Tampere
10 May, Monday
6° C

Proakatemian esseepankki

Oppimissopimus 2020



Kirjoittanut: Anniina Rantalainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

”Hyvä työkalu oman kutsumuksen ja tekemisen pohtimiseen on oppimissopimus! Siinä mietitään konkreettisesti, mitä minä olen tehnyt. Kun tietää taustansa, pohtii ja arvioi sitä. Miettii mitä on jo tehnyt ja saavuttanut. Minkälaiset asiat ovat tuoneet iloa elämään? Seuraavaksi laittaa selkeitä tavoitteita, minne haluaa mennä tai mitä haluaa tehdä. Jotkut asiat vaativat aikaa ja se on OK. Tämä on seikkailu, eikä ole väärin, jos seikkailu viekin aivan eri suuntaan. Pääasia on, että on tehnyt asioita ja oppinut niistä. Tärkeätä on myös jakaa tiimin kesken omia tavoitteita, silloin voimme auttaa toinen toisiamme kohti parempia tuloksia. On tunnettava itsensä sekä tutustuttava tiimikavereihin.” (Karkama, A. Mukamas Learning Design. www.mukamas.fi.)

Olimme eilen Hurman kanssa Pälkäneellä yhden päivän mökkipajassa. Olemme menossa Lappiin huhtikuussa, mutta halusimme käydä oppimissopimukset läpi jo näin alkuvuodesta, jotta jokainen voi reflektoida tarpeeksi ajoissa viime syksyyn, luoda itselleen tavoitteet ja alkaa seurata niiden täyttymistä kevään aikana.

On hassua, kuinka paljon oppimissopimukset ovat muuttuneet tiimissämme. Ensimmäisessä mökkipajassa läpikäydyt oppimissopimukset olivat tietenkin vavisuttava kokemus, niin kuin kai kuuluukin. Oli itkua, naurua, laidalta toiselle heittelehtiviä tunteita ja ryhmähaleja. Muistaakseni kutsuin tunnelmaa tuolloin joukkopsykoosiksi, vähän sellaista outoahan se oli. Mutta en voi kylliksi painottaa ensimmäisen mökkipajan ja oppimissopimusten tärkeyttä tiimin dynamiikalle ja kehityksen alulle.

Matkan aikana oppimissopparit ovat sitten tosiaan muuttuneet vuosi vuodelta asia- ja tavoitekeskeisimmiksi. Nykyään ne käsittelevät lähinnä opiskeluun ja yrittäjyyteen liittyviä pelkoja, tavoitteita ja menestystä, ja vähenevissä määrin niissä mainitaan mitään yksityiselämästä. Tämäkin tietysti olisi ihan ok, en oikeastaan osaa sanoa miksi näin on käynyt. Kaipa viimeisen vuoden paineet ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat kaikilla suurimpina mielessä.

Ajattelin nyt, että koska pinkut ovat juuri aloittaneet ja varmaan tällä hetkellä suunnittelevat ensimmäisiä mökkipajojaan tiimeinä, jaan oman oppimissopimukseni tähän alle. Tämä ei ole sellainen, jollainen ensimmäisen oppimissopimuksen tulisi olla, todellakaan. Mutta tästä voi saada hyvää vertailukohtaa sille, kuinka paljon oppimissopimukset opiskeluvuosien saatossa muuttuvat. Joten olkaapa hyvä.

 

Viime syksy oli aika hyvä! Vaikka kärsinkin kunnon olemassaolon kriisiä ihan täysillä, aloin loppuvuotta kohti hahmottaa vähän, millaisia juttuja haluaisin vielä tehdä Akatemia-aikana, mitä oppia ja mihin suuntautua. Juhlasuunnittelu tuntui ihan hauskalta, mutta aloin ajatella, että se olisi varmaankin mielekkäämpää ihan vain harrastuksena tai muiden hommien ohella. Jotenkin aloin löytää itsestäni piirteitä ja puolia, joita en ollut tajunnut olevan olemassakaan, kuten esim. se, että tykkään ennakoitavuudesta ja tasapainoisuudesta, siitä, että tiedän suurin piirtein, mitä vaikkapa seuraavana työpäivänä tapahtuu tai paljonko tulen kuun lopussa saamaan palkkaa. Nämä oivalluksethan tietysti paisuttivat kriisiä entisestään, koska aloin kyseenalaistaa käytännössä kaikkea, mihin olen uskonut. Olen pienestä asti ajatellut, että totta kai minusta tulee yrittäjä, eihän minulla oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa. Niin että on taas aikamoinen pattitilanne nyt käsillä, kun viime syksystä asti olen ollut sitä mieltä, että ehkä minusta ei tulekaan!

Alkusyksystä aloin pyöritellä taas ajatusta kielten opiskelusta, joka oli minun alkuperäinen suunnitelmani lukion jälkeen. Mietin silloin, että tykkäisin opettaa espanjaa ja englantia, mutta kun kuulin Proakatemiasta, ajatus unohtui. Ja onneksi unohtuikin silloin! En voisi kuvitella opiskelevani nyt yliopistossa. Viime syksynä aloin kuitenkin taas ajatella, että vitsi, open työssä olisi kyllä paljon hyvää: suunnilleen tarkat työajat, ihan hyvä palkka, ihanan pitkät lomat… Voi olla, että vielä jossain vaiheessa lähden sille tielle, who knows? Kaipa sitä kerkeää myöhemminkin, ei kaiken tarvitse tapahtua nyt heti.

Koska minulla ei ollut syksyllä kuitenkaan mielessä mitään selkeää urahaavetta, aloin ajatella asiaa sen kautta, mitä taitoja tarvitsen vielä koulun aikana. Tajusin, että johtajuudesta en tiedä vielä hirveästi. Päätin Veijon kehityskeskustelun jälkeen hakea business leaderiksi, ja preppasinkin itseäni ihan vain sitä ajatusta varten loppusyksyn. Näin jälkeenpäin olen tosi tyytyväinen päätökseemme, ja Juholla on varmasti enemmän annettavaa nyt tiimille kuin minulla olisi ollut, mutta kyllä se hetkeksi veti maton jalkojen alta. Olin jotenkin ajatellut jo tätä viimeistä vuotta bl-pestin kautta, ja joululoman aikana minun piti sitten ajatella uudestaan. Ihan hyvä niin, koska nyt on asiat aika hyvin!

Bl:ksi hakiessani lupasin, että jos minua ei valita, käytän kevääni johtajuuden opiskeluun anyway. Olen nyt hakenut (ja jee päässyt myös!) Tiimimestareihin, lukenut enemmän johtajuuteen liittyviä kirjoja ja minut valittiin viime viikolla myös VisioJuniorin projektipäälliköksi. Voisin sanoa, että olen tarttunut tuumasta toimeen, ja olen siitä aika innoissani! Ei mitään tekosyitä, mutta ehkä ihan vähän taas todistuu se, että saan parhaiten aikaiseksi paineen alla: viimeisen vuoden paine ei ole minulle välttämättä ollenkaan pahitteeksi.

Olen nyt myös pistänyt vähän meikkaajan hommiakin alulle pikkuhiljaa, ja se tuntuu juuri nyt hyvältä. Olen aina ajatellut, että olisi kiva tehdä meikkejä muiden hommien ohessa, mutta en siitä välttämättä kokopäiväduunia tekisi itselleni. Nyt, kun kaikki on auki ja vähän kaikki tulevaisuuteen liittyvä ahdistaa, olen taas alkanut ajatella myös erilaisia kauneusalaan liittyviä hommia uramahdollisuutena. Näistä eniten kiinnostaisi ulkomaalaisten meikkibrändien maahantuonti ja kauneusalan koulutukset. En nyt osaa näistä kuitenkaan enempää tässä sanoa, koska en ole yhtään sellainen tyyppi, joka istuisi alas ja vain ajattelisi asioita intensiivisesti niin kauan, että joku ratkaisu syntyisi. Ajattelen näitä juttuja kaiken lomassa aina ihan vähän, ja luulen, että ratkaisuja syntyy sitten joskus ajan päästä. Ilmoittelen sitten

Tämän kevään kuviot on vielä vähän auki, mutta suunta on kuitenkin onneksi selvä. Kuulin tällä viikolla, että pääsin Tiimimestareihin mukaan, ja se on heti taas yksi konkreettinen askel kohti tavoitteitani, ja jotenkin myös rikkoo ehkä tätä Akatemiakuplaakin vähän. On kiva päästä oikeasti juttelemaan ulkopuolisten ihmisten kanssa ja saada perspektiiviä omille ajatuksille. Uskon, että Tiimimestareissa opin arvostamaan ja tunnistamaan omia osaamisiani ja oppejani vielä paljon enemmän.

Visiojunnu minua vähän jännittää. Tiedän, että tehdään yhdessä ja kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta projektipäällikön valinta tuli niin äkkiä ja yllättäen, että en ole itse oikein ehtinyt sitä vielä sulattaa, ja nyt tuntuu vähän vaikealta saada hommista kiinni. Uskon kuitenkin, että hommat suttaantuvat, minun pitää vain muistaa kysyä apua ja vinkkejä muilta!

Oppari jännittää ihan sikana, mutta taas toisaalta tuntuu, että kyllä se sieltä tulee, vielä ei ehkä vaan ole minun aikani. Tuntuisi luonnottomalta alkaa väkisin vääntää jotain vaan siksi, kun muutkin. Haluan, että oppariaihe on oikeasti sellainen, että hyödyn siitä vielä tulevaisuudessa, ja sitä varten minun pitäisi vielä vähän terävöittää sitä, mitä haluan tehdä valmistumisen jälkeen. Yksi hyvä aihevaihtoehto liittyy meikkausalan brändäykseen, mutta sekään idis ei tullut multa itseltäni. Niin pitää vähän nyt sitten mutustella, että miten saisin siihen sellaisen omannäköisen tulokulman. Nyt kevään aikana pitää oppariin keskittyä anyways, ja tavoitteena on, että pääsisin tekemään tutkimustyötä ja haastatteluja loppukeväästä, niin että voisin sitten kirjoittaa kesän aikana homman pakettiin. Se olis siistiä, koska jos haen vielä syksyn bl:ksi, olisi kiva kun olisi oppari suurin piirtein valmiina. Tuota bl-hommaa pitää tosin vielä vähän miettiä.

Eli siis näin selkeästi sanottuna tavoitteeni keväälle ovat Tiimimestarit, opparin alulle pano, VisioJunior ja meikkihommien edistäminen. Onhan tuossa aika paljon, mutta minulle se tekee kyllä hyvääkin. Tässä on ollut jo sellaisia tekemättömiäkin aikakausia.

Miten pääsen tavoitteisiini? Kirjotin tämän toissa päivänä, ennen kun sain kuulla Tiimimestareihin pääsystä, mutta se on ainakin heti yksi mittari, olen saavuttanut jo yhden kevään tavoitteistani. Olen oikeastaan vielä aika pihalla siitä, mitä kaikkea Tiimimestareihin liittyy, ja luulen, että se kuitenkin loppujen lopuksi selviää vasta sitten siellä.

Opparia varten minun pitää tutustua Theseukseen ja yrittää inspiroitua sitä kautta. En ole vielä päättänyt, teenkö opparin jollekin toiselle vai kenties itselleni jostain projektista, mutta yritän pitää mielen avoimena kaiken suhteen. Jos teille tulee jotain hyviä aiheideoita mieleen, joista voisin tykätä, niin saa heitellä!

Tämä viimeinen kysymys on aina vähän kökkö mielestäni: mistä tiedän että olen perillä? Viime aikoina olen ajatellut, että palaute on isoin tunnustus siitä, mitä on tehnyt ja saanut aikaan. Viime syksynä oli helppo keskittyä omaan tekemiseen, kun palautetta annettiin useammin kuin koskaan ennen. Toivonkin, että aistin sitten palautteen määrästä ja laadusta, olenko menossa oikeaan suuntaan tavoitteideni kanssa. Tietty esim. Tiimimestareihin pääsy on konkreettinen mittari tavoitteen saavuttamisesta. Mutta ne muut jutut ovat aika häilyviä. VisioJunnun kanssa uskon olevani perillä, kun saamme yhdessä kasvatettua tapahtuman huippuporukalla isommaksi ja annettua osallistujille taas vähän erilaisia elämyksiä kuin viime vuonna! Jos saan teiltä hyvää palautetta ja myös tietty kehitettävää projektipäällikkönä olemisestani, tiedän myös olevani perillä.

Opparin kanssa en tule olemaan perillä vielä ennen syksyä varmaankaan, mutta jos minulla on kesään mennessä aihe, suunnitelma ja tutkimustyö tehtynä, olen todellakin perillä omassa tavoitteessani ja helvetin onnellinen!

Oikeastaan voisin sanoa, että vaikka tavallaan en ole yhtään varmempi tulevaisuudestani kuin syksylläkään, on minulla jotenkin silti paljon levollisempi olo. Minulla on nyt tässä pitkästä aikaa paljon konkreettisia juttuja, joihin voin tarttua, ja se tuntuu hyvältä. On tosi luottavainen fiilis viimeisestä vuodesta, hyvä tästä tulee, pitää muistaa vain nauttia joka hetkestä!

 

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close