Saawan neljäs mökkipaja järjestettiin marras-lokakuun vaihteessa Hämeenkyrön Villa Sikurissa. Kolmen päivän mökkipajaan lähdettiin aiempaa rennommalla tunnelmalla, ja useamman saawalaisten suusta kuului sanat turhan suorittamisen tunteen jättämisestä kotiin. Mökkipajaan lähtö sujui aiempaan verrattuna rutiinin omaisesti, ja järjestelyistä vastasi useampi tiimin jäsen omilla vastuillaan. Aikataulu oli aiempaan verrattuna vain raami, jonka muuttaminen fiiliksen ja energian mukaan oli helppoa.

Ajatuksena oli käydä läpi oppimissopimukset maanantai-illan ja tiistain aamupäivän aikana, että vapaalle oleskelulle ja tekemiselle jäisi mökkipajasta aiempaa enemmän aikaa. Isoin muutos mökkipajassa tunnelman lisäksi oli tiimin sopima tapa esittää oppimissopimukset. Aiemmin mökkipajoissa ongelmana Saawalla on ollut oppimissopimusten läpikäynnin raskaus. Vaikka kaikkien tiimiläisten tarinoita on ollut mielenkiintoista kuunnella, on läpikäynti kuitenkin osaltaan ollut suorittamista ja perse puuduksissa istumista. Tällä kertaa halusimme jotain muuta, joka myös osaltaan mahdollistaisi rennomman tekemisen mökkipajassa.

Oppimissopimuksissa kysymyksinä tällä kertaa oli ”Mihin olen menossa?” ja ”Miten pääsen sinne?”. Sovimme tiimin kanssa esitystavan olevan vapaamuotoinen ja jokainen sai valita omaan tyyliinsä sopivan taiteellisemman ratkaisun ensimmäisen kysymyksen osalta. Toiseen kysymykseen sai muodostaa itsellensä tiekartan tai step-by-step askeleet, jonka avulla määränpäähänsä on tähtäämässä.

Oppimissopimusten toteutustapa oli loistava idea. Mökkipajan aikana saimme kuulla niin lauluja, runoja, maalauksia, näytelmiä, videoita kuin perinteisempiä oppimissopimuksia. Esitystapojen kirjavuus jaksoi keskittymään jokaiseen oppimissopimukseen aiempaa paremmin, sekä jokainen sai esityksellään tuoda palan omaa persoonallisuuttaan osaksi mökkipajaa. Tunnelma oli rento sekä tunteita koettiin naurukohtauksista aina talouspaperiin pyyhittäviin kyyneleihin. Jokainen antoi oman osansa mökkipajan tunnelmaan.

Omaksi toteutuksekseni valitsin runon, jonka olin tehnyt kaikkien aikojen voimabiisiini. Pyhimyksen aka Mikko Kuoppalan Tähti-kappale sai oman muotonsa sanoittamaan mielenmaisemaani oppimissopimukseen. Tiedän, ettei luettava versio tule olemaan läheskään yhtä viihdyttävä ja hyvä kuin mökkipajassa lausumani, mutta ajattelin sen jäävän elämään paremmin näin, Esseepankkiin julkaistuna. Joten toivotan sinulle antoisaa runohetkeä oppimissopimukseni parissa, ja suosittelen vahvasti testaamaan tiimin kanssa erilaisia toteutustapoja oppimissopimusten parissa.

Ammattilainen

(alkuperäiset sanat: Pyhimys – Mikko Kuoppala)

Mul ei oo taitoja, en osaa johtaa
Kun sanon jotain, epävarmuus vaan nauraa
Jostain syystä silti yrittää mä jaksoin
Ja joskus tulevaisuudes joku mun opeistani jopa makso

Mut eihä nykyaikaa tajuta voi kukaan
Ku tiedon juna lähti mä vaa liftasin sen mukaan
Hierasen silmiä ja pierasen mut lupaan
Et oli mitä oli, pidän hubaa

Ja nykyään vaikka mä sanat sekottaisin
En enää ajattele sitä iltaisin
Ottaa tilanteen haltuun ja löytää oikeaa sanottavaa
Tääl mä elän omaa vitun unelmaa
Ja johdan meidän mahtavia ihmisiä
Kasvuyrityksen laskuun
Mä olen ammattilainen, nyt mä olen ammattilainen

On inspiroivaa, siis koko elämä
Tein töitä niin et mul on kaunis koti ja isäntä
Mieti uusiks, mitä sä teet duuniks
Seikkailija-Norde maailmalla niin ku muuan Grylls

Mut eihä nykyaikaa tajuta voi kukaan
Ku mun Tesla kurvaa luo sä hyppäät sen mukaan
Hieraset silmiä ja pieraset mut lupaan
Et oli mitä oli, pidetään hubaa

Ja nykyään saan vaikuttaa ja valmentaa
Joku kuuntelee mun sanomaa
Ottaa inspiraatiota ja motivaatiota vahvistaa
Mul on tasapainoa ja elämän energiaa
Tääl mä elän omaa vitun unelmaa
Ja nautin kunnolla elämästä
Omaan laskuun
Mä olen ammattilainen, nyt mä olen ammattilainen

Mut eihä nykyaikaa tajuta voi kukaan
Ku kone lähti me vaan hypättiin sen mukaan
Perhelomalla, kuin Finnairin mainos
Oon tosi onnellinen mut why not

Vaikka mä vaihtaisinkin urasuunnitelmii
Ei se hidasta mun unelmointii
Ottaa uuden suunnan ja vaihtaa kaistaa
Mul on unelma ja juna puksuttaa
Tääl mä elän omaa vitun unelmaa