Paholainen pukeutuu Pradaan ja muita ajatuksia

Johdanto

Muoti, oi, mikä ihana käsite, vai onko? Näin kohta 22 vuotta täyttävänä ja hulluna muotia seuraavana naisena on aika alkaa pohtimaan, onko muoti kaunis asia, vai voiko siinä olla poikkeuksia. Haluan myös pohtia omaa näkemystäni ja mielenkiintoani muotiin kirjan, Paholainen pukeutuu Pradaan (Lauren Weisberger 2005) avulla. Näkemyksiä minulta asiaan löytyy muotimarkkinoinnin tutkintoni kautta Helsinki Design Schoolista.

Muodista en tiedä, osaanko kertoa sanallakaan, mutta maailmana muodinmaailma on mielenkiintoistakin kiintoisampi ja sinne sukeltaminen kuulostaa näin nuoressa iässä hyvältä. On hyvä tajuta maailman raakuuksia, mutta myös asioita, joiden avulla siitä voi saada omaan elämään hyötyjä irti. Myös tässä koulussa opiskelevana haluan ymmärtää, että muodinmaailma tarvitsee tekijöitä joka lähtöön. Heti voinkin todeta, että ehdottomasti tutkintoni aikana minua ehdottomasti kiinnostivat eniten muotinäytösten- ja PR-tapahtumien järjestäminen, sekä showroomit ja niiden loisto.

Andrean matka muotimaailmaan

Kirjan päähenkilö Andrea muuttaa New Yorkiin hakiessaan toimittajan töitä erinäköisistä lehdistä, mutta päätyykin muotilehden päätoimittajan assistentiksi. Hän on kovin tätä vastaan ja naureskeleekin poikaystävänsä kanssa asiasta, kunnes huomaa pukeutuneensa Manolo Blahnikin kenkiin ja saattaa pienellä tavalla nauttiakin työstään. Tässä huumassa unohtuu muotitalon ulkopuoleinen elämä ja kaikki täytyy tehdä täydellisesti (Weisberger 2005.)

Tämä klassikko kirja on mielestäni ihanan ristiriitainen kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan. Kirja on ollut käsissäni jo ennen kuin edes muoti alkoi itsessään kiinnostamaan. Elokuvan olen katsellut ehkä 15 kertaa, ja joka kerta mieleen on jäänyt sekavat tunteet. Kasvoin legginseissä ja toppahousuissa lähes yläkouluun asti, ja siitä eteenpäin erittäin sidonnaisena muiden tyyliin. Lukion aikana aihe alkoi toden teolla kiinnostamaan ja ymmärsin muodin vapauden huikeuden.

Noh, mikä mielestäni sitten meni Andrealta pieleen, ja minkä vuoksi kirja ei olekaan pelkkää kenkien kiiltoa ja upeita käsilaukkuja. Ensinnäkin täytyy muistaa muotimaailman raadollisuus ja ulkonäön keskeisyys. Olet 2,5 senttimetriä liian lyhyt ja painat 3 kiloa liikaa, on määrittelyjä, joita täytyy vielä tänäkin päivänä sietää. Andrea pääsi kuin pääsikin assistentiksi kuuluisalle muotigurulle Mirandalle, mutta kaikki hänessä ja hänen tavoissaan oli pielessä, kunnes hän puki Manolo Blahnikin kengät ja Fendin laukun, unohtamatta sitä Pradan mekkoa. Arvostus työpaikassa vaati tämän, ja tietysti hiilihydraattien unohtamisen ruokavaliosta. Kuinka paljon onkaan arvoa sitten työmoraalilla ja osaavuudella? (Weisberger 2005.) Sitä ei tietysti voi määritellä tarkasti, ja uskon, että varsinkaan Skandinaavisuuden kanssa se ei välttämättä kulje käsi kädessä enää. Tai noh, jos avaan Instagramini, onhan se täynnä mitä hoikempia ja upeampia blondeja naisia. Ainakin luonnollisuus on noussut muotiin, jos jokin.

Andrealla oli kaunis loppu kirjassa. Hän päätyi viemään pitkäaikaisen kovatuloksisen naisen paikan, ja pääsi kuin pääsikin mitä halutummalle työmatkalle Pariisin muotimaailmaan. Hän oli tähän mennessä jo tietysti menettänyt töiden ulkopuoliset ystävänsä, sekä poikaystävänsä. Kuitenkin avattuaan silmät tälle raadolliselle tilanteelle, hän pääsi kliseisesti takaisin poikaystävänsä silmiin ja lopetti työt tässä muotilehden talossa (Weisberger 2005.)

Muotimarkkinointi ja sen kovat alan ammattilaiset

Se, mistä pidin kyseisessä koulussa ja tutkinnossa eniten, olivat ihmiset, ketkä pääsivät sinne taidolla, mielenkiinnolla ja innolla, ottamatta kantaa minkäänlaiseen omaan ulkonäköön tai omaan tyyliin. Meille luennot pitivät alan kovimmat ammattilaiset, kuten Ivana Helsingin Paola Suhonen, tai Aasian markkinoinnin manageri Heidi Cheng. Näiltä upeilta muodin esikuvilta sai konkreettisia oppeja, kokemuksia ja mielipiteitä todelliseen nykyaikaiseen muotiin. Koin, että tärkeimpänä oppina sain laajan katsomuksen eri aloihin, joissa töitä voi tehdä liittyen muotiin. Mitä mielenkiintoisemmat yritysvierailut showroomeihin ja PR-toimistoihin toivat myös omaan kokemukseeni koulussa paljon. Sugar Helsingin PR toimiston työntekijät olivatkin ihan normaaleja ihmisiä, jotka aidosti nauttivat siitä mitä tekivät. Yhden isoimmista skandinaavisista merkeistä Samsoe Samsoen showroom olikin iloa ja valoa täynnä, ja aitoa intohimoa merkkiä kohtaan, materiaaleja kohtaan, asiakkaita kohtaan, ei työntekijöiden ulkonäköä kohtaan.

Koulu avasi ja kumosi paljon stereotypioita liittyen juuri muodinmaailmaan. Nämä upeudet, jotka luentoja pitivät, olivatkin ihan tavallisia ihmisiä, jotka omasivat huikean määrän tietotaitoa. He valaisivat, kuinka perinteistä työntekoa se on, mutta avaa muodista kiinnostuneille huikeita mahdollisuuksia. Minulle jäi etenkin koulusta mieleen kaikkien omat reitit muodin huipulle. Koulutuksia oli monia kymmeniä erilaisia, joillakin ei edes ollut koulutuksia. Tässäkin tärkeimpänä nousi esiin verkostoituminen ja sosiaaliset taidot. Uralla eteneminen oli monilla aivan huikeata kuunneltavaa.

Noh, mitä ja miten koulussa opimme konkreettisesti. Meille järjestettiin mitä mielenkiintoisempia itsenäisiä tehtäviä kaupan pohjarakennuksen suunnittelusta, muotiviikkojen tapahtumasuunnitteluun. Näissä kaikista hienointa oli, että vain luovuus oli rajana. Luennoitsijat arvioivat tehtävät tietysti rankalla ammattilaisen otteella, mutta myös avoimin mielin sille, että voisivatko nämä oikeasti olla toteutettavissa olevia mielenkiintoisia ideoita. Kaksi omaa lempitehtävää olivat ehdottomasti, kun suunnittelin Fendille Pariisin Muotiviikoille muotinäytöksen tai, kun suunnittelin brändikirjan omalle merkilleni, (jonka tietysti keksin silloin). Mutta joka tapauksessa rakastin monipuolisuutta ja se varmensi 100% sitä, mitä itse haluan tulevaisuudeltani, ja se ei ollutkaan raadollista.

Pohdinta

Kun puhutaan ulkonäkökeskeisyydestä, ja painon liikatarkkailusta, nenän koosta ja hiuksien tuuheudesta, ei välttämättä puhuta itsessään muotimaailmasta. Nämä asiat varmasti ovat keskeisiä aiheita vieläkin mallina olemisessa, ja enemmän näkyvillä olevista ihmisistä. Kuitenkin uskon ja luotan, että Andrean paineet muotilehden toimistossa ovat ehkä vähän jo jopa mennyttä aikaa. Muodissa työskentelee alan terävämpiä osaajia ja moniammattilaisia. Ehkä pikkuhiljaa alamme pääsemään tietyistä standardeista eroon koskien muotia ja sen parissa työskentelyä. Nykyajan muotiin kuuluu ehkä enemmän luonnollisuus ja kehopositiivisuuden aatteet, jotka pääsevät viemään ajatusta muotimaailman raadollisuudesta poispäin. Näen, että nämä odotukset pohjautuvat pitkälti muodin historiaan, vaikka mieleeni juolahti historian tunnit, jossa pohdittiin naisen kokoa pohjautuen varallisuuteen. Nainen oli muodokas, jos oli varaa ruokaan ja sosioekonominen asema oli hyvä. Noh, muodissa olevat ihanteet kuljettavat vaateteollisuutta ja ihmisten tiettyjä ulkonäköpaineita eteenpäin, mutta ne tekevät sitä niin normaali arkeen monelle, kuin muotimaailmaan. Täytyy kuitenkin uskaltaa seurata unelmiaan, ja uskaltaa olla se, joka voi tehdä poikkeuksen ja muutoksen.

Lähteet

Lauren W. 2005. Paholainen pukeutuu Pradaan. Nemo. Viitattu 14.3.2023.

Helsinki Design School. Muotimarkkinoinnin tutkinto. 2021.