Tampere
28 Mar, Thursday
8° C

Proakatemian esseepankki

Otsikko, joka ei liity sisältöön.



Kirjoittanut: Elias Hämäläinen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Sanojen supervoima
Martti Vaalahti
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Lähes kaikki tässä elämässä on kiinni siitä, kuinka valitset sanasi. Eikä mikään ole kalliimpaa, kuin väärin valitut sanat. (Vaalahti 2019.)

 

Sanat eivät käsitä vain sitä, mitä sanot muille. Paljon on kyse siitä, mitä sanot itsellesi. Omat uskomuksemme muovaavat meille kuvaa itsestämme. Se kuva voi olla optimistinen, tulevaisuuteen luottava ja vastuun ottava tai epäonnistunut olosuhteiden uhri. Ehkä jotain siltä väliltä.

 

Kirjansa Sanojen supervoima (2019) Vaalahti aloittaa viemällä lukijan matkalle itseensä. hän pyytää kysymän itseltään seuraavat kysymykset:

 

  1. Mikä on kielteisin uskomus itsestäsi
  2. Kenen sanoista tuo uskomus on syntynyt?
  3. Kenen sanat saavat sinut menettämään malttisi?
  4. Mitkä ovat kolme tärkeintä sanaa, jotka voit tänään lausua?
  5. Mitä ideasi ja osaamisesi merkitsevät toisille?
  6. Mistä sinun ei tarvitse tänään murehtia?
  7. Jos sinun pitäisi valita yksi sana, joka kertoo mitä kaipaat elämältä enemmän mikä se olisi?
  8. Miksi suurin heikkoutesi voisi olla suurin vahvuutesi?
  9. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
  10. Kuka tai mikä vahvistaa uskoasi siihen, että tarinallasi on onnellinen loppu?

 

Nämä kysymykset olivat mielestäni niin hyviä, että halusin jakaa ne sinulle. Vaikka sanoja on mahdollista hallita ja oppia käyttämään hyödyksi, kertovat ne paljon meistä, siitä mitä sydämessämme on. Eritoten siksi pidän äärimmäisen hyödyllisenä sukeltaa kysymyksiin, jotka ohjaavat meidät katsomaan takkimme sisään. Mikäli olemme rikki, epätoivoisia, täynnä vihaa tai katkeruutta, on vaikea puhua toisille kunnioittavasti ja luoda rakentavaa ilmapiiriä sanoilla. Sanojasi motivoi ja ajaa viha tai ne kumpuavat kivuista ja haavoista. Ennen kuin tunnemme itsemme edes hieman, meillä on paljon sokeita kohtia. Ennen kuin osaamme nimetä heikkoutemme, altistumme niihin osuville triggereille. Et voi ratkaista tai ottaa huomioon ongelmaa, jonka olemassaoloa et tiedä.

 

Stressi ja kielteiset sanat

 

Suurin osa kielteisistä sanoista syntyy stressistä, kielteiset sanat myös lisäävät stressiä. Henkisellä paineella on taipumus aiheuttaa väärin valittuja sanoja. Paine saa ihmiset valitsemaan sanansa väärin ja kriisi moninkertaistaa niistä seuraavat vahingot.

On osattava säilyttää oma ja kuulijoiden hallinnan tunne. Mikään ei ole paniikki, ennen kuin se häviää. (Vaalahti 2019.)

 

Onkin tärkeää säilyttää tyyneys. Kirjassa kutsutaan malttia kaikkien aikojen supervoimaksi. En tiedä olenko valmis menemään sanoissani noin pitkälle, mutta uskon tämän olevan melko lähellä totuutta. Välittömästi malttimme menetettyämme, teemme usein haluttuun lopputulokseen pääsemisestä huomattavan vaikeaa. Sanomme sanoja, joita emme tarkoita. Provosoidumme. Provosoimme. Eskaloimme tilannetta entisestään.

 

Itsehillintä kertookin siitä, että meillä on valtaa itseemme. Ilman sitä on haastavaa tehdä vaikutusta muihin. Se on äärettömän helppoa siihen saakka, että sitä tarvitaan.

 

Mieleeni tulee tilanne, jossa itse heitin hetkessä kaikki neuvottelukirjoista lukemani ohjeet ja suuntaviivat sekunnin sadasosassa roskiin. Kihlatullani, joka tätä kirjoittaessani asuu toisessa kaupungissa, on mielestäni melko erityislaatuinen naapuri. Hän on useampaan otteeseen vilauttanut sivulauseeseen verhottua uhkausta ongelmallisten asukkaiden mahdollisesta häädöstä, jos häiritsevä käytös siihen pakottaa. Asiassa mainittu häiritsevä käytös, jonka perusteella ongelmallisen asukkaan kategoriaan on päässyt, on askeleista syntyvä ääni. Hän oli asiasta käynyt useaan kertaan antamassa palautetta, mielestäni varsin epäkunnioittavalla tavalla.

 

Kerran satuin olemaan paikalla, kun ovikello soi. Ei niin kuin sitä normaalisti painetaan, vaan aggressiivisesti. Kun kuulin naapurin äänen toisesta huoneesta, ärsyynnyin. Ehkä se oli jotain alkukantaista puolustusviettiä, ehkä sitä, etten voinut ymmärtää, että joku muuttaa kerrostaloon ja olettaa, ettei muut asukkaat voi kodissaan hengittää ilman kirjallista hakemusta ja niskaan hengitystä hallituksen puheenjohtajalta. Todennäköisesti hieman molempia. Joka tapauksessa kävelin eteiseen ja annoin sanojen soida. En täysin ymmärrä kuinka kihlattuni kykeni hoitamaan tilanteen vielä niin hyvin, kärsivällisesti ja kyseisen naapurin kohtaamalla tämän jälkeen. Vaikka suoraan sanoen olin tilanteessa edelleen varsin ärsyyntynyt pelkästään kyseisen henkilön olemassaolosta, katselin tilannetta samalla sivusta ylpeänä ja ihaillen. Naapuri tuli kuulluksi, kohdatuksi, rauhoittui ja lähti pois.

Miten hän tämän teki? Säilytti malttinsa, oli kärsivällinen, kuunteli mitä toisella oli sanottavana. Kohtasi hänet. Kuten Vaalahti kirjassaan sanoo, paras puolustus ei ole hyökkäys, vaan myönteinen yllätys.

 

 

Äkkipikaiset sanat

 

Ne ovat vaarallisia. Kuten edellisessä tarinassa kävi hyvin ilmi, ne harvoin auttavat. Hermoilu kertoo hallinnan tunteen menettämisestä, se myös siirtää ihmisiä puolustuskannalle ja näin ollen lisää ongelmia. Kuinka monesti olemmekaan kuulleet jotain ystävältä, työkaverilta tai puolisolta, joka on totta. Mutta ajoitus, sävy ja tapa tai kaikki näistä ovat olleet väärin valittuja. Puolustuskannalle siirtymisen johdosta sen sijaan, että ottaisimme palautteen vastaan ja analysoisimme sitä objektiivisesti, koemme sen osuvan persoonaamme ja annamme suolaa samalla mitalla takaisin, ehkä verbaalisesti, mutta vähintäänkin ajatuksissamme. Kuitenkaan emme vastaanota viestiä sanojen takana. Valitse siis sanasi oikein. Tämän lisäksi puolustautuminen kutsuu aina hyökkäystä, samoin kuin hyökkäävä kanta puolustusta. Tämän loputtoman pingismatsin välttämiseksi on tärkeä tilanteesta riippuen asettua rinnakkain ja katsottava itse ongelmaa, tai vähintään etsittävä jotain, josta ollaan samaa mieltä kaksintaistelun välttämiseksi.

 

Voi olla myös viisasta miettiä mitä tuntee keskustelun toista osapuolta kohtaan. Mitä negatiivisempia ja vahvempia tunteet ovat, sitä vaikeammalta keskusteluun voi olla suhtautua asiallisesti ja kunnioittavasti. Mutta lopulta kuten sinäkin, kyseinen henkilö on vain ihminen. Samanlainen, kuin sinäkin. Vaalahti kehoittaakin tekemään rauhan kuulijasi kanssa ennen keskustelun aloittamista.

 

 

 

 

Pohdinta

 

Mitä läheisempi joku ihminen meille on, sen vaikeampi on laittaa tunteet sivuun. Kuitenkin se on elintärkeää. Se vaatii nöyryyttä. Muistan kuulleeni hyvän esimerkin joku aika sitten tähän liittyen: olisitko ennemmin elossa, vai oikeassa? Jos näet kolmion takaa tulevan rekan, ajatko alle, koska sinulla on etuajo-oikeus ja se ei ole sinun syytäsi? Väistätkö ja jatkat elämää? Tätä soveltaen elämään, risteykseen ajaminen voi tarkoittaa, vaikka sitä, että puolisosi toimii väärin, pidätkö kiinni omasta oikeudestasi, vai osoitatko rakkautta? Jälkimmäinen vaati nöyryyttä ja itsensä kieltämistä. Mitä tärkeämpi asia sinulle on kyseessä, sen vaikeampaa ja kipeämpää se on. Mutta mikä on lopulta tärkeämpää, mikä on lopulta parempaa? Se, että olet oikeassa, vai se, että käyttäydytte kuin tiimi. Jos joku tekee joukkuelajissa virheen, jonka johdosta vastustaja tekee maalin, huippujoukkue ei käytä energiaansa syyllisen haukkumiseen. He keskittyvät voittamaan haasteen yhdessä. Tekemään yhden maalin enemmän. Miksi toimisimme eri tavalla elämämme tärkeimmissä tiimeissä, läheisissä ihmissuhteissamme? Onko se vaikeaa? On, enkä todennäköisesti vielä tiedä siitä puoliakaan. Onko se sen arvoista? Varmasti. Mitä teet muulla menestyksellä, jos sydämesi on täynnä yksinäisyyttä ja kipua? Läheiset ihmissuhteet ovat lopulta arvokkainta, mitä meillä on. Vaali niitä. Ota vastuu tunteistasi. Valitse olla elossa.

 

Tietenkään tämä ei tarkoita missään ihmissuhteessa sitä, että tulisi tyytyä jatkuvasti siihen, että olet ainoa, joka nöyrtyy, pyytää anteeksi tai tekee uhrauksen asian puolesta. Kaltoinkohtelu ja muunkaltainen jatkuva valittu ja loukkaava toiminta on asia erikseen.

 

Usein kuitenkin olemme tyhjiä, rakkaudenkipeitä astioita, jotka kumisevat tuskallisesta tyhjyydestään käsin toisiaan vastaan, kun toinen ei osaakaan kohdata tavalla, jota niin kovasti kaipaisimme. Yllättävän usein tämä on molemmin puolista. Pohjimmiltaan tarve on sama, mutta tavat ja väylät siihen pääsemiselle niin erilaiset, että ne eivät kohtaa. Myrkyllisintä mitä näissä tilanteissa voimme tehdä on uskoa, että toinen tietää mitä ajattelet, tietää mitä kaipaat ja valitsee tarkoituksella toimia loukkaavalla tavalla. Tuskin tietää, Todennäköisesti kokee saman kaltaisia tunteita, kuin sinäkin. Valitse olla elossa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close