Huomasin muutama kuukausi sitten, että kauppoihin oli ilmestynyt Marko Yrjövuoren elämänkerta kirja ja suuntasin välittömästi paikan päälle hakemaan itselleni kyseisen kirjan. Pidin oppimissopimus esittelyn omista tavoitteistani Proakatemian alussa ja yhdessä Powerpointin dioista oli juuri Yrjövuori venyttelemässä Kobe Bryantin takareisiä ennen Los Angeles Lakersin ottelua. Olen pitkään seurannut Yrjövuoren uraa ja omat tavoitteeni ovat vastaavanlaisia mitä Markollakin oli uransa alussa. Kirjassa käydään läpi Yrjövuoren lapsuutta, harrastuksia, urheilumaailmassa toimimista, perhettä ja mielenkiintoisia Yhdysvaltojen ammattilaisliigojen jääkiekon ja koripallon pukukoppitarinoita.

Marko on kasvanut kovissa olosuhteissa Paimiossa, jossa nykyajan ylellisyyksiä ei ollut tarjolla. Suurin osa lapsuudesta kului maatalon arjen pyörittämisen avustamisessa, kamppailulajien ja puntin noston parissa. Mikään ei siis ole tullut helpolla ja kaiken eteen täytyi tehdä töitä. Yrjövuori myös mainitsee, että muistaa lapsuudestaan hyvin vähän ja tuoreimmat muistot ovat noin 12-13-vuoden iältä. Kamppailulajeissa tuli menestystä, mutta loukkaantumisten takia harrastus päättyi. Tämän jälkeen Marko aloitti itselleni täysin tuntemattoman lajin, mahakelkkailun, ja menestyi myös tässä kansainvälisellä mittakaavalla hyvin. Tie Yhdysvaltoihin aukesi, kun ammattitaitoisista urheiluhierojista oli pulaa. Alkuaika jenkeissä oli haastavaa, mutta Marko oli päättänyt menestyä eikä palaisi häntä koipien välissä takaisin Suomeen. Viimeisenä työnantajana hänellä oli Yhdysvalloissa Los Angeles Lakers ja pyöritti tämä ohella kesäisin myös omaa performance salia, jossa monet NBA-ammattilaiset kävivät hiomassa itsensä timanttiseen kuntoon seuraavaa kautta varten. Nykyään Yrjövuori asustelee Turussa ja on mukana muun muassa Suomen koripallomaajoukkueen toiminnassa.

Matka Paimiosta Los Angelesiin ei ollut helppo ja tämä osoittaa, että ammattitaidon lisäksi on erittäin tärkeää uskoa itseensä vaikeinakin aikoina, jos haluaa menestyä. Menestys vaatii myös päättäväisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Ilman kunnon suunnitelmaa ja tavoitetta on hyvin haastavaa mennä eteenpäin, ellei mikään ole motivoimassa ja puskemassa eteenpäin. Markolla oli selkeä tavoite mennessään Yhdysvaltoihin. Hän halusi toimia urallaan ammattilaisurheilun parissa. Vaikka ensimmäiset työpaikat jenkeissä eivät välttämättä olleet suoranaisesti juuri niitä, jotka auttoivat tässä tavoitteessa, niin hän päätti panostaa aina 100% jokaiseen asiaan, mitä tekee. Yhtenä kirjan keskeisenä aiheena oli verkostoituminen. Ikinä ei voi tietää, kuka tulee asiakkaaksi ja kenen ennestään tuntemattoman henkilön kanssa on mahdollisesti tekemisissä. Kovalla panostuksella omaan työhönsä Marko tutustuikin mielenkiintoisiin henkilöihin ja maine ammattitaitoisesta osaamisesta alkoi levitä. Tämän lisäksi hän pyrki antamaan aina itsestään niin hyvän kuvan kuin mahdollista ja käytti jokaisen tilaisuuden hyödykseen tutustua ihmisiin. Uskon, että tällä oli suuri merkitys uran ja menestyksen kannalta. Etenkin nykypäivänä korostuu verkostoitumisen tärkeys työelämässä. Laajat verkostot avaavat oven helpommin työelämään, jonka kautta henkilökohtaista mainetta ja menestystä saa luotua. Jossain vaiheessa saattaa saavuttaa Markon kaltaisen statuksen, jolloin muut tulevat kysymään vinkkejä sinulta.

Ammattilaistasolla toimiminen urheilussa tai missä tahansa vaatii runsaasti työtunteja ja kovaa panostusta omaan työhön päivittäin. Monesti ammattiurheilijoista, valmentajista, yritysjohtajista tai muista johtavista henkilöitä tulee luettua vain heidän tähtihetkistä. Taustalla tapahtuva työ jää kovin usein pienemmälle huomiolle. Yrjövuori mainitsee kirjassaan, että vaikeinta yritystoiminnassa on menestyksen ylläpitäminen. Menestys pystytään joissain tapauksissa saavuttamaan kovalla työllä, mutta alkuinnostuksen vähennyttyä on tärkeää muistuttaa itseään arvoista, joiden perusteella yritys on aikoinaan luotu. Yrjövuori oli tehnyt selväksi, että hän työskentelee ainoastaan urheilijoiden kanssa, jotka ovat sitoutuneita. Kirjassa mainitaan, että jotkin urheilijat tulivat hänen salilleen, mutta muutaman treenikerran jälkeen jo huomasi, että henkilöt eivät panosta 100%:a tekemiseen. Yrjövuori joutuikin ajoittain mainitsemaan, että jos treeni ei maistu, niin hän ei myöskään valmenna. Tämän avulla Yrjövuori varmisti, että hänen ammattitaitoinen maine säilyy ja hänen valmennuksestaan tulee vain kovakuntoisia urheilijoita joukkueen treenileirille ennen kauden alkua. Voin kuvitella vain, kuinka kilpailtu ala ”Personal Trainer” –toiminta on jenkeissä. Osaavia valmentajia on paljon ja kaikki haluavat osaksi ammattiurheilua ja päästä tätä kautta niittämään mainetta sekä tienaamaan rahaa. Monesti saavutettu asia saattaa olla itsestäänselvyys, mutta Markolle ei ollut. Hän päätti tehdä asiat kuten uran alussakin ja intohimo tekemiseen selvästi näkyi myös asiakkaille.

Itsevarmuus on erittäin oleellinen osa menestystä. Ilman tervettä itseluottamusta on haastavaa saavuttaa suuria unelmia. Tämä tuli kirjassa esille etenkin siinä, kuinka Markon ja Kobe Bryantin välinen ammattisuhde toimi. Kobella oli tapana oman valta-asemansa kautta antaa epäsuorasti potkuja seurasta henkilöille, joista ei piitannut. Markolla ei ollut tapana mielistellä Kobea, vaikka kyseessä on yksi tunnetuimmista urheilijoista maailmalla. Uskon, että tämä teki vaikutuksen Kobeen, josta kertoo yli 10 vuotta kestänyt ammattisuhde heidän välillään. Varsinkin ammattilaisurheilijoiden tai vaikuttavien henkilöiden keskuudessa saattaa helposti tuntea oman olonsa mitättömäksi. Kuitenkin on tärkeää tiedostaa ylimielisyyden ja itseluottamuksen välinen raja, joka voi olla melko häilyvä. Marko selvästi osasi kulkea kultaisella keskitiellä.