Tampere
22 Nov, Friday
-0° C

Proakatemian esseepankki

Pää edellä syvään veteen



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Jokainen ihminen on myynyt jotain. Sinäkin olet käyttänyt myyntitaktiikoita, kun tylsät vanhempasi on pitänyt saada näkemään miten rajoittunutta on että viikossa on vain yksi karkkipäivä. Jos olet aikeissa toimia yrittäjänä, joka hankkii itse omat toimeksiantonsa, myyminen on välttämätöntä. Myyntityössä tuot oman persoonasi julkisesti ihmisten eteen ja menet häpeämättömästi vaivaamaan heitä myyntipuheillasi. Myytäessä ei tehdä sinunkauppoja ja kertaluonteisen kohtaamisen perusteella harvemmin muodostetaan pysyviä ja pitkäaikaisia ihmissuhteita. Itse toivoisin jokaisen kohtaamisen olevan mahdollisimman aito kohtaaminen toisen ihmisen kanssa, vaikka mitään todellista syytä tälle ei oikeastaan ole. Pelkkä myyntitoimitus on silti ajatuksena hiukan kylmä. Siksi täytyikin ajatella, että tuotteet joita olimme myymässä ovat sellaisia, että ratkaisevat jonkin todellisen tarpeen tai että ne aiheuttavat ihmisille aidosti iloa. Silloinhan myymättä jättäminen olisi suorastaan itsekästä.

Olen tehnyt myyntityötä aiemminkin, en vain ole ollut siinä kovin hyvä. Mielessäni on kummitellut mielikuva ammattimyyjästä ketkuna, joka sanoo mitä vain saadakseen kaupat tehdyksi. Kunnon helppoheikki ei häpeä eikä kaihda alhaisintakaan temppua ja myisi vaikka mummonsa kunhan vaan rahaa olisi tarjolla. En ole ikinä halunnut tuputtaa ihmisille mitään, enkä tuoda itseäni esille erityisen voimakkaasti. Tämä aiheutti hiukan ahdistusta, sillä olin kuullut, että Proakatemialla on joka vuosi myyntipäivät, jossa jokaisen on myytävä jotain. Tässä kohden, pari viikkoa myyntipäivien jälkeen, tuntuu aiempi kammo jo hiukan oudolta. Sillä ei myyminen lopu myyntipäiviin eikä oikeastaan taida olla parempaa tapaa opetella myymistä, kuin ottaa härkää sarvista ja alkaa myydä jotain. Epämukavuusalueella käymiseen ei kuole, mutta jos sinne ei koskaan mene, ei koskaan pääse pois niistä tutuista ja turvallisista ympyröistä, joissa roikkuu kun ei uskalla niistä poistuakaan.

Kohti haastetta ja miten sinfoniaorkesteri tähän liittyy

Ennen myyntipäiviä ne meistä, jotka olivat myyntityötä tehneet, opettivat meille muillekin jotain siitä mitä olivat myyntityöstä oppineet. Mutta vieläkin ajattelin, että myyntityö ei ole minua varten. Minua on aina inhottanut olla liian esillä, enkä tunne olevani oikein kotonani ihmisten edessä. Tämä ei ole estänyt minua tekemästä vuosikausia asiakaspalvelutyötä, jossa tehdään juuri sitä. Myyntipaja teki kuitenkin tehtävänsä. Myyntipäivät eivät aiheuttaneet yletöntä stressiä. Nukuin niitä edeltäneen yön täysin rauhallisesti. Vasta aamulla, kun kokoonnuimme Stagelle, alkoi jännitys nostaa päätään. Mihin olin taas itseni sotkenut? Muut olivat innoissaan, tai näyttivät ainakin olevan, kun taas minusta tuntui että hyppy ikkunasta koskeen saattaisi olla kokeilemisen arvoinen pakotie. Tuotteet ilmoitettiin. Henkeä nostatettiin. Myisimme akatemialla kehitettyjä tuotteita, hyötyjiä olisivat opiskelutoverit ja pelissä oli mahdollisuus voittaa isot rahat. Perhana.

Aina johonkin uuteen tarttuessani minulla on ollut tapana kääriä hiat ja katsoa mitä tulee. Kokeilematta luovuttaminen ei auta. Kun jaoimme myyntipaikkoja ja laadimme suunnitelmia, lupauduin ständille myymään. Jotain vähän samanlaista olin joskus ennenkin tehnyt ja vieläpä kohtalaisella menestyksellä. Oli myytävä myös niille, jotka sanoivat ei. Oikeastaan muille ei tarvinnut myydäkään. Ensimmäinen päivä ei ollut jymymenestys. En tiennyt yhtään mitä teen, enkä tiennyt mitä tiimi tekee. Yritin kuitenkin, koska kaikki muutkin yrittivät. Sama toistui toisena päivänä. Pikku hiljaa, myyntipuhe myyntipuheelta oma rohkeus alkoi lisääntyä. Kauppoja alkoi syntyä. Kahden ensimmäisen päivänä myyntimme lisääntyi tasaisesti. Mutta jotain odottamatonta tapahtui. Kun myyntipäivät etenivät myymisestä alkoi tulla hauskaa. Tiimi alkoi rentoutua, vitsailla ja nauraa. Paine ei ollutkaan enää ahdistavaa ja painostavaa, vaan se antoikin meille lisää voimia, uudenlaista energiaa, tilanne oli minulle täysin ennenkokematon. Merkittävintä oli tiimin toiminnassa tapahtunut muutos. Aivan kuin olisimme olleet aiemmin orkesteri, joka virittelee soittimiaan ja jossa jokainen jammailee itsekseen vähän sitä sun tätä. Yhtäkkiä yhteinen sävel alkoikin löytyä ja siitä mikä oli ollut ennen joukko yksilöitä saman yrityksen verkkareissa, tulikin yhtäkkiä tiimi. Jokainen toimi omien kykyjensä mukaan, kannustaen ja tukien toisia tiimin jäseniä. Tämä tuntui erilaiselta kuin raskaan työn ja kurjuuden yhdistävä vaikutus. Paineesta ja väsymyksestä huolimatta jokainen antoi kaikkensa, jotta tiimi kokonaisuutena pystyisi suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kolmantena päivänä myimme jo aivan käsittämättömän paljon. Ihmisille puhuminen ei enää pelottanut eikä hävettänyt, meillä oli hyvät tuotteet, asiakkaamme saivat itse päättää ostavatko vai eivät, kunhan olivat ensin kuulleet perustelut.

Kuinka tiimin kävi ja mitä opimme tästä

Tulosten kuulemista odottaessa väsymys iski päälle. Oli kuin olisin ollut kaksi ja puoli vuorokautta muuntuneessa tajunnan tilassa, ehkä se oli se kuuluisa flow tai sitten lyhyet yöunet ja kevyt ruokailu aiheuttivat jotain sivuvaikutuksia. Väsymyksen päälle iski jännitys. Myimmekö tarpeeksi hyvin?

Emme myyneet.

Teimme parhaamme, mutta se ei riittänyt. Ensimmäistä kertaa tunsin myynnin takia todellista pettymystä. Harmitti. Mielessä pyöri, että olisiko sitä voinut tehdä jotenkin toisin? Ihan selvästi se myyntityötä jarruttanut asia oli ollut vain oma mielikuva siitä mitä myyminen on. Olisi tehnyt mieli kiukutella ja kiroilla. Eipä silti auttanut kuin onnitella voittajia ja poistua kokoamaan itsensä uskomattoman viikon päätteeksi.

Kun harmi oli puhistu pois ja kuluneita järjettömän intensiivisiä tunteja tuli kerrattua mielessä, nousi esiin uusi ja voimakkaampi tunne. Myyntipäivien aikana ylitin itseni joka päivä. Kohtasin asioita, joita en ollut aiemmin välittänyt kohdata, ja selätin ne. En minä helppoheikkejä vieläkään rakasta, mutta myyntityö näyttäytyy ihan uudenlaisessa valossa. Myyminen voi olla hauskaa sekä myyjälle että asiakkaalle. Se on kommunikointia ja se on oman persoonan tuomista peliin positiivisella tavalla. Myyntipäivät olivat yksi viimeaikojen kamalimmista kokemuksista ja samalla ne olivat yksi mahtavimmista kokemuksista, joita minulla on ollut koskaan. Ensi vuonna olemme valmistuvia oppilaita, joten nämä myyntipäivät olivat ensimmäiset ja viimeiset, joihin osallistun. Kun etukäteen pelkäsin myyntityötä, nyt minua melkein harmittaa että en pääse kokeilemaan uudestaan. Mutta vaikka emme voittaneetkaan myyntipäiviä, tiimimme hitsautui todelliseksi tiimiksi ja jokaisella oli perjantaina tunne, että tämä tiimi pystyy ihan mihin vain. Uskon että myös muilla tiimeillä oli samanlaisia kokemuksia. Ylipäätään akatemian yhteisö alkoi ensi kertaa tuntua todella omalta. Tämä on todella uskomaton koulu. Ei millään kurssilla eikä missään aiemmassa koulutuksessa olla pystytty luomaan näin todellista oppimistilanttetta. Tässä oli joko uitava tai upottava. Proakatemia on ollut jo näiden muutaman kuukauden aikana silmiä avaava kokemus. Koulutyö voikin olla hyvin erilaista kuin mihin olen tottunut. Se voi olla myös sellaista että omat voimavarat ja kekseliäisyys on todella otettava käyttöön, eikä tulos ole vain numero paperissa. Tulos voi olla itsensä ylittäminen ja sellaisten taitojen ja voimavarojen löytyminen, joita ei tiennyt olevankaan.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close