Otatko opiksesi?

Hyvä otsikko, nimittäin en varmastikaan aina! Minä en tuomitse kirjoja kansien perusteella, vaan suorastaan välillä valitsen ne niiden perusteella. Tällä kertaa otsikko jälleen herätti minut äänikirjasovelluksessa. Aloin kuuntelemaan Mikko Ohjasen kirjaa Otatko opiksesi? Ihan vain sen takia, että aivan juuri on taas aika astua todella oppimisen polulle, kun Akatemian arki alkaa.

Kirja perustuu kattaviin muistiinpanoihin ja haastatteluihin eri alalla, sekä elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Oletko sinä joskus yrittänyt opetella uutta? Oletko joskus epäonnistunut? Onko mielenkiinto lopahtanut? Oliko opettaja mielestäsi huono? Aihe aivan liian tylsä? Mikä siinä oppimisessa oikein on? Vai etkö osannut ottaa opiksesi silloin?

Kysy itseltäsi, miksi?

On äärimmäisen tärkeää lähes mitä tahansa tehdessä asetta itselleen tavoite tai tavoitteet. Minkä asian haluaa oppia ja erityisesti miksi. Onko uudella taidolla mahdollisesti apua työpaikalla, vapaa-ajalla tai ihmissuhteissa. Olivat ne mitä asioita tahansa, on hyvä asettaa tavoite. Esimerkiksi, lukiossa saatoin lukea paljon tenttiin, sillä nimenomaan halusin hyvän arvosanan. Mitä sillä arvosanalla sitten tein, oikeasti? Se näytti todistuksessa hyvältä ja ajattelin, että pitkällä aikavälillä tulen mahdollisesti tarvitsemaan hyviä arvosanoja jatkokoulutukseen hakiessa. Tavoitteita asettamalla joskus täytyy osata nähdä pidemmälle, kuin juuri siihen hetkeen. Toisaalta, täytyy sanoa, en todellakaan muista tällä hetkellä niitä arvosanoja tai edes kursseja, mitä luin. Yksi taisi olla biologia, kaverini olivat käyneet sen kurssin kaksi kertaa ja itselleni tavoite oli päästä ensimmäisellä läpi. Tavoite kai sekin?

Tavoitteiden asettamisessa jokainen voi miettiä, mikä on sellainen tavoite, joka sytyttää sisäisen motivaation. Kaikille ei toimi sama asia, kuten mahdollinen materia tai viisaus minkä saa oppimisen myötä. Tärkeintä on löytää juuri se syy mikä motivoi. Lukiossa tehdyt ja opitut jutut eivät tunnu olevan verrattavissa Akatemiaan. Lukiossa todella oli pakko päntätä aihetta, joka ei olisi kiinnostanut ollenkaan, mitä ei edes aikonut kirjoittaa. Akatemialla on kuitenkin eri, sillä saamme valita, mitä ja mistä haluamme oppia.

Aloitin tämän esseen kirjoittamisen vähän sellaisena arkeen palaamisena ja muistelemisena. Olen ollut todellakin lomalla tämän kesän, enkä ole viiteen kuukauteen ilmeisesti kirjoittanut esseetä. Mitä minä haluaisin oppia ensi syksynä ja mikä olisi siihen hyvä tavoite? Minulla on todella selkeä uusi aihealue, mistä haluaisin oppia, nimittäin talous. Tähän selkeä tavoite on se, että ymmärtäisin siitä enemmän ja sitä kautta osaisin säästää, kun tietäisin paremmin, mitä esimerkiksi firman rahoilla voin ostaa, miten kulukorvaukset toimivat ja miten matkalasku tehdään. Koen myös, että taloudesta ymmärtäminen enemmän perillä oleminen helpottaisi arkea ja se olisi hyvä oppia tässä vaiheessa, ennen kuin Akatemialta joskus poistutaan.

Elämäntavat

Elämäntavoille on suuri merkitys oppimiseen. Moni varmasti voi samaistua, että joskus puhelimen näprääminen esimerkiksi venyy ja unesta karsitaan. Seuraavana päivänä kouluun mennessä pajassa ei olekaan kauheasti asiaa ja puolet menee ohi, koska on niin väsynyt. Sama pätee huonosti syömiseen, stressin purkamiseen ja vapaa-aikaan. Mikäli tasapainoa ei ole, oppiminen on haastavaa. Yksi tuttuni joutui ennen ylioppilaskirjoituksia sairaalaan, koska oli niin huonossa kunnossa. Hän yritti lukea ja päntätä, jolloin ei muistanut syödä, nukkua tai tehdä mitään muutakaan. Stressitasot nousivat, eikä kroppa enää toiminut. Tässä yksi äärimmäinen esimerkki siitä toisesta ääripäästä, kun yrittää kaikin keinoin vain oppia. Oppiminen olisi kuitenkin varmasti sujunut paremmalla menestyksellä, mikäli elämäntavoista olisi pitänyt huolta.

Minusta tuntuu, että tämä on osittain aika tyypillistä. Mikäli jokin koe tai tentti on tulossa, siihen pyritään pänttäämään hullun lailla paria päivää ennen koetta. Ne asiat, mitkä kuitenkin kiinnostavat aidosti kutakin, ovat puolestaan sellaisia, mistä tietoa voisi etsiä ja lukea päivät pitkät. Meillä tulee ensi syksynä olemaan kuvioissa myös englannin kurssi. Asetan itselleni tavoitteeksi sen, etten tule tekemään asioita viimeisenä iltana kyseiseen kurssiin liittyen. Tämän tyylinen kurssi, jossa tulee olemaan opettaja, on taas jälleen uutta Akatemia arjen keskellä.

Muista keskittyminen ja tauotus

Minun yksi suurimmista ongelmistani ja vahvuuksistani on keskittyminen. Mikäli jokin asia kiinnostaa minua täysillä, keskitys siihen, enkä huomaa mitään ympärillä tapahtuvaa. Sama pätee toiseen suuntaan. Mikäli minua ei kiinnosta, en keskity ja huomioni on kaikkialla muualla, kuin itse aiheessa. Olen kuitenkin varsinkin kotona työskennellessä oppinut mielestäni todella tehokkaaksi. Pyrin keskittymään yhteen asiaan, kuten juuri nyt tähän esseeseen. Edessäni on imuroimaton lattia ja ulkona kiva sää, nyt kun nostan päätäni koneen ruudusta ja katson ympärilleni. Tehdyistä asioista tulee kuitenkin itselleni parempi mieli, kuin siitä, että nyt olisin ulkona. Mikäli alkaisin nyt imuroimaan tai menisin ulos, tämä juuri tällä hetkellä kesken jäänyt asia kummittelisi takaraivossa. Mikäli tätä esseetä en olisi nyt edes aloittanut, ei se minua vaivaisi, mutta kun päätin sen aloittaa, niin se täytyy nyt vain tehdä.

Olen huomannut, että kun aloitan jonkin asian, siihen täytyy sitoutua hetkeksi, eikä pomppia pyykkikoneen luona tai laittaa viestiä kaverille samaan aikaan. Tunnistan itsessäni aidosti kyllä sen, kun tässä tapauksessa teksti ei enää esimerkiksi luistaisi ja tarvitsisin tauon. Itse tykkään pitää useamman pienemmän tauon, koen että olen sillä tavalla tehokkaampi. Esimerkiksi puoli tuntia kirjoittamista, 5-10 minuutin tauko ja takaisin kirjoittamaan. Tiedän, että osa tykkää esimerkiksi paneutua esseen pariin niin pitkäksi aikaa, että se on valmis. Minulle se ei kuitenkaan jostain syystä sovi, vaan tarvitsen pieniä taukoja aina välillä. Pidempien esseiden kanssa tykkään asettaa itselleni tavoitteen, että kirjoitan esimerkiksi ensimmäiset kaksi sivua tänään ja seuraavat huomenna. Omien tehtävien rytmittäminen ja niihin keskittyminen on todella tärkeää.

Olen huomannut myös sen, että tarvitsen aikaa ja kärsivällisyyttä, kun opettelen jotain uutta. Talousasiat ovat kiinnostaneet minua, mutta en ole kokenut, että kärsivällisyyteni välttämättä riittäisi numeroiden pyörittämiseen. Olen kaiken päälle vielä todella suurpiirteinen, eikä se todellakaan ole se paikka lähteä pyöristelemään tai sanomaan, ettei kai se nyt niin justiinsa ole. Tämän asian opettelu tulee vaatimaan itseltäni paljon pitkiä hermoja ja kärsivällisyyttä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sekin on opeteltava asia. Yhtä asiaa oppimaan lähtiessä huomaamattaan oppiikin useita!

Rikotut rutiinit eivät ole pahasta

Rutiineja rikkomalla opitaan lisää. Tiedän, osa rakastaa rutiineja! Vaihtelu kuitenkin virkistää ja tuo uusia ärsykkeitä. Kaavoihin on niin helppo kangistua. Tämä on ehkä se, missä itselläni olisi todella paljon petrattavaa. En välttämättä todellakaan tietoisesti rakasta kaavoja ja rutiineja, suorastaan pyrin niistä pois. Silloin kun kyse on kuitenkin sellaisen rutiinin rikkomisesta, minkä jostain syystä koen itselleni todella tärkeäksi, en tiedä miten päin olisin.

Pohdinta

Tämä essee oli alkulämmittelyä ja muistin virkistämistä, sekä vähän uuden oppimista ensi syksyä varten. Huomaan, että tiettyjen opittavien asioiden kohdalla kipuilen aina jossain kohti. Välillä tavoitteita ei ole asetettu tarpeeksi hyvin, välillä en yksinkertaisesti ole nukkunut tarpeeksi hyvin, rutiinit ovat joskus liian vahvasti läsnä ja aina keskittyminen ei riitä. Kirja herätteli ja palautteli itselleni eniten mieleen oppimisesta sen, miten sitä ei kannata tehdä. Todellakin sisäinen motivaatio on paras avain oppimiseen tai ainakin itselleni ylipäätään lähtemään oppimaan uutta. Kirja kuitenkin kiteytti aika hyvin sen, mistä oppimisessa on kyse ja miten omaa oppimista voi kehittää.