Yksilöessee, 2ep.

Syysloman lähestyessä väsymystä on turha yrittää kieltää. Jaksaminen on kortilla ja olotila on ilmeisen kuormittunut. Selvää on, etten ole onnistunut tapainoittamaan elämääni riittävällä tavalla. Ajatuksen tasolla olen ollut tilanteesta tietoinen, olenhan kuitenkin kantanut kirjastosta useammankin kirjan, joiden avulla toivoin löytäväni tapoja korjata tilannetta. Niihin vain pitäisi keretä myös tutustua. Pelkkä materiaalien kokoaminen pinoihin ja sen toivominen että, ymmärrys kehittyy ilman tiedon käsittelyä tai sen jäsentelyä ihan vain hengittämällä kirjojen ympärillä olevaa ilmaa ei kertakaikkisesti riitä.

Syyslomalla keräsin sitten kirjat ja aloin työstämään uutta suunnitelmaa siihen, kuinka voisin ylläpitää omaa hyvinvointiani paremmin omassa arjessani. Samalla tulin myös miettineeksi, kuinka aiheen ymmärrystä voisi hyödyntää tiimitasolla varsinkin tämän syksyn aikana ollessani mukana Kipinän Hupitiimin toiminnassa. Vaikka erilliset työhyvinvointipäivät ja rentoutushetket eivät luokaan varsinaista hyvinvointia työssä en halua ainakaan lähtökohtaisesti suunnitella omaan kalenteriini huonosti sopivia tapahtumia joiden ajankohta ja järjestelyt aiheuttavat ylimääräistä kuormitusta. Itse olen alusta asti halunnut luoda Kipinään kulttuuria, joka arvostaa energian riittämistä vapaa-aikaan. Siksi on tärkeää, että me kukin palaudumme myös työpäivän aikana. Psykologi Anniina Virtasen (2021, 157) mukaan aivomme tarvitsevat taukoja jo muutamankin tunnin työskentelyn jälkeen, toisinaan useamminkin, voidaksemme kunnolla keskittyä työhömme.

Hupitiimin vastuualueet

Kipinän Hupitiimi on vastuussa Kipinän työhyvinvointipäivien, tiimipäivien, tauko-ohjelmien, mökkipajan, sekä muun hauskanpidon ja fiiliksen ylläpidon suunnittelusta. Näiden vastuualueiden lisäksi Hupitiimi vastaa myös Kipinä Gaalan suunnittelusta ja Meemiseinästä (Kipinän käsikirja, 2022). Syksyllä 2022 työhyvinvointipäiviksi ovat valikoituneet ulkoilupäivät. Näiden lisäksi olemme keskittyneet fiiliksen ylläpitoon erityisesti torstaisin ja perjantaisin, jolloin olemme todennäköisesti eniten koko tiimin voimin Proakatemialla. Käytännössä olemme luoneet päiviin tilaisuuden kohdata tiimikavereita epämuodollisemmissa merkeissä torstaisten aamukahvien ja perjantaisten lounaiden merkeissä. Kipinä Gaalaa juhlistimme keväällä 2022, joten sen sijasta vietämme syksyllä Kipinän kiitospäivää.

Palautuminen Kipinän työpäivän aikana

Kipinän tähänastisen toiminnan aikana palautuminen työpäivän aikana on jäänyt kunkin yksilön tehtäväksi. Pajojen aikaisiin taukoihin olemme kiinnittäneet huomiota sen jälkeen, kun tuli ilmeiseksi, ettemme muuten pitäisi riittävästi tai riittävän pitkiä taukoja. Pajan loppuun olemme panostaneet varaamalla Motorolaa varten aikaa 30 minuuttia. Tämän ajan aluksi hiljenemme noin viideksi minuutiksi antaaksemme toisillemme ajan keskittyä reflektointiin rauhassa. Itse tauot vietämme kukin oman mieltymyksen tai sen hetkisen tarpeen mukaan. Siinä missä osa istahtaa kahvipöydän ääreen, osa haluaa viettää taukonsa turhia puhumatta. On myös heitä, jotka ylläpitävät päivänsä kiireistä tahtia kipaisemalla vartin tauon aikana Lidliin välipala ostoksille. Kiinnostus erilaisiin taukoihin on kuitenkin tiimissä herännyt aiheen noustessa pinnalle yhä uudestaan. Ja hyvä niin, aihe on tärkeä tauoilla palautumisen auttaessa meitä säätelemään stressiä ja kuormitusta työpäivän aikana (Virtanen, 2021, 158).

Yhteisistä työpäivistämme torstai on rakenteellisesti pisin tänä syksynä. Päivän aikana pidämme viikkopalaverimme ja toisen pajoistamme. Kuten mainitsin, varasimme aamuun myös aikaa yhteisiä aamukahveja varten kannustaaksemme kaikkia saapumaan Proakatemialle hyvissä ajoin ennen kello yhdeksän viikkopalaveria. Itse viikkopalaverin pituus on vaihdellut syksyn aikana, mutta pääsääntöisesti aikaa on jäänyt myös Hupiitiimin palaverin pitämiseen ja lounastaukoon ennen pajan alkua klo.12.15. Käytännöllistä kyllä, mutta myös mahdollisesti kuormittavaa. Omaa jaksamistamme parantaaksemme voisimme huomioida työterveyspsykologi ja työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologi Nina Lyytisen neuvot kalenterin hallinnasta ja riittävästä huokoisuudesta (Virtanen, s. 167–169) suunnittelemalla päivämme niin, että yli tunnin mittaisten palaverien aikana pidämme tauon ja jo aikataulujamme suunnitellessamme jätämme palaverien väliin riittävän tauon ihan vain jo siirtymistä silmällä pitäen. Vaikka 45–60 min ruokataukomme voivat monen korvaan kuulostaa pitkiltä eivät ne käytännössä välttämättä ole niin pitkän tuntuisia tai rentouttavia aikataulupaineiden pysyessä mielenpäällä. Tämän lisäksi tulemme helposti jutelleeksi työhön ja opiskeluun liittyvistä asioista muiden tiimiyrittäjien kanssa. Oppiaksemme toistemme projekteista tauot ovat usein optimaalisia tilaisuuksia kysyä tarkentavia kysymyksiä niistä.  Toki puhumme muistakin asioista, mutta tauot ovat kieltämättä oiva tilaisuus purkaa mielenpäällä olevia asioita ja saada vertaistukea täten lisäten yhteenkuuluvuuden kokemuksia ja sosiaalista tukea. On kuitenkin mahdollista, että emme irrottaudu riittävässä määrin työasioista päivän aikana ja se voi kuormittaa yhtä, jos toista.

Omat rajat ja siirtymät roolista toiseen

Varsinaisten taukojen lisäksi huomiota on hyvä kiinnittää myös mikrotaukoihin, joilla tarkoitetaan muutaman minuutin pituisia oma-aloitteisia taukoja, joita ei ole määritelty muun muassa työsopimuksessa (Virtanen, 162). Silloinkin kun pidemmälle tauolle ei ole aikaa muutaman sanan vaihto toisten kanssa voi tuottaa yhteenkuuluvuuden kokemuksia viemättä liikaa aikaa ja voimavaroja työtehtäviin uudelleen orientoitumisen muodossa. Henkilökohtaisesti minun on pidettävä useammin taukoja, joiden aikana pyrin irtautumaan työskentelystä. Vaikka keskustelu tiimiläisten kanssa on antoisaa, tarvitsee minun myös antaa itselleni aikaa ilman keskusteluja. Tämän lisäksi olen huomannut, että kävelemällä Proakatemialta kotiin saan riittävän pitkän luontaisen siirtymän roolista toiseen ja pidemmän päälle jaksan iltaisin vapaa-ajallakin paremmin. Reilun puolen tunnin kävelyn aikana kerkeän omaan fiilikseen pohjaten hyvin kuunnella musiikkia, kuunnella äänikirjaa, soittaa kaverille tai keskittyä ihan vaan siihen mitä ympärillä kulloinkin tapahtuu.

Itse olen vanhempana alusta saakka ilmaissut tarpeeni asettaa rajat työlle ja vapaa-ajalle. Rehellisyyden nimessä niissä pitäytyminen ei ole kuitenkaan itselle aina helppoa. Löydän itseni herkästi Esseepankista muiden esseitä lukemasta ja Teams-mobiilisovelluksen ja tiimin WhatsApp keskustelun ollessa omalla kännykällä on turhankin helppoa ”joustaa” rajoissa ja kurkata onko mitään tärkeää ilmennyt. Suurimman osan visuaalisista ilmoituksista ja hälytysäänistä olen jo kytkenyt pois päältä, mutta hahmotan yhä selkeämmin erillisen työpuhelimen tuomat edut. Viestien lähettämisen suhteen olen pyrkinyt ajoittamaan ne työpäivien puitteisiin, mutta opeteltavaa toki on. Ajastustoimintojen hyödyntäminen, muiden esimerkillisyyden huomioiminen ja tietyistä rajoista kiinni pitäminen hyödyttävät kaikkia pidemmän päälle. Yhteisten viestinnän pelisääntöjen läpikäynti voi todellakin olla paikallaan aika ajoin.

Keskityin näemmä tällä erää ajatuksieni kanssa siihen, kuinka työyhteisö voi tukea palautumista työpäivän aikana ja millaisilta omat työpäiväni Proakatemialla näyttäytyy tällä hetkellä etenkin torstaisin. Työpäivien ja -viikkojen vaihdellessa töitä tehdään vaihtelevissa olosuhteissa. Tästä syystä minun voi olla myös tarpeellista pohtia miten edistän omaa palautumistani silloin kun työskentelen kotoa käsin ja miettiä olisiko minun sittenkin parempi työskennellä näinä päivinä osa päivästä, vaikka kirjastosta käsin, mikäli Proakatemian energinen ilmapiiri ja häly ei sovellu optimaalisesti sen päiväisten töiden tekoon.

Lähteet:

Kipinän käsikirja 2022

Virtanen, A. 2021. Psykologinen palautuminen. Jyväskylä: Tuuma.

Kuva: Prateek Katyal,  Unsplash