Tampere
24 Nov, Tuesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Ryhmäessee: Ovi auki – Yritystä pyörittäessä



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 9 minuuttia.

Ovi auki – Yritystä pyörittäessä


Atte Auvinen

Aleksi Orenius

Joni Ramu

 

 

Tämä essee on jatkoa esseelle: http://esseepankki.proakatemia.fi/oviauki-yrittajaksitulossa/. Edellisessä esseessä käsittelimme yrityksen perustamiseen liittyviä asioita ja tässä esseessä tulemme käsittelemään yritystoimintaan liittyviä asioita.

 

Yritystoiminnan aloittaminen

 

Yritystoiminnan aloittaminen

Yritystoiminnan alkaessa tulee tehdä tiettyjä toimenpiteitä. Näistä ehdottomasti tärkein on kirjanpidon järjestäminen. Vaihtoehtoja on luonnollisesti kaksi: voit tehdä kirjanpidon itse tai ulkoistaa sen tekemisen tilitoimistolle. Tässä valinnassa tulee ottaa huomioon ammattitaidon lisäksi ajankäyttö. Vaikka olisit kirjanpidon ammattilainen, kuuluuko kirjanpito yrityksesi ydintoimintaan ja näin ollen on toiminto, johon kannattaa käyttää aikaa.

Yrittäjänä sinun tulee myös ottaa yrittäjän eläkevakuutus (YEL) kuuden kuukauden sisällä yrityksen perustamisesta. YEL-vakuutus on lakisääteinen vakuutus, mikäli seuraavat ehdot täyttyvät: olet 18-68-vuotias, yrittäjätoimintasi jatkuu yhdenjaksoisesti vähintään 4 kuukautta, työtulosi on vähintään 7 645,25 euroa (vuonna 2017) sekä työskentelet yrityksessäsi. Pelkkä omistaminen ei siis edellytä vakuuttamista. (Elo 2017.)

Tärkeää, joskin vapaaehtoista, on järjestää itsellesi työterveydenhuolto. Suomen Yrittäjien teettämän tutkimuksen mukaan 47 % kyselyyn vastanneista yrittäjistä on järjestänyt itselleen työterveydenhuollon. Näistä henkilöistä 33 % on järjestänyt työterveydenhuollon terveyskeskuksien kautta, kun 53 % on järjestänyt työterveydenhuollon yksityiseltä yritykseltä tai lääkäriasemalta. Mediaani yrittäjien keskimääräisistä työterveyskustannuksista on 200 euroa vuodessa. Kela korvaa työterveyshuollon aiheuttamista kustannuksista 50 – 60 % tietyin rajoituksin. (Yrittäjät 2017.)

Yritystoimintaa aloittaessa kannattaa myös tehdä ennakkoverohakemus Verohallinnolle, ellei sitä tehty perustamisilmoituslomakkeella perustamisen yhteydessä. Ennakkoverohakemuksen löytää verottajan verkkosivuilta hakusanalla: VEROH 5017.

 

Vakuutukset

Yrittäjän ainoa lakisääteinen vakuutus on siis edellä mainittu yrittäjän eläkevakuutus. YEL-vakuutuksen voi ottaa mistä tahansa eläkevakuutusyhtiöstä. YEL-vakuutusmaksun suuruus riippuu vakuutusyhtiölle ilmoitetusta YEL-työtulon määrästä. Lähtökohtaisesti YEL-työtulon on vastattava sitä palkkaa, joka pitäisi maksaa ammattitaitoiselle henkilölle vastaavasta työstä. Kyseisen työtulon perusteita ei toki voida seurata juuri mitenkään. Saman YEL-työtulon perusteella maksetaan myös vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkettä sekä kuntoutustukea. Niin ikään Kelan päivärahat, kuten sairaus-, äitiys- ja vanhempainpäiväraha määräytyvät työtulon perusteella. Myös yrittäjäin työttömyyskassan maksama ansiosidonnainen päiväraha vastaa maksimissaan YEL-työtulon mukaisia ansioita.

Moni yrittäjän etuus näin ollen määritellään YEL-työtulon perusteella. Tämä vaikuttaa siis olennaisesti myös palkanmaksun yhteydessä maksettaviin palkan sivukuluihin. YEL-maksu on 18-52-vuotiaiden ja yli 62-vuotiaiden yrittäjien osalta 24,1 prosenttia ja 53-62-vuotiaiden osalta 25,6 prosenttia YEL-työtulosta. Uusi yrittäjä saa 22 prosentin alennuksen maksuista 48 ensimmäisen kuukauden ajan. Arvioidun YEL-työtulon tulee olla vähintään 7 645,25 euroa vuodessa (vuonna 2017). Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että minimissään yrittäjä joutuu maksamaan YEL-maksua 1 842,51 euroa, mikäli ensiyrittäjän alennusta ei huomioida. Eteran mukaan Suomen keskityötulo yrittäjillä on 22 000 euroa vuonna 2017. Tästä summasta YEL-maksu olisi 5 302 euroa, siis 3 459,49 euroa enemmän kuin minimi YEL-maksu. (Etera 2017.)

Suurista eläkevakuutusmaksuista johtuen yhä useampi yrittäjä Suomessa on päätynyt luomaan oman eläkesäästönsä itsenäisesti muun muassa erilaisten rahastosijoituskeinojen avulla. Muun muassa edullisten indeksirahastojen vuotuinen tuottoprosentti on 120-vuotisen historian valossa noin 7 prosenttia vuodessa. Edullisten kasvuosuusrahastojen veroton uudelleensijoitusominaisuus takaa korkoa korolle –efektin, joka tuottaa keskimääräisellä tuottoprosentilla 3 000 euron vuotuisista sijoituksista yli 1 000 000 euron ”eläkepotin” 50 vuoden säästöajalla.

Yrittäjälle on suunnattu myös muita vakuutuksia eläkevakuutuksen lisäksi. Näitä ovat muun muassa yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus (tapaturmavakuutus), keskeytysvakuutus, vastuuvakuutus sekä oikeusturvavakuutus. Yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus vakuuttaa yrittäjän tapaturmilta sekä ammattitaudeilta. Työajan vakuutukseen voi liittää myös vapaa-ajan vakuutuksen, mutta se tulee ottaa samalta vakuutusyhtiöltä työaikavakuutuksen kanssa. (TVK 2017.) Keskeytysvakuutus turvaa liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuvaa tulojen menetystä. Vastuuvakuutus korvaa tietyin edellytyksin toiselle aiheutuneen vahingon sekä vahingon selvittelyn ja mahdolliset oikeudenkäyntikulut. Vastuuvakuutusta edellytetään usein olevan rakennus- ja siivousalalla toimivilla yrityksillä. Lisäksi oikeusturvavakuutus korvaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja, jotka johtuvat esimerkiksi kauppasopimuksista, velan oikeellisuuden riitauttamisesta, irtisanomis- tai palkkaerimielisyydestä tai vuokrasopimussuhteesta. Myös omaisuus ja liiketilat kannattaa vakuuttaa murron, tulipalon tai vesivahingon varalta.

Tärkeintä vakuutuksien hankkimisessa on reilusti kilpailuttaa vakuutuksia eri vakuutusyhtiöiden välillä, sekä tarvittavan usein tarkastella vakuutuksia uudelleen yritystoimintaa vastaavaksi. Erityisesti Proakatemian osuuskuntien kaltaisessa toiminnassa, jossa yrityksen työtoimet voivat vaihdella runsaasti, vakuutuksien päivittäminen ja ajantasalla pitäminen vaatii jatkuvaa aktiivisuutta ja kilpailuttamista.

 

Yrittäjän työttömyysturva

Yrittäjilläkin on työttömyysturva. Tälle työttömyysturvalle on yksi pääkriteeri: eläkevakuutuksen perusteena olevan työtulon täytyy olla minimissään 12 564 euroa. Eli 4 918,75 euroa enemmän kuin mitä työtulon täytyy minimissään olla. Lisäksi henkilön tulee asua vakituisesti Suomessa saadakseen yrittäjän työttömyysturvan. Tietysti, jos henkilön päätoimi on palkkatyössä ja yritystoiminta on vain sivutoimista, kannattaa työttömyysvakuutus yleensä järjestää palkansaajakassan kautta. Päätoimisen yrittäjän ei silti kannata jäädä palkansaajakassan jäseneksi, sillä tuo jäsenyys ei kerrytä yrittäjän päivärahaoikeutta ja lisäksi jo ansaittu päivärahaoikeus päättyy, kun yritystoiminta on kestänyt yli 18 kuukautta.

Työttömyyskassaan kuuluminen on vapaaehtoista. Suomessa yrittäjille on kaksi kassaa: Ammatinharjoittajien ja Yrittäjien Työttömyyskassa AYT (www.ayt.fi) ja Suomen Yrittäjäin Työttömyyskassa SYT (www.syt.fi). Työttömyyskassojen jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia henkilökohtaisessa verotuksessa. Myös työttömyyskassaan kuulumattomat yrittäjät voivat hakea työttömyyspäivärahaa Kelasta. Tällöin päiväraha on peruspäivärahan suuruinen.

Pääsääntöisesti yrittäjäpäiväraha määritellään sen vakuutustason perusteella, jonka mukaan yrittäjä on vakuuttanut itsensä 15 kuukauden ajan ennen työttömyyttä. Kassaan valittu vakuutustaso ei saa olla suurempi kuin jäsenen lakisääteisen eläkevakuutuksen vahvistettu vuosityötulo. (SYT 2017.)

Esimerkki yrittäjän päivärahan laskennasta:

KUVIO 1. Vakuutustasot

  • Päivärahan perusteena olevat 15 kuukauden tulot yhteensä 32 500 €
  • Päivärahan perusteena oleva kuukausitulo  32 500 € / 15 kk = 2 166,67 €
  • Muutettaessa kuukautta kohden laskettua työtuloa päiväansioksi katsotaan kuukauteen sisältyvän 21,5 päivää.
  • Päiväpalkka    2 166,67 € / 21,5 pv =100,78 €
  • Ansiopäiväraha muodostuu perusosasta ja ansio-osasta. Ansio-osan määrä on perusosa ja 45 % päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Perusosa on 32,40 euroa 1.1.2017 alkaen.
  • Ansiopäiväraha 32,40 € + 0,45x(100,78 € – 32,40 €) = 63,17 €

Palkansaajasta yrittäjäksi siiryvän on mahdollista varmistaa katkeamaton työttömyysturva. Tämä edellyttää, että yrittäjä siirtyy yrittäjäkassaan kolmen kuukauden kuluessa yritystoiminnan aloittamisesta. Näin yrittäjän 15 kuukauden työssäoloehto, joka on edellytyksenä ansiosidonnaisen päivärahan saamiselle, alkaa kertyä heti. Palkansaajasta yrittäjäksi siirtyvällä on yleensä myös niin sanottu jälkisuojaoikeus 18 kuukauden ajan yritystoiminnan alusta lähtien. Tämä tarkoittaa sitä, että jos yritystoiminta lopetetaan tuona aikana, yrittäjän on mahdollista saada päivärahaa yrittäjyyttä edeltäneen palkkatulon perusteella.

 

Kymmenen ohjetta menestykseen

 

KUVIO 2. Ohjeet menestykseen

 

Tärkeät linkit

www.prh.fiPatentti- ja rekisterihallitus, hoitaa kaupparekisteriä ja myöntää oikeuksia

www.ely-keskus.fiElinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, auttaa rahoitus- ja kehittämisasioissa

www.te-palvelut.fiTyö- ja elinkeinopalvelut, myöntää muun muassa starttirahaa ja järjestää neuvontaa

www.yrityssuomi.fiYritys-Suomi, tarjoaa ilmaiseksi apua yrityksen perustamisessa ja sen toiminnassa

www.finnvera.fiFinnvera Oyj, Suomen valtion omistama erityisrahoitusyhtiö

www.finpro.fiFinpro, auttaa suomalaisia pk-yrityksiä kansainvälisissä asioissa

www.vero.fiVerohallinto, kaikki Suomen verotukseen liittyvät asiat

www.team.finland.fiTeam Finland, Valtion tukema kansainvälisissä asioissa auttava organisaatio

www.tekes.fiTekes, Yritys-Suomen alainen rahoitus- ja asiantuntijapalveluita tarjoava organisaatio

www.proagria.fiProAgria, maaseuduilla toimivia yrityksiä palveleva organisaatio

www.ytj.fiYritys- ja yhteisötietojärjestelmä, rekisteri, josta voi hakea tietoa yrityksistä

www.yrityspörssi.fiYrityspörssi, Suomen Yrittäjien valtakunnallinen palvelu yrityksen myyjille ja ostajille

Liiketoimintasuunnitelmien pohjia verkossa:

www.liiketoimintasuunnitelma.com

oma.yrityssuomi.fi

www.onnistuyrittajana.fi

 

 

Yrityksen toiminta 

 

Laskutus ja perintä

Kun yritys aloittaa liiketoimintansa ja raha alkaa liikkua alkaa myös laskutus. Yrityksen tulee päättää, kuinka laskujen luominen ja lähetys toteutetaan. Laskutuksen avuksi yritys voin hankkia itselleen laskutusohjelman, joka helpottaa laskujen lähettämistä ja luomista, jos lähetettävien laskujen lukumäärä on suuri.

Laskussa tulee arvonlisäverolain 209 b §:n mukaan ilmetä seuraavat asiat:

  • Laskun antamispäivä (laskun päivämäärä)
  • Juokseva tunniste (laskun numero)
  • Myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
  • Ostajan arvonlisäverotunniste (asiakkaan Y-tunnus)
  • Myyjän ja ostajan nimi ja osoite
  • Tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne (Tuoterivien tuote ja määrä -kentät)
  • Tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä (toimitus päivämäärä)
  • Veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa ja hyvitykset ja alennukset
  • Verokanta
  • Suoritettavan veron määrä
  • Verottomuuden tai käännetyn verovelvollisuuden peruste
  • Tiedot uusista kuljetusvälineistä
  • Maininta käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden tai matkatoimistojen marginaaliverotusmenettelystä
  • Merkintä verollisen sijoituskullan myynnistä
  • Muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun

Laskun maksuaikana käytetään usein vakiintunutta 14 – 30 päivän maksuehtoa. Ottaen huomioon tuotteen lähetykseen kuluneen ajan ja laskun lähettämisen kuluneen ajan, sekä pankkiviiveen, voidaan huomata, kuinka tuotteista saadun rahan saapuminen myyjälle voi kestää jopa kuukauden. On tärkeää, että laskut lähetetään asiakkaalle mahdollisimman pian tuotteen toimituksen jälkeen, jotta saatavat ovat taas mahdollisimman nopeasti yrityksen käytettävissä.

Lasku tulee toimittaa asiakkaalle hänen toivomassaan muodossa hyödyntäen käytössä olevia laskutuskanavia. Vaihtoehtoina voi toimia perinteinen kirjelasku, sähköpostilasku tai E-lasku. Kuluttajakaupassa yrityksen tulee tarjota asiakkaalle ainakin yksi ilmainen laskutusvaihtoehto, josta ei peritä laskutuslisää. Jos laskutuslisää joudutaan perimään, tulee sen perustua laskun todellisiin kuluihin, eikä sen summa saa olla kohtuuton. (KKV, 2014)

Perinnällä tarkoitetaan yrityksen avoimien saatavien kotiuttamista. Kun asiakas on jättänyt syystä tai toisesta hänelle osoitetun laskun maksamatta eräpäivään mennessä eikä ole maksumuistutuksista huolimatta suorittanut maksua, voi yritys aloittaa saatavien perintä prosessin. Kuluttajakaupassa yritys voi lähettää ensimmäisen maksumuistutuksen 14 päivän kuluttua laskun eräpäivästä. Yritysten välisessä kaupassa maksumuistutuksen aikarajaa ei ole säädetty.

Yritys ei itse voi suorittaa maksamattomien saatavien perintää, vaan perintä tulee siirtää perintätoimistolle kuluttajansuojalain ja perintälain mukaisesti. Maksumuistutuksien lähettäminen on kuitenkin sallittu yrityksen tehtäväksi ja yritys voikin periä viivästyskorkoa myöhästyneistä maksuista. Viivästyskoron määrä voi kuluttajakaupassa olla enintään Suomen Pankin määrittämä viitekorko eli 7 % ja yrityskaupassa viitekoro + 8 %.

 

Yrityksen kirjanpito ja tilinpäätös

Suomessa kirjanpitolaki edellyttää, että kaikki yritykset ovat kirjanpitovelvollisia. Kirjanpidon vaativuus vaihtelee yritysmuodoittain, mutta jokaisen yrityksen tarvitsee ylläpitää kirjanpitoa vaaditulla tavallaan. Yrityksen kirjanpito on usein ulkoistettu kirjanpitoa harjoittavalle tilitoimistolle, joka tarjoaa kirjanpitäjän ja kirjanpitopalvelut yrityksellesi. Kirjanpitäjän valintaan tulee perehtyä kunnolla, sillä hänen kanssaan yhteistyön tekeminen tulee olemaan tiivistä läpi yrityksesi elinkaaren. Vaikka yritys ulkoistaisikin kirjanpidon, on yritys silti itse oikeusvelvollinen ja täten vastuussa kirjanpidosta. Taloustiedot ovat olennainen osa jokaisen yrittäjän omaa osaamista tästäkin syystä. Kirjapitolaki jakaa yritykset koon mukaan eri kirjanpidon vaatimusalueisiin, jotka ovat mikroyritys, pienyritys ja suuryritys. Jokaisella näistä kolmesta on omat vaatimuksensa, joiden tulee täyttyä kirjanpitoa tehtäessä.

Yrityksen tulee ylläpitää juoksevaa kirjanpitoa. Juokseva kironpito tarkoittaa kuukausikirjanpitoa, jossa kirjanpito perustuu yrityksen ajantasaisiin tositteisiin. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi ostokuittien, laskujen ja ostolaskujen toimittamista kirjanpitäjälle, jotta hän voi pitää ajantasaista kirjaa yrityksen omaisuudesta ja veloista.

Yrityksessä kirjanpidon kautta kutsutaan tilikaudeksi, jonka kesto on yleensä 12 kuukautta. Aloittava yritys voi hakea PHR:ltä pidennettyä tilikautta ensimmäiselle tilikaudelleen, mutta korkeintaan 18 kuukauden mitalle. Tilikauden ajankohtaan voidaan hakea myös muutosta toiminnan aikana, jolloin tilikausi voi olla muu kuin 12 kuukautta.

Tilikauden päätyttyä yrityksen tulee laatia tilinpäätös neljän kuukauden kuluessa. Tilinpäätös kertoo yrityksen tuloksen ja varallisuusaseman. Tilinpäätökseen kuuluvat tuloslaskelma, tase, rahoituslaskelma, liitetiedot sekä kirjanpito- ja aineistoluettelo. Tilinpäätös on päivättävä ja allekirjoitettava. Toimintakertomus on tilinpäätöksen yhteyteen kuuluva erillinen asiakirja, jolla on tarkat sisältövaatimukset. (Taloushallintoliitto, 2016).

Tilinpäätös tulee vahvistaa yritysmuodon osoittamalla tavalla. Osakeyhtiössä ja osuuskunnassa tarkastus tapahtuu yhtiökokouksessa, osuuskunnan kokouksessa tai kirjallisella asiakirjalla. Henkilöyhtiössä tai toiminimellä tarkastus tapahtuu allekirjoittamalla tilinpäätös. Tilinpäätöksen vahvistaminen tulee tehdä viimeistään kuusi kuukautta tilikauden päätyttyä.

 

Tuloverotus

Yritys maksaa tuloveroa yrityksen verotettavan tulon perusteella. Pääasiallisesti tulovero maksetaan ennakkoverona, eli useassa osassa ennen tilikauden päättymistä arvioidun tuloksen perusteella. Tuloverotukseen vaikuttaa myös yhtiömuoto.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan yrityksestä saama tulo verotetaan hänen omana tulonaan. Yrittäjän omassa tuloverotuksessa voi olla sekä ansiotuloja että pääomatuloja. Pääomatuloiksi luokitellaan yrittäjän henkilökohtaisen omaisuuden myynnistä, vuokraamisesta tai tuotoista saatavat tulot. Pääomatulon vero on 30 prosenttia 30 000 euron pääomatulojen osalta ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta. (Holopainen, Jokilampi 2017, 75).

Ansiotuloja ovat puolestaan palkka, eläke, etuus ja korvaus. Ansiotuloa verotetaan Suomessa progressiivisesti, eli tulojen noustessa myös veroprosentti nousee. Ansiotulosta menevä vero rakentuu valtionverosta, kunnallisverosta sekä mahdollisesta kirkollisverosta. Kahden jälkimmäisen veron suuruus riippuu kunnasta ja seurakunnasta. Lisäksi verotuksen yhteydessä maksetaan YEL-työtulon perusteella 1,3 prosenttia sairaanhoitomaksua ja 0,95 prosenttia päivärahamaksua (vuonna 2017). (Holopainen, Jokilampi 2017, 75).

Osakeyhtiö on itsenäisesti verovelvollinen. Toisin sanoen, osakeyhtiön tulot verotetaan yhtiön omina tuloina, eivätkä ne vaikuta yksittäisen osakkaan verotukseen. Osakeyhtiö maksaa tällä hetkellä tuloksestaan 20 prosenttia veroa. (Holopainen, Jokilampi 2017, 75.) Osakkailla on lähtökohtaisesti kaksi tapaa nostaa varoja osakeyhtiöstä: palkkana tai osinkoina. Osakkaiden rahalainat yhtiöstä ovat yleensä osakeyhtiölain vastaisia. (Holopainen, Jokilampi 2017, 75). Osinkojen suhteen verotus riippuu siitä, kuinka paljon osinkoja jaetaan ja mikä on osakkeen arvo. Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan osingon jakovuotta edeltäneen verovuoden nettovarallisuuden perusteella. (Holopainen, Jokilampi 2017, 75). Osakeyhtiön nettovarallisuuteen lasketaan siis kaikki yhtiön omaisuus. Jos yhtiön jakama osinko on alle 8 prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta, se on osakkaalle 25 prosenttisesti veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttisesti verovapaata. Siltä osin kuin osinko ylittää 150 000 euroa per osakas, osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Jos taas yhtiö jakaa osinkoa yli 8 prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta, 8 prosenttia ylittävästä osasta verotetaan 75 prosenttia ansiotulona ja 25 prosenttia on verovapaata. (Holopainen, Jokilampi 2017, 75.)

Tuloveron kannalta osakkaalle optimaalinen tilanne on siis se, että omistaa osakkeita 1 875 000 eurolla ja yhtiö jakaa osinkoa 8 prosenttia osakkeen arvosta, jolloin osakas saa 150 000 euroa osinkoa. Tällöin hän maksaa tuloveroa vain 37 500 eurosta ja 112 500 euroa osinkoa verovapaasti.

 

Arvonlisävero                                   

Arvonlisävero on kulutusvero, jonka myyjä sisällyttää eli laskee mukaan tavaran tai palvelun myyntihintaan. (Perustamisopas alkavalle yrittäjälle, 2017.)  Arvonlisäverokantoja on kolme erilaista ja riippuen siitä, mitä myydään vaihtelee veron määrä. Yleinen verokanta on 24% ja tähän kuuluu useimmat tavarat ja palvelut. Helpompi on miettiä, mitä ei kuulu tuohon verokantaan kuin, että mitä kuuluu. 14% arvonlisäverokantaan kuuluu kaikki elintarvikkeet, rehut sekä ravintola a ateriapalvelut lukuun ottamatta alkoholijuomia ja tupakkavalmisteita, joiden verokanta on 24%. 10% verokantaan kuuluvat tilatut sanoma- ja aikakauslehdet, kirjat, lääkkeet, liikuntapalvelut, elokuvanäytökset, henkilökuljetukset ja majoituspalvelut. Jotkin tuotteet ja palvelut ovat myös sellaisia, jotka jäävät arvonlisäverotuksen ulkopuolelle kokonaan. Tällaisia toimintoja ovat muun muassa kiinteistöjen ja osakehuoneistojen myynti ja vuokraus, terveyden ja sairaanhoitopalvelut, rahoitus ja vakuutuspalvelut sekä postin yleispalvelut. Jokainen yritys tilittää valtiolle arvonlisäverot, jotka se on kerännyt myynnin yhteydessä. Ennen tilitystä arvonlisäverosta vähennetään omien ostojen arvonlisäverojen osuus. Arvonlisäverosta tuonnissa ja viennissä on säädetty erikseen ja verotus riippuu siitä mistä maasta on tuomassa tai mihin maahan on viemässä tavaraa.

 

Työnantajaksi ryhtyminen

Työsuhteessa työntekijä tekee työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta korvausta vastaan. Työsuhde syntyy, kun työnantaja ja työntekijä sopivat työn tekemisestä. (Perustamisopas alkavalle yrittäjälle, 2017). Työsopimuksen voi tehdä joko kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti, mutta aina suositellaan, että se tehdään kirjallisesti mahdollisten kiistatilanteiden vuoksi. Työsuhteelle on määritelty vähimmäisehdot, jotka perustuvat lakeihin ja työehtosopimuksiin ja näihin kannattaa tutustua ennen kuin alkaa työsopimusta tekemään. Varsinkin yrityksen toiminnan alkuvaiheessa työvoiman tarve voi olla epäselvä ja myöskään toiminnan jatkuvuudesta ei ole vielä varmuutta. Tällöin kannattaa harkita tarkkaan, palkkaako omaa työntekijää vai vuokraako työntekijän vuokrausyritykseltä. Vuokrausyritykseltä työntekijä saattaa tulla hiukan kalliimmaksi, mutta vuokrausyritys hoitaa kaikki työnantajalle kuuluvat velvoitteet, jolloin työntekijän palkkaaminen on käyttäjäyritykselle huolettomampaa.

Jos yritys ryhtyy maksamaan säännöllisesti palkkoja, sen täytyy ilmoittautua työnantajarekisteriin. Yritys lasketaan säännöllisesti palkkaa maksavaksi työnantajaksi, jos se maksaa palkkaa vakituisesti kahdelle tai useammalle palkansaajalle. Työntekijälle maksettavan palkan vähimmäismäärä ilmenee alan työehtosopimuksesta. Mikäli tällaista ei ole, on työstä maksettava aina alalle tavanomaisena pidettävää ja työn vaativuuteen nähden kohtuullista palkkaa.  Työnantajan on toimitettava palkkalaskelma jokaisen palkanmaksun yhteydessä ja työntekijän vastuulla on tarkistaa, että palkat on maksettu oikein. Työntekijän palkasta yrityksen pitää maksaa monenlaisia sivukuluja kuten Tyel- vakuutus (18,95%), sairausvakuutusmaksu (1,08%), työttömyysvakuutusmaksu (0,8%), työtapaturma ja ammattitautivakuutusmaksu (0,8%) ja ryhmähenkivakuutusmaksu (0,07%). Näihin maksuihin menee noin 30 % työntekijän palkkasummasta. Palkan määrää miettiessä työnantajan onkin tärkeä huomioida, että jos työntekijän palkaksi sovitaan esimerkiksi 20 € tunnissa, on todellinen palkkakulu maksujen jälkeen noin 30€ tunnissa.

Työnantajalla on myös velvollisuus järjestää työsopimussuhteessa oleville työntekijöille työterveyshuolto. Työterveyshuollon palvelut voidaan ostaa kunnallisesta terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lääkäriasemalta. Työnantajan on tehtävä kirjallinen sopimus kyseisen palveluntuottajan kanssa sekä toiminta suunnitelma. Työnantajana toimiva yrittäjä voi hakea Kelalta korvausta työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneista kustannuksista.

 

 


 

Lähteet

 

Holopainen, T., Jokilampi, J. 2017. Perustamisopas – alkavalle yrittäjälle. Forssa: Suomen uusyrityskeskukset ry.

Elo. 2017. Kenen pitää ottaa YEL-vakuutus? Luettu: 12.9.2017.

https://www.elo.fi/yrittaja/tietoa-yel-vakuutuksesta/kenelle?sc_lang=fi-FI

Etera. 2017. Millainen on sopiva YEL-työtulo? Luettu: 12.9.2017.

http://www.etera.fi/yrittaja/yel/yel-tyotulo

Hietala, H., Tähtinen, O. 2017. Yrittäjän työterveyshuolto. Luettu: 12.9.2017.

https://www.yrittajat.fi/suomen-yrittajat/suomen-yrittajien-tutkimukset/yrittajan-tyoterveyshuolto-319630

Tapaturmavakuutuskeskus. 2017. Yrittäjän vapaaehtoiset vakuutukset. Luettu: 12.9.2017.

http://www.tvk.fi/tyotapaturma-ja-ammattitautivakuutus/vakuuttaminen/vapaaehtoiset-vakuutukset/yrittajan-vapaaehtoiset-vakuutukset/

SYT. 2017. Miten yrittäjien ansiosidonnainen päiväraha määritellään. Luettu: 16.9.2017.

https://syt.fi/yrittajan-tyottomyysturva/paivarahan-maarittely-ja-maksaminen/miten-yrittajan-ansiosidonnainen-paivaraha-maaritellaan/

Ramu, J. 2017. Ensi askeleet. Luettu: 19.10.2017.

http://esseepankki.proakatemia.fi/voittajantie1/

Onnistu yrittäjänä. 2017. Liikeidea. Luettu: 19.10.2017.

https://www.onnistuyrittajana.fi/liikeidea

Bergström, S., Leppänen A 2010. Markkinoinnin maailma. Helsinki: Edita.

https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/tietoa-yritysverotuksesta/arvonlisaverotus. Luettu: 19.10.2017.

Taloushallintoliitto. 2016. Kirjanpidon abc. Luettu 21.10.2017.

https://taloushallintoliitto.fi/kirjanpidon-abc-mita-jokaisen-tulisi-tietaa-kirjanpidosta/tilikausi-ja-tilinpaatos

PHR. 2017. Nimiohjeet. Luettu: 20.10.2017

https://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/yritystennimet/nimiohjeet.html

KKV. 2014. Lisämaksu ja alennus. Luettu 21.10.2017.

https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Maksut-laskut-perinta/lisamaksut-ja-alennus/

Liiketoimintasovellus. 2015. Mitä merkintöjä laskulle vaaditaan. Luettu 20.10.2017.

https://tuki.liiketoimintasovellus.fi/mita_merkintoja_laskulle_vaaditaan/152/

TE-toimisto. 2017. Starttiraha. Luettu: 19.10.2017.

http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonantajalle/yrittajalle/aloittavan_yrittajan_palvelut/starttiraha/index.html

Yrityssuomi. 2014. Lupahaku. Luettu 19.10.2017

https://yrityssuomi.fi/lupahaku

Edu Turku. 2012. Taulukko yritysmuodoista. Luettu: 20.10.2017

https://blog.edu.turku.fi/klassillinentalous/files/2013/12/Taulukko-yritysmuodoista.pdf

Kommentit
  • Hanna Saraketo

    Mainio soluesseesarja, josta luultavasti on apua vielä monelle yritystä perustuvalle.
    Ottakaa lähdeluettelosta pois ne lähteet, joita ei siinä esseessä mainita. Akateeminen käytäntö on, että vain ne lähteet, jotka tekstiviitteissä mainitaan, ovat lähdeluettelossa.

    9.11.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close