Yllä olevaan reflektiopaperiin (kuva) liittyen halusin avata vielä esseen muodossa Tiimimestareiden Oppimisen lähijaksoa. Jaoimme porukalla oppimisen kolmeen kategoriaan: yksilön oppiminen, tiimioppiminen ja oppiva organisaatio.

Yksilön oppiminen

Lähdimme käsittelemään aihetta yksilön kautta. Miten yksilö oppii? Itsetuntemusta vaaditaan, jotta ihminen tietää mitä haluaa oppia, miten oppii sekä osaa sisäistää oppimaansa. Itsensä johtamisentaidot taas luovat pohjaa tehokkaalle oppimiselle. Oppiminen tarvitsee myös motivaatiota jatkuakseen. Voimme kai yhteisesti todeta, että jos ei jokin aine kiinnosta, sen oppiminen ja sisäistäminen vaatii enemmän aikaa ja työtä. Itsereflektion kautta huomaa usein oppineensa monia muitakin kuin käytännön asioita, mutta erittäin tärkeää se on, jotta tietää, mikä menee jo hyvin ja mitä pitää vielä kehittää.

”Yksin pääsee nopeasti, yhdessä pitkälle.”

Tiimioppiminen

Tuo ihana Proakatemiallakin viljelty lause, pitää monessakin asiassa paikkansa. Meidän ei tarvitse kuvitellakaan, että oppimisemme tapahtuisi vain yksin, sillä voimme oppia paljon niin muilta kuin myös yhdessä. Tiimioppiminen vaatii kuitenkin turvallisuuden tunnetta, jotta voidaan käydä avointa ja rehellistä dialogia eli keskustella ja oppia yhdessä. Dialogin pääpiirteisiin kuuluvat kyky käsitellä omia tunteitaan, kunnioittaa, kuunnella, puhua suoraan ja kunnioittaa. Tärkeää on myös pitää mielessä, että asiat riitelevät keskenään, eivät ihmiset.

Oppiva organisaatio

Oppivan organisaation taustalla on systeemiajattelu. Kaikki tapahtuu suhteissa ja suhteessa johonkin. Systeemiajattelu pyrkii osien jakamisen sijaan ymmärtämään, miten eri osaset vaikuttavat kokonaisuuteen. Vision tuleekin olla jaettu, jotta kokonaisuus on selkä ja jokainen osaa mennä itse sitä kohti sekä viedä tiimiä tai organisaatiota sitä kohti. Tavoitteet ja niiden seuranta on tärkeää, jotta saadaan tuloksia. Tämä vaatii sitä, että osataan antaa palautetta. Rakentava palaute kehittää ja saa tarkastelemaan asiaa eri kantilta, kun taas positiivinen palaute tuntuu sydämessä ja kannustaa jatkamaan hyvää työtä.

Yleisesti ottaen kaikki tämä kiteytyy siihen, että voidaan tulla ja koetaan myös tulleemme nähdyiksi ja kuulluiksi, pidämme oven auki uuden oppimiselle sekä opimme myös lepäämään hiljaisuudessa. Aina ei tarvitse olla äänessä.