Tampere
03 Dec, Thursday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Palautteen anatomia



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Sain innoitteen kirjoittaa tämän blogiesseen seminaarista ja jossa sain palautetta firmani esitteestä. Palaute oli negatiivinen, mutta sen jälkeen minulle jäi positiivinen fiilis. Etsin seminaarin jälkeen artikkeleja palautteenantamisesta ja pureskelin asiaa hieman tarkemmin. Suomalaisessa kulttuurissa rakentavapalaute tai suoranainen kritiikki, ainakin minulle, tuntuu vaikealta. Sen antaminen ja saaminen saa aina sykkeeni korkealle. Aina kun annan palautetta, joka ei ole positiivista, haluan hoitaa tilanteen nopeasti pois alta. Pukahdan asiani nopeasti ilmoille, pehmennän hieman palautteen kulmia lopuksi ja katoan paikalta. Samoin, jos minulle annetaan palautetta, puen näkymättömän teflon asuni päälle ja kuuntelen. Sitten vetäydyn omiin oloihini pureskelemaan asian ja sisäistän sen vasta sitten. Yleensä silloin minulle herää kysymyksiä ja haluaisin saada lisätietoa palautteesta, mutten kehtaa enää palata aiheeseen. Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee ja niin edespäin. Koen negatiivisen palautteen osittain ehkä hieman häpeällisenä ja en halua palata siihen enää, kun olen saanut hoidettua tilanteen pois alta.

Kun seminaarissa sain palautetta esitteestä, ilahduin. Tämä oli aivan uusi tunne. Halusin saada lisätietoa siitä miksi esite oli asiakkaan mielestä huono ja mitä voisin tehdä toisin. Olin jopa kiitollinen siitä että asiakas antoi palautetta. Hän ilmiselvästi halusi kokeneempana yrittäjänä antaa vinkkejä. Lopuksi hän antoi kuitenkin myös positiivista palautetta nimestämme ja siitäkin jäi hyvä fiilis. Parempi fiilis jäi kuitenkin palautteenannosta ja siitä miten hän asian hoiti. Aloin pohtia miksei jokainen rakentavapalaute jätä minuun hyvää fiilistä, yleensä ne on kuitenkin tarkoitettu kehittämään juuri minua tai liiketoimintaani.

Fakta on kuitenkin se, ettei liiketoimintaa tai edes työelämää voi harjoittaa ilman palautetta. Se on olennainen osa kehittymistä ja oppimista. Hyvä palaute on suora, selkeä ja toista arvostava. Palautetta on hyvä antaa julkisesti, varsinkin positiivinen palaute tuntuu vielä arvokkaammalta jos sen kuulee muutkin. Rakentava tai negatiivinen palaute kannattaa antaa henkilökohtaisesti tai pienemmässä porukassa. Palautteenannon tarkoitus ei ole osoittaa toisen olevan huonompi, vaan auttaa kehittymään omassa jutussa. Negatiivisella palautteella pitää olla hyvät päämäärät, muuten se ei ole palaute. Me suomalaiset miellämme positiivisen palautteen kehuskeluksi ja että sen antaminen saattaa ylpistää vastaanottajaa liikaa, joten parempi olla vain hiljaa. Negatiivinen palaute koetaan henkilökohtaiseksi ja mieluummin lakaistaan maton alle. Tällaisesta ajatusmallista meidän uusien yrittäjien ja mahdollisten esimiesten tulee kasvaa ulos. Palaute on osoitus välittämisestä. Mielestäni jos yrittäjä/esimies ei anna palautetta alaisilleen hän jättää käyttämättä yhtä parhaimmista työkaluista työpaikalla.

Meidänkin tiimissämme on paljon keskusteltu palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta. Näissä taidoissa kaikilla on ollut kehitettävää. Ennen palautepajoja itse kukin on miettinyt, mitä sieltä tulee? Kyvyt suhtautua palautteeseen on mielestäni vieläkin eri tasoilla tiimissämme. Jotkut ihmiset osaavat suhtautua siihen juuri oikealla tavalla, oppien. Toisille palaute tuntuu vieläkin henkilökohtaiselta loukkaukselta. Palautteen vastaanottamisen taito on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on antaa sitä oikein. Varsinkin akatemian aluksi joillakin tiiminjäsenillä oli kärkäs tapa antaa palautetta. He eivät halunneet loukata, mutta tapa joilla he antoivat palautetta, tuntui muista liian aggressiiviselta. Näiden ihmisten kohdalla olemme nähneet huikeaa kehitystä.  Mielestäni yksi avaintekijä ja jäänmurtaja tässä muutoksessa oli yksinkertainen. He uskalsivat antaa palautetta muille, siitä seurasi se että heille uskallettiin antaa palautetta takaisin. Ihmiselle joka ei anna palautetta, on vaikeampi antaa palautetta, kuin sellaiselle joka antaa sitä itsekin. Tässä tilanteessa on mielestäni vain yksi häviäjä, se joka ei uskalla antaa palautetta, kuin se joka antaa sen ensiksi hieman väärin. Akatemian matkan aikana olen tajunnut palautteen arvon, ilman sitä on kuin ajaisi puolivaloilla. Näkökentässä ei ehkä näy metsässä asuvat hirviöt, muttei myöskään risteys josta voisi päästä paremmin perille. Hyvästä palautteesta voi saada lisäpontta tekemiseen tai huomata kulmia joihin ei ole ennen osannut kiinnittää huomiota.

Aloin pohtia omaa tapaani antaa palautetta. Olen muutamassa projektissa ollut niin sanotusti ohjaamossa. Mainittakoon suurimpana rinnekahvilat. Projekti oli ensimmäisiä ja näin jälkikäteen ajateltuna aika iso pala kakkua. Painin akatemian aluksi alemmuudentunteessa, olinhan nuorin ja kokemattomin. En aluksi uskaltanut antaa negatiivista palautetta. Se kostautui myöhemmin, sillä kun en antanut palautetta, ei kukaan myöskään osannut muuttaa huonoja toimintatapojaan. Opetus yksi kukaan ei ole ajatustenlukija, muutokseen tarvitaan palaute. Näin jälkikäteen ajateltuna välttelin varsinkin negatiivisen palautteen antoa, jotten itse saisi negatiivista palautetta takaisin. Myöhemmin alkoivatkin ongelmat. Loppujen lopuksi syljin kaiken ja vähän enemmän ulos. Ihmiset ihmettelivät mikä minuun on mennyt. Koitin ottaa rautaista otetta ja pakottaa ihmisiä muutokseen. No sehän ei tietenkään toiminut. Koko projektin ajan opettelin antamaan ja vastaanottamaan palautetta. Toivon, että olisin antanut myös enemmän positiivista palautetta, koska se antaa virtaa ihmisille sellaisinakin päivinä kun rinteessä kasvaa voikukkaa joulukuussa. Projektin loputtua pidin projektista pajan. Suoraan sanottuna kurat housussa astelin huoneeseen, valmiina ottamaan sontaa niskaan. Pajan tunnelma oli alkuun hieman kireä, palautetta annettiin ja otettiin vastaan. Tunnelma rentoutui ja pajan lopuksi taputeltiin tosia olalle. Tilasta lähti porukkaa hyvällä fiiliksellä. Vasta nyt myöhemmin olen tajunnut, että rinnekahviloista jäi käteen tiimille myös palautteenannon oppitunteja.

 

Summasummarum älä koskaan jätä mahdollisuutta jättää tai ottaa palautetta. Se voi olla arvokkain asia mitä saat projektiisi ulkopuolelta. Palautteen tarkoitus on viedä sinua eteenpäin, ei nolata tai osoittaa osaamattomuutta. Kannattaa myös muistaa ja arvostaa sitä jos joku antaa sinulle palautetta. Hän voisi ihan hyvin olla välittämättä sinun kehityksestäsi ja pitää suunsa kiinni. Antakaamme siis palautteen virrata akatemialla ja tiimeissä.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close