Tampere
17 Jan, Monday
-3° C

Proakatemian esseepankki

Päivä jona myytiin



Kirjoittanut: Aleksi Suni - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Myyntipäivät lähtivät säväyttävästi käyntiin, kun lapseni heräsi klo. 5.28 ja ilmoitti ikenistään, joissa pullisteli kaksi uutta hammasta. Huuto oli korvia hivelevää kiljumista, joka lisäsi vitutuskäyrää melko eksponentiaalisesti. Toki mikä vain tapahtuma puoli kuudelta aamulla ei herätä ainakaan minussa ihastusta. Olenkin ihmetellyt ”menestyvien” ihmisten ihannointia aikaisiin aamuihin. Mikäli saisin itse päättää omista aamuistani, en heräisi koskaan enne kahdeksaa. Noh eipä tarvitse sitäkään miettiä sillä toinen torpedo syntyy huhtikuussa.

Anyways itse asiaan. Aikaiset aamut ovat muodostuneet minulle jossakin määrin rutiineiksi ja koen olevani melko toimintakykyinen pienestä harmituksesta huolimatta. Laitan iltaisin tarvittavat vaatteet ja tavarat valmiiksi, jotta siihen ei kulu enempää aikaa. Näin ollen pelaan itselleni myös kahvihetken (Keitä kahvi ja unohda juoda se kaiken kiireen keskellä). Myyntipäivien aamu ei ollut siis mitenkään poikkeava muistakaan aamuista. Ehkä tietynlainen henkilökohtainen suhtautuminen niihin nosti päätään juuri ensimmäisenä päivänä.

Oma suhtautumiseni myyntipäiviin on varsin negatiivinen. Koen ne tietynlaisena brändi raiskausfestarina, joka toteutetaan yhteisön toimesta. Mielestäni myös myyntitapa ei opeta fiksua myyntiä ja jättää varsin monta oppimisen näkökulmaa tyystin pois. (Tehokas markkinointi, sopimuksien laatiminen, ennakoiva kontaktointi, tapaamiset ja tuote-esittelyt). Nämä ovat kuitenkin vain omia mielipiteitäni ja en halunnutkaan kuormittaa niillä tiimiä

 

Day 1.

Autolla motarille ja kiihottava ylinopeus samalla, kun toistaan kuumemmat bängerit soivat stereoista. Tämä on THE motivaation kasvattaminen, ainakin minulle. Miksi siis lähteä nytkään poikkeamaan tästä. Toki rallin ajaminen turvakaukalo takapenkillä on jokseenkin paheksuttavaa, mutta hätä ei lue lakia.

Akatemialle saapuessani olin varsin virittäytynyt tunnelmaan. Ajattelin, että kerran se vain kirpaisee ja kolme päivää jaksaa seistä vaikka terollaan. Tämänkaltainen ajattelu auttaa minua usein jaksamaan jonkun todella epäkiinnostavan tapahtuman läpi.

Akatemian sääntöjen mukaan myynti sai startata kello kahdeksan reikäleipä. Meidän timantiksi hiottu strategia ei mahdollistanut mitään muuta kun voiton tai ylivoimaisen voiton. Olimme onnistuneet sitouttamaan kaikki yksilöt yhteiseen tavoitteeseen jollakin kierolla tavalla, mikä meni minulta ohi. Miten minäkin päädyin tähän? En käy strategiaa sen enempää läpi, mutta se oli ilmiömäinen ja sen suunnittelijat kauniita (me).

Minun kohdallani strategia sanoi, että Aleksi menee Ratinan ständille. Tottelinkin kuuliaisesti tätä toteutusta ja kaahasin kyseiseen ostoskeskukseen. Saapuessani olin sopinut, että rouva X  jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan saa päähäni, niin tulee avaamaan minulle varaston, jotta saan sieltä pöydän. Tämä tapahtuikin varsin kivuttomasti ja olin ripeällä aikataululla…. Ratinan aseman tunnelissa. Mitä helvettiä? Paikkana se oli varmasti huonompi, kun paikan julkiset vessat. Sainkin maistiaisen tästä, sillä ensimmäinen ihminen joka pamahti paikalle oli hyvin päihtynyt herrasmies. Käyräni jolla mitataan sitä tunnetta mikä viittaa paskan määrään räjähti käsistä. Herra kuluttikin varsin mukavan siivun ajastani ja motivaatiostani. Oli siis hyvä jatkaa toimintaa. Ihmisiä kävi ihmettelemässä tuotetta, mutta varsinainen myynti jäi varsin pieneksi. Vaahtosuukin saapui uudestaan vielä vittuilemaan minulle ja täten päätin pakata kimpsut. Kellonaika oli varsin huono myös, sillä näin yhteensä koko tunnelissa ehkä 10 ihmistä.

Akatemialle kruisaillessani olin kuitenkin varsin huvittunut tilanteesta. Paikan päällä ihmiset olivat täydessä työntohinassa ja siitä inspiroituneena aloin itsekin toteuttaa sisäistä kylmämyyntiämiestäni. Soitin varmasti lähemmäs 100 tuhatta puhelua. Itse puhelinsoitto ei varsinaisesti herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia ja siksi varmaankin en kauheasti jaksanut reflektoida omaa toimintaani. Mitä olisin voinut parantaa ja mikä toimi. Olen hieman sitä mieltä, että määrä korvaa laadun monessa asiassa. Sama pätee soittamisessa myyntipäivillä.

Päivä eteni varsin nopeasti päätökseensä ja en ollut kauheasti muiden kanssa tekemisissä. Keskityin omaan toimintaani ja aika-ajoin kävin viihdyttämässä ihmisiä tarinankerrontataidoillani. Omasta mielestäni onnistuin molemmissa hyvin. Osa rohkeimmista ihmisistä lähti vielä kaupunkiin jatkamaan myyntiä myöhään illalla. Itse keskityin lähettämään myyntivahvistukset asiakkaille.

Kiteytys:

Paljon puheluita, työmotivaatio keinotekoisesti korkealla ja oma suhtautumiseni myyntipäiviin sivuutettu. Strategiaa siis toteutettiin tehokkaasti. Päivän myyntimme oli todella vaisu, mutta tiedostin, että seuraava päivä olisi todella kova. Valmiita kontakteja oli paljon ja päätöksiä luvattu tulevaan.

 

Day 2.

Viljo heräsi ennen viittä. Jätkä nukkuu vähemmän, kun minä ja jaksaa silti painaa miljoona lasissa. En anna silti pienten aamuheräämisien häiritä tulevaa Jetiäni (Jethro). Myyntimies ei valita vaan tekee. Tämän opin Aku-Ankasta.

Takaisin sorvin ääreen, kun kello lyö kahdeksan. Mentaliteettini oli edelleen sama: Määrä ennen laatua. Lähdinkin toteuttamaan tätä heti innokkaana. Toinen päivä oli kohdallani huomattavasti helpompi, sillä olin kitkenyt itsestäni viimeisetkin kiinnostuksen rippeet. Toimin hyvin objektiivisesti ja tehokkaasti. Läpi päivän pyrin olemaan yksin, mutta yhdessä. Edelleen heitin pientä smalltalkkia ihmisten kanssa ja viihdytin täten itseäni ja muita. Tähän väliin on pakko sanoa, että pinkkumme olivat ihan mahtavia yksilöitä. He olivat mieleltään ja huumoriltaan todella häiriintyneitä. He upposivat meidän uppoavaan laivaan, kun kusi hankeen. TÄYDELLISESTI.

Ensimmäiseen päivään verrattuna kohdallani ei tapahtunut muuta varsin merkityksellistä. Kauppa sieltä ja kauppa täältä. Koin kuitenkin varmasti yhden hauskimmista asioista, kun pääsin kuuntelemaan tiimiläistäni Viliä ja hänen puheluitaan. Mies oli peto ilman pelkoa. Jokainen puhelu oli täysin stetsonista revitty. Siinä kiteytyi mielestäni puhelinmyynnin -abc täydellisesti. Vaikka Vililläkin on omat outoudet, niin myyntipäivät hän kyllä suoritti aivan käsittämättömällä energialla ja itsevarmuudella. Myynti oli kieroa kuin karjun kyrpä, mutta sitäkin tehokkaampaa.

Muitakin onnistumisia tuli päivän mittaan ja tämä näkyi etenkin myynnissä. Luvut kasvoivat silmissä ja voitto oli taattu.

Kiteytys:

Yksilöiden onnistumisia juhlittiin yhdessä. Vilin onnistumisia juhli kaikki muut paitsi Vili. Oma toimintani oli varsin esimerkillistä ja työskentelin intensiivisesti, joskin olisin voinut kyllä saada kauppoja enemmän. Onko sittenkin määrä ennen laatua väärä tapa ajatella? Noh sitä olisi turha miettiä nytten. Lähin vielä ”kaupunkikierrokselle”, se meni omalta osaltani vihkoon.

 

Day 3.

Aamua en kommentoi, sillä se oli brutaali.

Itse akatemialle päästessäni ihmisten väsymys oli käsin kosketeltavaa ja se myös näkyi aluksi päällepäin. Strategialla oli tällekin suunnitelma, sillä väsymys sivuutettaisiin työskentelyllä. Ja ei muuta kuin sorvin ääreen. Puhelimen käteen ottaessani minua jännitti hieman ensimmäisen kerran myyntipäivillä. Minulla oli aikaisemmilta päiviltä kaksi suurta kauppaa, joihin saisin päätöksen tänään. Soitin ensimmäisen puheluni ja vastaus oli ”Soita hieman myöhemmin, käsittelemme asiaa juuri”. Soitin toisen puhelun ja vastaus oli ”Esitys ostosta käsitellään enne kello kahta”. Olin melko luottavainen siihen, että edes toinen kotiutuisi. Olikin varsin hyvä, että päätökset tulivat vasta myöhemmin. Näin ollen en heittänyt lapiota ojaan vaan jatkoi tuttuun tyyliin ihmisten pommittamista.

Itse päätökset olivat molemmista samat. Molemmat osapuolet tarvitsivat lisää aikaa ja myynnit jäivät merkkaamatta. Though luck mutta minkäs teet. Sain silti mieleenpainuvimman palautteen juurikin toiselta näistä henkilöistä, kun hän päätti ottaa itselleen 6 kalenteria joka tapauksessa. Hän sanoi, että minun myyntityöni oli esimerkillistä ja todella ammattitaitoista. Melkein purskahdin nauruun. Kommentti tuntui samalta, kun sanoisi, että kala on hyvä kiipeämään. Otin sen silti vastaan avosylin sillä sanoihan sen kuitenkin Vincitin päällystön henkilö.

Kiteytys: Ihmiset väsyneitä ja aliravittuja. Ei levätty tarpeeksi ja tietyt yksilöt eivät pystyneet enää toimimaan kovinkaan optimaalisesti.

 

Päätös:

Strategia oli paska ja emme voittaneet.

Emme ole koskaan yhteisen historiamme aikana työskennelleet yhtä hienosti, niin yksilöiden kuin tiimin tasolla. Suurin osa meistä ylitti itsensä ja antoi varsin lupaavan kuvan tulevaan. Minä jouduin lähtemään vielä töihin myyntipäivien jälkeen ja en näin ollen päässyt palkitsemistilaisuuteen, jossa Vili sai käytännössä kaikki lahjakortit ja viinipullot mitä palkinnoiksi jaettiin. Olisin halunnut nähdä sen.

 

Kiteytys: Semaforiin illalla sillä lupauksella, että olen ajoissa kotona. Aamulla oli aikainen työpäivä. Saavuin kotiin muutaman kahakan jälkeen (taksitolpalla ja baarissa pienet painit) juopuneen herran tavoin kello 4.00. Vastaanotto oli äänekäs kotona ja työpäivä sitäkin kovempi. Aamulla mietin, että tältäkö Jethrosta tuntuu aina, kun Aurajoessa kelluu hänen lonkeronsa tai takavarikoitu vene.

 

Nostot:

Vilin toiminta omaa luokkaansa ja ei voi muuta sanoa, kun hattua nostaa.

Jonna selätti puhelinkammonsa. Tämä on varmasti myyntipäivien yksi hienoimmista asioista.

Essin ja Mikon strategia (paska kun ei voitettu) mahdollisti meille kaikille onnistumisen ja heidän työskentelynsä oli muutenkin erinomaista

Me kaikki muut. Kaikille iso kiitos siitä, että jaksoitte antaa sen hetkistä parastanne tai ainakin esititte niin.

Pinkuille erityismaininta. Varmasti myyntipäivien henkenä ja selkärankana toimineet esipinkkumme suorittivat häpeilemättä samalla tasolla, kun me vanhemmat koirat. Jokainen kantoi kortensa kekoon ja yksilösuorituksia tuli valtavasti.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close