Tampere
24 Nov, Tuesday
-3° C

Proakatemian esseepankki

Oppiminen on yksilöllistä



Kirjoittanut: Heidi Hydén - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Oppimisen NLP
Kaisa Leitola
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

VISUAALINEN, AUDITIIVINEN VAI KINESTEETTINEN – Minkälainen oppija sinä olet?

 

Maailmassa on miljoonia ihmisiä, monia eri kulttuureja, eri ikäisiä ja erilaisista lähtökohdista olevia ihmisiä. Vaikka matematiikka ei olisi se vahvin laji, niin ei tarvitse osata vaikeita laskukaavoja tai päättelykykyä, jotta ymmärtäisi sen, että oppimistapojakaan ei voi olla vain yhtä. Puoli vuotta Proakatemian tapaa opiskella on nyt takana ja elän sekä ristiriitaisia että silmiä avaavia hetkiä. Koen, että en ole tuntenut itseäni ja oppimistapaani ennen kuin olen tullut Proakatemialle opiskelemaan. Tapani oppia on täysin päinvastainen, mitä olen kuvitellut. Olen aina luullut, että paras tapa oppia on kuunnella ja istua paikoillaan. Saatuani käsiini Kaisa Leitolan Oppimisen NLP-kirjan tajusin, että oppimistyylini on täysin erilainen kuin todella luulin. Oppimisen NLP-kirja käsittelee eri tapoja oppia, tekniikoita oppia tuntemaan toisen oppimista esimerkiksi tiimin sisällä sekä kuinka säädellä energiatasoa ja vireystilaa eri keinoin.

 

NLP eli Neuro-Linguistic-Programming

 

NLP:n perustajaisät ovat olleet Richard Bandler ja John Grinder 1970-luvun puolivälissä. NLP lyhenne muodostuu sanasta Neuro-Linguistic-Programming. Termi on lähtöisin Bandlerin ja Grinderin kysymyksestä: ”Mikä erottaa huipputaitajan taitajasta?” Epäonnistumisen sijaan he suuntasivat huomion onnistumiseen ja nimenomaan huippuonnistumiseen. He tarkkailivat ja tekivät huomioita huipputerapeuttien toiminnasta, jotta löytäisivät ne tekijät, mitkä erottavat huiput tavallisesta. Löydettyään erottavat tekijät, he erottelivat ne yksityiskohtaisemmin alitajuisia tekijöitä myöden. Tästä muodostui ”mallittaminen”, joka on NLP:n keskeinen toimintapa ja ydin.

 

Mallittaminen ei itsestään kuulosta kenenkään korvaan tutulta enkä usko, että termi NLP myöskään. Kirjassa on esitelty monenlaisia versioita siitä, miten NLP:tä kuvailisi niin sanotusti Suomen kielellä. Tässä on muutamia esimerkkejä esitelty: ”Aivojen käsikirja”, ”NLP tutkii poikkeuksellista taitoa”, ”Se tutkii sekä tietoisia että tiedostamattomia prosesseja, jotka yhdessä mahdollistavat sen, että ihmiset tekevät sitä, mitä tekevät”, ”NLP tutkii inhimillistä erinomaisuutta” tai ”NLP on henkilökohtaisen muutoksen tehokas ja käytännöllinen väline”. Luetelluista esimerkeistä erityisesti viimeinen kolahti minuun. Lukiessani kirjaa tajusin todella tapani oppia ja kuinka hyödyllistä se on tiedostaa. Oppimista voi tehostaa tuntuvasti ja samalla asioiden opettamista muille. Kun tunnen paremmin tiimin jäsenet ja heidän tapansa oppia, ei minun tarvitse ponnistella yhtä paljon kuin ennen, jotta saisin viestini perille.

 

Lyhyesti nimen NLP Neuro-Linguistic-Programming ovat selittäneet Joseph O’Connor ja Ian McDermott kirjassaan NLP:n aakkoset seuraavasti: ”Neuro, viittaa mieleen ja siihen, miten järjestämme psyykkisen elämämme. Linguistic tarkoittaa kieltä ja sen käyttöä sekä sitä, miten kieli meihin vaikuttaa. Programming viittaa toistuvan käyttäytymisemme jaksoihin ja siihen, että toimintamme takana on jokin tarkoitus.” Tätä ajatusta pystytään laajentamaan eri tasoille, mutta tässä on mielestäni yksinkertaisin määritelmä NLP:lle. NLP sisältää kaikki aistihavaintomme, kielelliset taitomme, sanat sekä ilmaisut, kuinka peilaamme omaa arvomaailmaamme eleiden, ajattelun ja uskomuksien avulla ja minkälainen käyttäytymismalli meiltä löytyy.

 

Mallittaminen

 

NLP:n keskeisestä toimintatavasta voidaan käyttää hyvänä esimerkkinä sitä, miten lapset oppivat. Ajatellaan esimerkkinä tilannetta, kun viisivuotias Anna on seurannut, kuinka hänen äitinsä laittautuu aamulla tulevaa työpäivää varten. Anna on katsellut tarkasti, kuinka äiti levittää kasvoilleen meikkivoidetta, puuteria, ripsiväriä ja huulipunaa. Seuraavana aamuna Anna päättää istua äidin viereen. Anna on pukenut ylleen aamutakin, kuten hänen äitinsäkin joka aamu tekee. Anna on myös hakenut huoneestaan käsipeilin, koska hänen äidillään on se myös joka aamu kädessään. Anna seuraa, kun äiti pursottaa meikkivoidetta sormenpäälle ja levittää sen kasvoilleen. Anna tekee samoin ja nimenomaan pursottaa meikkivoiteen etusormen päälle. Äiti levittää puuterin nopeilla vedoilla poskiluiden päälle ja Anna toistaa saman perässä napakoilla vedoilla, aivan kuten äitikin. Äidin perässä Anna kallistaa päätä taaksepäin ja suuntaa katseen alas ja harjaa viisi kerrosta ripsiväriä molemmille silmille. Huulipunan levittäminen on tarkkaa työtä ja Anna huomaa, että lopussa huulia pitää pyöritellä yhteen muutaman kerran, jotta väri leviää tasaisesti. Edellisessä esimerkissä on kyse lapselle luontaisesta oppimistavasta eli mallittamisesta. Mallittaminen on erittäin tehokas oppimistapa. Mallittamisen avulla keskitytään huipputaitajan ominaisuuksiin ja tapoihin. Käydään yksityiskohtaisesti läpi kaikki, mitä vaatii olla huipputaitaja ja näistä muodostetaan malli, jota voidaan opettaa muille, jotka haluavat olla myös huipputaitajia.

 

”Jos kaksi henkilöä tapaa ja vaihtaa dollareita, kumpikin kävelee tiehensä mukanaan yksi dollari. Jos samat henkilöt tapaavat ja vaihtavat ajatuksia, kumpikin kävelee tiehensä mukanaan kaksi ajatusta”

– Thomas Jefferson

 

VAK eli visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen

 

NLP-mallissa puhutaan kolmesta eri miellejärjestelmästä. Puhutaan siitä, miten ihminen vastaanottaa viestejä, miten hän ilmaisee itseään ja miten hän hahmottaa asioita. Nämä kolme miellejärjestelmää ovat visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen. Lyhyesti sanottuna visuaalinen ihminen on vahvimmillaan asioissa, jotka liittyvät vahvasti näkemiseen. Auditiivinen ihminen on parhaimmillaan äänen, hiljaisuuden ja puhumisen parissa. Kinesteettinen ihmisen vahvinta osa-aluetta on kaikki tekemiseen, liikkeeseen ja toimintaan liittyvät asiat. Miellejärjestelmän tavat voivat ilmetä monin eri tavoin ja ihmisellä voi olla myös useampia miellejärjestelmiä käytössä kuin vain yksi.

 

Seuraavasta luettelosta käy ilmi yleispiirteitä jokaisesta kolmesta eri miellejärjestelmästä. Täytyy muistaa pitää terve järki mukana, kun luetteloa lukee, koska asiat harvoin ovat niin yksiselitteisiä. Luettelo antaa kuitenkin suuntaa miellejärjestelmien eroista.

 

Visuaalinen

  • huolellinen ulkonäöstään ja värien yhteensopivuudesta
  • asento ryhdikäs ja pää pystyssä
  • äänensävy on korkea ja yksitoikkoinen
  • puhe on nopeaa
  • eleet ovat pieniä ja nopeita
  • katsekontakti on tärkeä
  • tutustuu katselemalla
  • ei jaksa keskittyä pitkää auditiiviseen esitykseen tai keskusteluun
  • keskittyessään piirtelee tai katselee ikkunasta ulos
  • muistaa, mitä on nähnyt
  • käsiala siisti
  • tunnetila näkyy kasvojen ilmeessä

Auditiivinen

  • asiallinen pukeutumistyyli, värien yhteensopivuudella ei ole merkitystä
  • rauhallinen ja paikallaan oleva puhuessaan
  • elehtii puheen tahdissa
  • eleet laajoja ja rauhallisia
  • ääni on aika matala, äänensävy vaihtelee
  • puheessa on taukoja ja vaihtelua
  • osaa painottaa asioita äänellä
  • saattaa välttää katsekontaktia
  • tutustuu kyselemällä ja kommentoimalla
  • puhuu paljon ja viihtyy keskustelutilanteissa
  • pitkästyessään käy sisäistä keskustelua tai pyrkii keskusteluihin mukaan
  • oppii suullisista ohjeista
  • muistaa, mitä on kuullut
  • kirjoittaessaan saattaa puhua ääneen

 

Kinesteettinen

  • mukavuus ja toimivuus pukeutumisessa tärkeää
  • liikkuu paljon puhuessaan
  • liikkeet ja elehdintä on suurta ja voimakasta
  • ääni on usein matala
  • puhe hidasta, pitää taukoja
  • pyrkii lähelle informaation lähdettä
  • saattaa kosketella puhekumppaniaan
  • tutustuu koskettelemalla ja kokeilemalla
  • ei viihdy pitkään puhe-, kuuntelu- tai katselutilanteissa
  • oppii helposti tekemällä, kokeilemalla
  • muistaa, mitä on tehnyt
  • käsiala on suurta ja voi olla epäselvää

 

Oppimisen NLP-kirjasta löytyy testi, jonka avulla voi selvittää, minkälainen miellejärjestelmäpainotus itsellä on. Tein testin ja koin pienimuotoisen hämmennyksen tunteen. Olin erittäin vahvasti kinesteettinen. Toiseksi vahvin miellejärjestelmäni oli visuaalisuus ja kolmanneksi auditiivisuus. Yllätyin, koska olin aina ajatellut, että auditiivinen puoli olisi minulla vahva. Äänensävyni vaihtelee, osaan painottaa äänelläni, tutustun kyselemällä ja kommentoimalla, viihdyn keskustelutilanteissa, muistan, mitä olen kuullut jne. Tuntui oudolta ja samaan aikaan loogiselta ymmärtää, että tässä on ehkä selitys myös sille, miksi en pidä äänikirjoista, vaan pidän enemmän fyysisen kirjan kädessä pitelemisestä, koska olenkin miellejärjestelmältäni kinesteettinen ihminen. Ymmärsin myös, että tässä on mahdollisesti selitys sille, miksi en koskaan kuuntele radiota vain kuunnellakseni radiojuontajien tarinoita. Katson mieluummin uutiset televisiosta tai luen ne fyysisesti itse.

 

Mielestäni jokaisen meidän tiimin jäsenen olisi hyvä tehdä kirjan testi, jonka jälkeen kirjoitettaisiin ylös jokaisen vahvin miellejärjestelmä ja sen perusteella rakennettaisiin myös meidän oppimiskulttuurimme. Voisimme tehostaa jokaisen meidän oppimistamme, motivaatiota ja kiinnostusta asioihin, jos käyttäisimme erilaisia metodeja esimerkiksi pajoissa tai tiimipalavereissa. Kinesteettinen ihminen oppisi parhaiten, jos yhdistäisimme oppimistilanteisiin toimintaa ja tekemistä. Auditiivinen vahvuus oppisi luultavasti parhaiten hyvissä dialogihetkissä ja pienryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa. Visuaalinen tehokkuus ilmenisi parhaiten kuvista, tyylitellyistä Power Point-esityksistä, ideoinnista paperille ja hahmottelusta. Meidän pitäisi saada kaikkia näitä kolmea eri miellejärjestelmää mukaan jokaiseen meidän yhteiseen hetkeemme, jotta oppimistilanne olisi kaikille yhtä otollinen ja tuottelias. Harvoin tulee ajatelleeksi perimmäistä syytä, miksi koulussa joku toinen opettaja tuntuu opettavan paremmin kuin toinen. Syy voi selvitä helposti eri miellejärjestelmistä. Opettaja, joka suosii ryhmätöiden tekemistä, liikkuu luokan edessä paljon sekä käyttää nopeita eleitä puhuessaan ja kehottaa toimintaan, on erittäin motivoiva kinesteettiselle ihmiselle mutta ei niinkään auditiiviselle. Kun taas opettaja, joka pelkästään luennoi luokan edessä rauhalliseen tapaansa ilman kummempia apukeinoja käyttäen, saattaa olla visuaaliselle ihmiselle tuskien taival.

 

Kuten jo alussa totesin, että oppimistyylejä ei voi olla vain yhtä, koska meitä on niin monenlaista kulkijaa. Olit kuinka erilainen tahansa, eri kulttuurista tai eri ikäinen, niin se mikä meitä kaikkia kuitenkin yhdistää, on se, että kaikille löytyy oma oppimistyylinsä ja miellejärjestelmänsä tästä suuresta maailmasta. Eri asia on se, haluatko löytää itsellesi sen parhaimman ja tehokkaimman keinon oppia vai tyytyä siihen, mitä eteesi tulee.

 

 

LÄHTEET:

Leitola, K. 2001. Oppimisen NLP. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close