Tampere
26 Jan, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

OSAANKO OLLA ONNELLINEN TÄSSÄ JA NYT?



Kirjoittanut: Heidi Hydén - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Onni asuu jo sinussa - 9 tapaa olla onnellinen
Auli Malimaa
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Ajoittain pysähdyn miettimään, olenko onnellinen tai osaanko nauttia hetkestä. Kesän aikana olen pysähtynyt miettimään tätä useampaan otteeseen, koska elämäntilanteeni sallii minulle enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuksia siihen. Haastava kevät, etätyöt, kesätyöpaikan uupuminen ovat pakottaneet minut enemmän tai vähemmän pysähtymään ja pohdiskelemaan. Auli Malimaan (2019) kirja: ”Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen” pomppasi silmiini kirjakaupassa ja mietin, voisinko edistää omaa onnellisuuttani omilla teoillani vai onko se niin sanottua onnen kantamoista tai sattumaa, milloin onni osuu kohdalleni ja voin tuntea onnellisuutta. Mistä tietää, että on onnellinen?

 

Nykypäivän ihannointi aktiivisesta, tehokkaasta, menestyvästä ja suorittavasta ihmisestä asettaa paineita kenelle tahansa. Minä voin myöntää myös sortuneeni tähän ajattelutapaan. Ihmisen pitäisi jatkuvasti kehittyä ja olla parempia jossakin. Tehdä jotakin uutta ja hienoa, mikä saa muut entistä kovemmin liikkeelle. En sano, etteikö olisi hyvä viedä omaa osaamistaan eteenpäin ja tavoitella jotakin kunnianhimoista. Ainoa ongelma siinä on mielestäni tasapaino suorittamisen ja pysähtymisen välillä. Menestyminen motiivina ei lisää onnellisuutta heti vaan ehkä vasta vuosien päästä tai ei välttämättä koskaan. Meitä ohjailee omat perustarpeemme, persoonallisuustyyppimme ja uskomuksemme, jotka saattavat hämätä meitä sillä, että onnellisuutemme kumpuaa itsemme ulkopuolelta. Tarpeet ja uskomukset rajoittavat sisäistä onnellisuuttamme. (Malimaa 2019, 13.)

 

”Matka onnellisuuteen on matka itseesi, koska onnellisuus asuu jo sinussa” – Auli Malimaa

 

Kysymys: ”Oletko onnellinen?” on varmasti tuttu meille monille. Sitä saattaa kuulla tietyissä elämänvaiheissa, parisuhteessa tai arjen kiireessä. Henkilökohtaisesti sorrun juuri siihen, mitä kirjassa painotetaan. Kysymys koetaan niin mustavalkoisena, että sitä joko on tai sitten ei ollenkaan. (Malimaa 2019, 17.) Usein sitä nimenomaan peilaa siihen hetkeen tai tilanteeseen, jossa elää sillä hetkellä. Työt aiheuttavat painetta, parisuhde stressaa tai elämäntapamuutos on siirtynyt ja siirtynyt erilaisten syiden takia. Edellä mainittujen asioiden puitteissa ei välttämättä tule mieleen ensimmäisenä tunne onnellisuus. Asioilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Aiheuttaako työ painetta, koska ylennyksen takia tehtävät ovat uusia ja haastavampia? Stressaako parisuhde, koska työ vie aiempaa enemmän aikaa? Onko elämäntapamuutos ollut liian suuri pala haukata kaikkine muutoksineen kerralla? Onnellisuus on aina läsnä ja mahdollisuus. On mahdollisuus keskittyä asioiden hyviin puoliin lisäämällä onnellisuuttaan ja samaan aikaan hyväksyä mahdolliset vastoinkäymiset. (Malimaa 2019, 18.)

 

Onnellisuus merkitsee jokaiselle eri asiaa. Itse olen onnellinen, kun olen tehnyt päivän aikana tarpeeksi asettamiani tavoitteita ja suorittanut ne kunnialla loppuun. Vain sen jälkeen voin tuntea onnellisuutta ja rentoutumista. (Tästä ehkä hieman lisää myöhemmissä kappaleissa). Toki koen onnellisuutta myös muista ei niin suorittavista asioista, kuten musiikin kuuntelusta, luovasta työskentelystä tai sateenropinasta. Voisin verrata tähän mieheni ajatusmallia onnellisuudesta. Hän kokisi onnellisuuden tunteita siitä, kun hän on voinut vain olla tekemättä mitään. Mitä enemmän vapaa-aikaa ja rentoutumista, sen paremmin hän voi tuntea onnellisuutta. Seuraavassa on esitelty Malimaan (2019) kysymyksiä siihen, miten voisi pohtia omaa onnellisuuttaan:

 

  • Mitkä asiat elämässäsi tuottavat sinulle hyvää mieltä, iloa tai onnellisuutta?
  • Minkälaisista asioista olet kiitollinen?
  • Milloin olet onnellisimmillasi?
  • Mikä ajatus tai teko tuottaisi juuri nyt sinulle pikkuisen paremman olon?

 

Onnellisuudelle löytyy määritelmä, johon kuuluu kolme eri osa-aluetta: myönteiset tunteet, elämäniloinen sitoutuminen omaan elämään ja seesteinen tila. Usein ajatellaan, että onnellisuus kumpuaa positiivisista asioista ja tunnetiloista. Osittain tämä pitääkin paikkaansa ja jokainen kokee omalla tavallaan eri tunnetilat positiivisena. Joku toinen kokee riemua jääkiekko-ottelusta, kun taas joku toinen kokee mielihyvää rauhoittumisesta. Päätarkoitus myönteisillä tunteilla on ymmärtää ja tuntea itsensä, jotta tietää, mistä voi näitä tunteita saada enemmän jokapäiväiseen elämään. Vaarana on se, että onnellisuus on kiinni vain hetkittäisistä myönteisistä tunteista, jonka myötä onnellisuus putoaa aina pois, kun myönteisiä tunteita ei ole ilmassa. Pitää keskittyä siihen, miten saada myönteisistä tunteista pidempikestoisia eikä pelkästään hetkiä elämäänsä. (Malimaa 2019, 26.)

 

Elämäniloisena ihmisenä tunnen olevani sitoutunut omaan elämääni. Se kumpuaa päivittäisistä valinnoistani ja tekemisestäni. Kukaan muu ei elä elämääni kuin minä itse, joten miksi en tekisi siitä oman itseni näköistä. Teen niitä asioita, mitkä minua kiinnostavat ja mitkä saavat minussa positiivisia tunteita aikaiseksi. Liikun, koska se tuottaa minulle hyvää oloa. Teen luovaa työtä, koska se inspiroi minua. Teen valintoja, jotka tukevat tavoitteitani. Minun ei tarvitse elää niin kuin muut elävät ja tekevät. Matti Nykäsen sanoin: ”Elämä on ihmisen parasta aikaa” on aika osuvasti verrannollinen onnellisuuteen ja elämäniloiseen sitoutumiseen omassa elämässä.

 

Seesteinen on mielestäni ehkä haastavin näistä kolmesta eri osa-alueesta. Seesteinen tila edellyttää sisäistä rauhaa, itsensä totaalista hyväksymistä ja hyväksytään elämä sellaisena kuin se eteen tulee. Luotetaan siihen, että kaikki järjestyy ja elämä kantaa. Kukaan ei voi horjuttaa sitä. Vastakohtana on epävarmuus vieraassa ympäristössä, paine ja ahdistus sekä käytössä ovat erilaiset suojautumismekanismit. (Malimaa 2019, 28.) Koen, että kyseinen seesteinen tila on mahdollista tilanteissa, jossa oikeasti voi olla täysin oma itsensä eikä mitään suojamuureja tarvita. Esimerkiksi oman mieheni seurassa voin tuntea seesteistä tilaa. Minulla on turvallinen ympäristö eikä tarvitse muokkautua ympäristön mukaan joksikin mitä en ole. Myös yksin ollessa koen vahvasti seesteistä tilaa.

 

Läsnäolon merkitys onnellisuudessa on erittäin tärkeä. Onnellisuus putkahtaa mieleen yllättäen, vaikka tutulla metsäpolulla. Onnellisuus poistuu myös mielestämme yhtä nopeasti kuin se tulikin. Mielialat vaihtelevat päivittäin monia kertoja, mutta onnellisuus on aina läsnä. Se ei välttämättä näy ilman tunnistettavia onnellisia hetkiä, koska emme ole läsnä tässä ja nyt. Onnellisuus on joka tapauksessa aina olemassa. Onnellisuus vaatii läsnäolon, jotta sen voi tunnistaa. (Malimaa 2019, 33.) Helposti päivän aikana miettii jo tulevaa tai palaa johonkin menneeseen eikä oikeastaan pysähdy siihen hetkeen, mikä on meneillään. Huomaan itsekin sortuvani usein pohtimaan tulevaa ja päässäni pyörii sama sana – sitten kun. Toisaalta tunnistan nyt myös itsessäni niitä hetkiä, kun olen ollut täysin läsnä. Se tunne on erittäin ihana ja kenties se on juuri sitä onnellisuutta, johon pitäisi panostaa enemmän.

 

Haluatko aina tehdä kaiken virheettömästi?

Laitatko muiden tarpeet ja toiveet omiesi edelle?

Turhauttaako tehottomuus sinua?

Ovatko tunteesi sinulle tärkeä tietolähde maailmasta?

Arvostatko itsenäisyyttä ja toisten asioihin puuttumattomuutta?

Pyritkö toimissasi ja elämässäsi kohti turvallisuutta?

Innostutko herkästi uusista asioista?

Tunnetko tarvetta vastustaa niitä, jotka kohtelevat muita epäoikeudenmukaisesti?

Tuletko helposti toimeen muiden kanssa?

 

Kolahtiko yksi tai useampi edellä mainituista? Jokaisella meistä on omat perustarpeemme ja persoonallisuustyyppimme. Se voi koostua monestakin eri tyypistä, mutta usein yksi tyypeistä ohjaa toimintaamme voimakkaimmin. Malimaa (2019) kuvaa kirjassaan yhdeksän erilaista tyyppiä. Yhdeksän erilaista tapaa olla onnellinen ja rajoittaa onnellisuuttaan. Tunnistamalla oman tyyppinsä, kirjan vinkit onnellisuuteen tyypin mukaan antavat suuren elämyksen. Tuntui siltä kuin kirja tuntisi minut läpikotaisin ja oli hauska huomata, miten rajoittunutta elämäni onkaan. Kerron seuraavassa esimerkin omasta tyypistäni.

 

Parhaaseen pyrkivä ykkönen – minussa asuu jonkin sortin yliminä, joka vahtii toimintaani. Se kertoo sisälläni, että kun tehdään, niin tehdään kunnolla ja täysillä. Kodin viikottainen siivous on osa arkea varmasti monelle meistä. Siinä missä toinen imuroi ja pyyhkii pölyt, niin minä olen käynyt kaikki kaapit läpi, viikannut koko vaatekomeron, jynssännyt kaakelit ja käynyt läpi laatikot kaikesta turhasta ennen kuin aloitan varsinaisen ”perus siivouksen”. Asiat pitää hoitaa ennen kuin voin ottaa rennosti ja antaa luvan itselleni levätä. Asetan päässäni tavoitteita ja standardeja. Kaikki pitää ansaita, jotta niistä voi nauttia. Kuulostaa hullulta ja kirjoittaessani näitä tähän, kuulostan omaan korvaani sekopäältä, mutta tämä on minulle hyvin luontaista. Ykkösen onnellisuuteen pääseminen edellyttää sitä, että pään sisäinen yliminä ja arvosteleva kriitikko opitaan tunnistamaan ja hiljentämään. Yliminän tilalle tuodaan hyväksyvä tarkkailija, joka ei omista tarkkaa sääntökirjaa ja hyväksyy epätäydellisyyden. (Malimaa 2019, 73.)

 

Ykkösen paradoksi: Ilman epätäydellisyyttä ei ole täydellisyyttä – Auli Malimaa

 

Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän kirjan ja paneutumaan omaan tyyppiinsä. Itse koen sen auttaneen todella paljon omassa elämässäni ja osaan jo tunnistaa, kun yliminäni yrittää ottaa vallan tehdä asioita. Huomaan olevani lempeämpi itseäni kohtaan ja nauttivani enemmän hetkestä. En usko, että yliminä itsestäni koskaan poistuu kokonaan, mutta ehkä löydän tasapainon sen ja hyväksyvän heittäytyjän välille.

 

Uskon vahvasti onnellisuuden vaikuttavan myös tiimin hyvinvointiin. Yksilöt tuntevat ja kokevat eri tavalla asioihin, mutta entä jos pitäisimme tiimissä mielessä onnellisuuden kolme eri osa-aluetta: myönteiset tunteet, elämänilon ja seesteisen tilan. Keskitytään positiivisiin asioihin enemmän kuin negatiivisiin. Iloitaan onnistumisista ja kannustetaan toisiamme. Tehdään niitä asioita, mistä tykätään. Etsitään jokaiselle se oma rooli, mistä saa energiaa ja motivaatiota ennemmin kuin pakkopullaa. Rakennetaan luottamusta herättävä ympäristö, jossa jokainen voi olla oma itsensä ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta. Ollaan aidosti läsnä. Eikö nämä olekin niitä asioita, joita huipputiimi tarvitsee toimiakseen?

 

LÄHTEET

Malimaa, A. 2019. Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen. Helsinki. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close