Katsoin vähän aikaa sitten Netflixistä Pelikirja dokumenttisarjan jakson, Doc Rivers: Valmentajan elämän sääntökirja. Kyseinen jakso oli mielestäni todella inspiroiva ja sai pohtimaan mistä kaikesta joukkue- tai tiimihenki muodostuu ja kuinka moni asia siihen vaikuttaa. Tässä esseessä avaan jaksosta nousseita ajatuksia liittyen tiimihenkeen ja -työskentelyyn. Isoimpana asiana kyseisestä jaksosta jäi mieleen sana ubuntu ja jos et ole koskaan kyseisestä asiasta kuullut, nyt varmasti mietit, mikä ihme se on ja miksi se jäi niin vahvasti mieleeni. Mikä ubuntu siis on? Voisiko sen avulla nostaa tiimihenkeä ja kenties oppia muilta jotain?

Ubuntu

Ubuntulla tarkoitetaan eettistä humaania filosofiaa, jossa eletään uskollisuudesta ja suhteista toisiin ihmisiin. Kyseinen sana on alkuperäisin Etelä-Afrikasta. Ubuntu ei ole vain sana, vaan afrikkalaisyhteisössä se on jotain sellaista, mitä ei täysin voi edes sanoin kuvailla. Ubuntua kuvataan elämäntavaksi. Ihminen, joka toimii ubuntun mukaan on avoin ja saatavilla toisille, hän on toisten ihmisten vahvistama, eikä vaarannu toisten kyvyistä ja hyvyydestä vaan vahvistuu niistä. Tällainen ihminen ymmärtää, että hän kuuluu suurempaan kokonaisuuteen ja haluaa olla mahdollistamassa ympäröivän yhteisön kehittymistä ja onnistumisia. Ubuntu pitää itse omaksua ja sisäistää, se pitää tuntea ja kokea, että ymmärtää sen syvällisemmän merkityksen.

”Ubuntu on ihmisyyden ydin. Sen mukaan yksin toimivat ihmiset ovat ristiriitaisia. Pitää oppia muilta, miten ollaan ihmisiksi”
– Desmond Tutu

Arkkipiispa Desmond Tutun yllä oleva lainaus kiteyttää hyvin sen, miten ihmisillä pitäisi olla kykyä ymmärtää muita, oppia muilta ja tulla paremmiksi versioksi muiden kautta. Pitää siis hyväksyä muut sellaisena kuin he ovat ja kohdella muita hyvin. Ubuntua miettiessä itselläni nousee mieleen sanat inhimillisyys, kunnioitus ja toisten pyyteetön auttaminen. Ilman näitä on vaikea lähteä luomaan yhteishenkeä, joka johtaisi yhdessä onnistumiseen ja menestymiseen.

Pelikirja dokumenttisarjassa Doc Rivers kertoi, kuinka hänen valmentamansa joukkue alkoi elämään ubuntun mukaan, kun hän sai joukkueen uskomaan sen suurempaan merkitykseen. Rivers kertoi jaksossa, että jos joku toi esimerkiksi ruokaa lentokoneeseen, muttei tuonut sitä kaikille, kuului lausahdus ”Hei, tuo ei ole ubuntua. Entäs me muut?”. Heille oli iskostunut ajatus ”ei minä vaan me”, ja he tiedostivat, ettei yksin pärjää. Heidän joukkueessaan haluttiin ensisijaisesti toisten parasta oman edun sijaan ja he aidosti kunnioittivat toisiaan. Jokainen heistä teki töitä toinen toisiaan varten, kohti yhteisiä onnistumisia ja he iloitsivat aidosti toisten onnistumisista. Yhdessä tekemisen ja yhteen hiileen puhaltamisen kautta, he menestyivät joukkueena.

Epäonnistumisten kautta menestykseen

Kyseisessä jaksossa nostettiin yhtenä neuvona se, ettei koskaan pidä uhriutua. Kaikilla elämässä tulee eteen vastoinkäymisiä ja kurjia asioita, niin se vain on. Ei pidä sortua ajattelemaan, että nyt kun minulle kävi näin, en voi onnistua tai saavuttaa jotain. Silloin pitää muistuttaa itseään siitä, että kaikesta voi aina oppia jotain ja aina ei vain voi onnistua, vaikka kuinka haluaisi. Tärkeintä silloin on hyväksyä tapahtunut ja jatkaa eteenpäin, koska myöhemmin onnistuessa ja menestyessä, tuntuu se entistä paremmalta.

Doc Rivers kertoi, kuinka hän aina toistaa joukkueelleen, ”olen ihminen ja teen virheitä”. Tämän toistaminen varmasti inhimillistää tekemistä ja kannustaa ihmisiä ymmärtämään, että jokainen tekee virheitä, mutta niistä voi oppia. Itse ainakin huomaan hakevani aina täydellistä suoritusta ja pelkään epäonnistumista. Tätä samaa tapahtuu todella paljon tiimissämme, ettei välttämättä tarpeeksi haasteta itseään, koska pelätään epäonnistua ja sitä kautta kenties muiden tiimiläisten reaktioita. Miten siis päästäisiin eroon epäonnistumisen pelosta? Voisiko ubuntun sisäistämisestä tiimitasolla olla hyötyä tässäkin asiassa? Kun pyrkii aina tekemään kaikkensa sillä tasolla mihin pystyy ja tiedostaa tehneensä parhaansa, sen pitäisi riittää. Tällöin jonkun epäonnistuessa tulisi tiimin tukea ja kannustaa yrittämään uudestaan, koska vain epäonnistumisien ja erehtymisien kautta voidaan oppia. Miten muuten muka voisi oikeasti menestyä, jos ei koskaan epäonnistuisi?

Jaksossa puhuttiin siitä, kuinka mestaritkin saavat paljon iskuja osakseen ennen onnistumisia, mutta ero näkyy siinä, että he päättävät jatkaa takaiskuista huolimatta. Rivers kertoi hienosti myös siitä, kuinka paine on etuoikeus ja jos päätyy paineen alle, tietää sen eteen tehneensä töitä. Paineen allahan monesti ihmisten tehokkuus kasvaa ja tulokset puhuvat puolestaan. Halutessaan jossain asiassa menestyä tai voittaa mestaruuden, on paine varmasti läsnä ja silloin pitää laittaa itsensä sekä koko sydämensä likoon tavoitteen saavuttamiseksi. Harvemminhan puoli valoilla toimiessa saavuttaa mitään suurta. Mestarien tulee siis ensin itse uskoa voittoonsa, jotta voivat oikeasti voittaa ja menestyä.

”Ihminen on ihminen muiden kautta. En voi olla parhaani, ellet sinäkin ole. Et voi olla uhaksi, koska olet hyvä. Mitä parempi olet, sitä parempi minä olen.”
– Doc Rivers

Pohdintaa

Katsottuani tuon Doc Riversin jakson, sai se pohtimaan sitä, kuinka oikeasti pitäisi pyrkiä oppimaan muilta, miten ollaan ihmisiksi ja niin sanotusti se parempi versio. Onhan se ihan totta, että jokaisesta ihmisestä voi oppia jotain, toinen voi tietää sellaisista asioista paljon, joista itsellä ei ole tietämystä tai voi saada ahaa elämyksiä siitä, miksi joku toinen käyttäytyy eri tavoin kuin itse. Sen kautta voi omaksua omaan elämään uusia asioita ja oppia paljon. Jotta edellä mainittu on mahdollista, pitää olla halukas kyselemään ja kuuntelemaan toisia enemmän, eikä itse olla suuna päänä äänessä. Tämä pätee paljon ainakin omaan käyttäytymiseen tiimissämme, sillä olen se hiljaisempi seurailija, joka kuuntelee paljon ja puhuu silloin kun on oikeasti sanottavaa. Haluan itse mahdollisimman paljon juuri kuuntelemalla saada lisää tietoa, ymmärrystä ja oivalluksia asioista, joita sitten myöhemmin voin jakaa muiden kanssa.

Kuinka sitten luoda omaan tiimiin ubuntu -henkeä? Miten tiimiin saisi iskostettua tämän merkityksen, niin että eläisimme sen mukaan kuten Doc Riversin valmentama joukkue? Tekisimme kaiken toisiamme varten, ei vain itseään varten. Olisiko se avain parempaan ja hyvinvoivempaan tiimihenkeen? Mietitäänpä esimerkkinä, vaikka tulevia myyntipäiviä. Onko meidän ainoa onnistumisen tai menestymisen mittari se, että voitamme vai voisiko se olla myös hyvä tiimikokemus ja oppi mitä voimme myyntipäivistä tiiminä saada. Olemmekin tästä jo tiiminä paljon puhuneet ja tietenkin haluamme voittaa, mutta koen keskustelujen myötä nousseen tärkeään rooliin juuri hyvän tiimikokemuksen merkityksen. Olisiko myyntipäivät meille ensimmäinen yhteinen ubuntu kokemus?

Mielestäni monen kannattaisi kyseinen Netflix jakso katsoa ja pyrkiä sisäistämään sen sisältö, koska sillä voi olla hyviä vaikutuksia tiimihengen luomiseen ja parantamiseen. Jos ubuntun merkityksen saisi ”myytyä” muille, se varmasti lisäisi yhdessä tekemistä, yhteen hiileen puhaltamista sekä toisten onnistumisista iloitsemista. Sillä voisi olla positiivisia vaikutuksia myös passiivisuuden taklaamisessa, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kasvattamisessa sekä siinä, ettei oltaisi tiimimme Tuomaksen sanoin “autettavia” vaan niitä, jotka auttaisivat pyyteettömästi toisiaan.

Lähteet:

Netflix. 2020. Pelikirja: Doc Rivers: Valmentajan elämän sääntökirja.

Wikipedia. 2022. Ubuntu (filosofia). Viitattu 11.3.2023.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ubuntu_(filosofia)