“How do I make my company to become the best in the world? It is a question what I often find myself thinking about my own business. I study entrepreneurship and team management at Proacademy in Tampere. My passion for studying was born out of the desire to become the best leader in the world. Not a boss, but a leader. It is a passion I constantly chase towards to. I am passionate to develop my skills, and I will not go down before I reach my goal to become the best leader in the world. As a person I describe myself as a generalist. I have extensive knowledge of many areas, I actively follow the trends and I own extensive networks. I can perceive large entities, I can understand the cause-and-effect relationships and I bring invaluable expertise in problem solving situations and organization. Of all the greatest strength in myself, however, I would say is the understanding of the human beings. Being able to read a person and know why he is doing something in a certain way, or why someone responds to certain situations in some way. Ability to feel empathy and to understand individual solutions in leadership. It is very important because the foundation stone of every successful company is the success whit people. Whether it was employees, bosses or customers, their happiness is invaluable for achieving success. Once you have happy employees, you will be given them the opportunity to develop your business processes to get them cut into diamonds and make the best of what it can be. It leads to happy workers having the best processes in the world through which they can develop the best products in the world. This way, the company has the happiest employees, the best processes, the best products, and only then the company can achieve real success. I want to be the person who does this and that is why I want to be the CEO of a month.”

Näin kirjoitin motivaatiokirjeeseeni reilu kuukausi sitten, kun hain Adecco Finlandille toimitusjohtajaksi. Kysessä on siis kuukauden kestävä pesti, mistä saa käteensä melkoisen tukun rahaa, mutta ennen kaikkea korvaamatonta kokemusta ja mahdollisuuden kilpailla kuukauden toimitusjohtajan paikasta itse pääkonttorissa. Paikkaan valitaan nuoria kehittymishaluisia korkeakouluopiskelijoita, joten tottakai hain! Tiesin tosin, että taso tulee olemaan kova ja ettei minulla oikeasti ole saumaa tulla valituksi, mutta laitoin silti kaikki paukut peliin, sillä halusin haastaa itseni ja katsoa kuinka pitkälle pääsen. Saattaisipa jopa käydä niin, että jollakin tuurilla saattaisin saadakin paikan.

Hakemus

Haku oli englanniksi, joten tässä tuli ensimmäinen haaste. Itse en mikään kummoinen englannin puhuja ole, saati kirjoittaja, ainakaan omasta mielestäni. Ensin rustailin kirjeen suomeksi ja sen jälkeen käänsin sen englanniksi hieman Googlen apua käyttäen. Olen aika tyytyväinen tekstiin. Se oli rakenteeltaan mainio ja hieman jopa yliampuva, mutta motivaatiokirjeessä sitä saakin hieman korostaa. Lopuksi vielä oikoluetutin sen paremmin Lontoota puhuvalla ja pääsin parilla korjausehdotuksella seulasta läpi. Ei olisi aiemmat opettajat uskoneet.

Seuraavana oli vuorossa CV. Edellinen CV oli päivitetty joskus 2014 ja oli vieläpä perinteinen 3 sivua pitkä, pelkkää tekstiä sisältävä raapustus. Ei siis juuri apua. CV:n pitää kuitenkin tänä päivänä olla ennemminkin myyntiesite itsestä, joten ei muuta, kun Canvan kimppuun. En ollut aikaisemmin käyttänyt kyseistä ohjelmaa, mutta useamman tunnin taistelun ja opettelun jälkeen sain aikaan edes hieman silmää miellyttävän tuotoksen, joka on tässä:

Vieläkin olisi voinut parantaa, mutta päätin pitää sen simppelinä. Tämäkin hieman yliampuva ja ehkä jopa liikaa itseä kehuva, mutta aina valitetaan sitä, ettei osata kehua itseä yhtään, kun tulee sen aika, joten pistetään tähän roimasti itsekehua.

Sitten ei muuta, kun hakemus matkaan ja vastausta odottamaan.

Palaute

Suurin piirtein kuukausi hakemuksen lähettämisen jälkeen saapui sähköpostiin viesti: ”Hyvä CEO for One Month -hakija, kiitos kiinnostuksestasi ja osallistumisestasi CEO for One Month -hakuumme. Saimme erinomaisia hakemuksia kesätoimitusjohtajan paikalle huikeat 1069 kpl. Olemme nyt käyneet läpi kaikki hakemukset ja kutsuneet ensimmäiselle haastattelukierrokselle valitut henkilöt. Valitettavasti tällä kertaa valinta ei kohdistunut sinuun.” En tästä juurikaan yllättynyt tästä, mutta kuten kunnon työnhakija, vastasin sähköpostiin, että haluaisin kuulla palautetta hakemuksestani ja syistä miksi en tullut valituksi. Pari viikkoa tästä, sain puhelun Adeccolta, missä hakuprosessin vetäjä itse soitti minulle ja kertoi suullisesti palautteen. Tästä täytyy antaa suuret propsit, sillä odotin aluksi, että vastauksena tulee vain sähköposti, missä käydään hieman joitakin valintakriteerejä läpi, jos sitäkään. Palaute kuitenkin oli todella hyvää ja rakentavaa.

Kävi ilmi, että olin päässyt 80 parhaan joukkoon! Tästä porukasta tiputettiin puolet pois, eli sijoittumiseni oli jossain välillä 41.-80. Aika huippua tietää sijoittuneensa näinkin korkealle tällaisessa kisassa. Suurimmiksi syiksi kerrottiin se, että valittavalla henkilöllä olisi maisteritutkinto valmis, tai loppuvaiheessa. Itsehän en ole vielä tätä alemman tason tutkintoa saanut kuin nipin napin puoleen väliin. Lisäksi haettiin valmiutta jatkaa kesän jälkeen Adeccolla asiantuntijatehtävissä ja minun kohdallani tässä nähtiin kaksi ongelmaa. Ensimmäisenä se, että työskentelen tällä hetkellä Valuessa, eli he ajattelivat, että se olisi ehkä haaste tulevan työpaikan suhteen. He siis eivät vain oikein siis tienneet mikä on Proakatemia ja Value, mutta sen ymmärtää. Toinen ongelma nähtiin siinä, että he eivät nähneet minulla riittävän motivaatio toimia asiantuntijatehtävissä, koska olin hakemuksen perusteella niin johtajaorientoitunut. Voidaan siis sanoa, että omat kykyni itse toimitusjohtajan tehtävään olivat aika hyvät, mutta jatkopestin takia ei ominaisuudet täsmänneet täysin. Ja niin, puuttuuhan multa se maisterin tutkintokin.

Itse hakemuksesta saatu palaute oli oikein positiivista. CV oli hyvä ja selkeä, eikä siinä ollut juuri kommentoitavaa. Motivaatiokirjeestä kehuttiin hyvää sisältöä ja loistavaa englanninkielen taitoa, joka heillä oli yksi tärkeä kriteeri (kiitos Google). Rakentavaa palautetta tuli siitä, että tavoite olla maailman paras johtaja on aika geneerinen. Se on myös melko vaikeasti mitattavissa, että mikä on parhaan johtajan mitta, joten olisivat kaivanneet hieman maanläheisempää lähestymistä aiheeseen. Puhuvat kyllä aivan totta, olihan se aika yliampuva, kun miettii.

Mitä tästä opimme? Kuten Valuen oma myyntiemies Jani sanoo ”jos ei koite, ei voita”, eli vaikka ajatus pestistä tuntui utopistiselta, niin kannatti hakea. Ei oltu enää kovin kaukana terävimmästä kärjestä. Lisäksi saatu palaute oli aivan mahtavaa. Sai käsityksen omista kyvyistä ja vinkit seuraavaa vuotta varten, joten silloin varmaan uudestaan, josko päästäisiin vielä lähemmäs kärkeä.