Tampere
29 Mar, Friday
4° C

Proakatemian esseepankki

Oppeja yrittäjyyteen Ugandasta



Kirjoittanut: Vivi Wideman - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

Hain Proakatemialle keväällä 2022 tarkoituksena käydä sosionomin tutkintoni viimeiset 1,5 vuotta tutustuen yrittäjyyden mahdollisuuksiin. Rehellisesti sanottuna, en oikein tiennyt mihin olin ryhtymässä. Otin kuitenkin ilolla tarjotun paikan vastaan ja kerkesin tutustumaan Proakatemian meininkiin, tiimiini, pajoihin ja muihin käytänteisiin vajaan kuukauden verran ennen kuin harjoitteluvaihto Afrikkaan kutsui. Suurin anti kuukauden ajalta oli tiimiini ja akatemian käytänteisiin tutustuminen. Jostain syystä itse yrittäjyys ja kaikki siihen liittyvät muuttujat olivat mielessäni kuitenkin kuin mikäkin epäselvä möykky. Möykystä olisi kuitenkin otettava selvää myöhemmin, koska 16.9. alkoi matkani Ugandaan.

Uganda on matalan tulotason itäafrikkalainen sisämaavaltio Victoriajärven rannalla. Ugandan Pääkaupunkina toimii Kampala, jonka metropolialueen väkiluku on noin 8 miljoonaa, koko maan väkiluvun ollessa lähes 48 miljoonaa vuonna 2022. Kolme neljäsosaa ugandalaisista on alle 30-vuotiaita ja iso osa heistä jää työelämän ulkopuolelle vuosittain. (Uganda 2022) Ennen lähtöäni olin nähnyt kuvia Kampalasta ja tiesin, että iso osa kansalaisista elää köyhyydessä. Silti todellisuus iski vasten kasvojani aivan erilaisella tavalla kun pääsin vierailemaan slummeissa ensimmäisen harjoittelupaikkani kautta. Myös ihmisten määrä Kampalassa on jotain aivan käsittämätöntä tällaiselle pienellä paikkakunnalla kasvaneelle suomalaiselle.

Ensimmäisenä harjoittelupaikkanani Ugandassa toimi Caring Hands -niminen yhdistys.
Caring Handsin tavoitteena on tukea heikossa asemassa olevien nuorten ja etenkin naisten työllistymistä ja toimeentuloa tarjoamalla heille yrittäjyys- ja ammattikoulutusta. Ugandassa nuorten työttömyysaste on niinkin korkea, kuin 64%. (Muutosta tekemässä n.d.) Ajatus toimintaan lähti Caring Handsin perustajan Milla Happosen mukaan sanonnasta ”Anna miehelle kala ja ruokit hänet päiväksi. Opeta hänet kalastamaan ja ruokit hänet loppuiäksi.” Opiskelijat ovat usein köyhiä, slummissa asuvia, yksinhuoltajia, koulutettuja mutta työttömiä, koulunsa keskeyttäneitä tai terveytensä kanssa jotenkin kamppailevia ihmisiä. Koulutuksen myötä heillä on paremmat mahdollisuudet omavaraiseen ja itsenäiseen elämään. (Muutosta tekemässä n.d.)

Oppitunneilla opiskelijoita herätellään pohtimaan sitä, mihin tarpeeseen tai ongelmaan oma yritys tarjoaa ratkaisua, mikä oma tuote tai palvelu voisi olla, kuka tai ketkä kuuluvat kohderyhmään ja missä yrityksen olisi hyvä vaikuttaa. Opiskelijat perustavat yrityksiään usein muun muassa maatalouden, kauneudenhoidon, päivittäistavaran jälleenmyynnin, muodin ja erilaisten käsitöiden pariin. Oppituntien sisältöihin kuuluu muun muassa liiketoiminnan suunnittelua, pienyrityksen perustamista, budjetointia, hinnoittelua, säästämistä ja Microsoft -ohjelmien käytön harjoittelua. Caring Handsin yrittäjäkoulutus lähtee siis aivan yrittäjyyden alkumetreistä liikkeelle, mikä onkin ehdottomasti tarpeellista opiskelijoille. Proakatemialla taas homma lähti käyntiin muun muassa yrityksemme mission, tavoitteiden, arvojen ja muiden hienojen sanojen määrittelystä jo ennen kuin tiimilläni oli hajuakaan siitä, millaista yritystoimintaa edes haluamme lähteä luomaan. Yrityksen perustaminen osuuskuntana Tampereella on sanomattakin selvästi hyvin erilaista kuin mikroyrityksen perustaminen yhteen Kampalan slummeista. Suomen kontekstissa yrittäjyys on mielessäni edelleen jonkinlainen möykky. Ugandan kontekstissa taas pienen yrityksen pystyyn pistäminen kävisi minultakin lähes käden käänteessä.

Pääsin osallistumaan Caring Handsin järjestämään seminaariin, jossa pääpuhujana toimi Tohtori Mwalimu Musheshe. Hänet tunnetaan ARU:n (African Rural University) perusajana. Yliopisto keskittyy kouluttamaan naisille maataloustaitoja. Musheshe puhui seminaarissa siitä, kuinka nuoria on tärkeää kouluttaa havainnoimaan ympärillä olevat mahdollisuudet yrittäjyyteen. Hän korosti empatian tärkeyttä työvälineenä ja kannusti nuoria hiomaan ryhmätyötaitojaan. Musheshe puhui intohimon merkityksestä ja kannusti opiskelijoita aloittamaan niillä taidoilla ja resursseilla, joita heillä jo on. Myös Caring Handsin opettaja piti eräälle ryhmälle kurssin alussa voimaannuttava puheenvuoron siitä, että jokainen aloittaa pienestä ja siitäkin on oltava ylpeä, koska jossain on joku joka katsoo pienenkin liiketoiminnan yrittäjää ylöspäin.

Itse näen, että tästä voisimme Suomessa ottaa oppia. Stereotyyppisesti suomalainen suhtautuu usein nöyrästi ”tää on vaan tämmönen” -mentaliteetilla aikaansaannoksiinsa. En myöskään usko olevani ainoa, joka empii asioiden aloittamista sillä verrukkeella, että teen jotain sitten kun ”osaan”. Jossain maakellarissako ajattelin kaikilta katseilta piilossa treenata esimerkiksi esiintymistaitoni huippuunsa? -Niinpä. Yritysmaailmassa ja muuallakin ammattitaidolla on ehdottomasti paikkansa, mutta milloin ihminen osaa itse arvioida olevansa ”tarpeeksi hyvä” tehdäkseen jotakin? Kynnys tarttua toimeen ja kokeilla erilaisia asioita on monilla Suomessa joskus korkealla ehkä myös siksi, että meillä on helpompiakin vaihtoehtoja, jotka eivät vaadi samanlaista itsensä likoon laittamista kuin yrittäjyys.

Ugandassa taas ihmisillä ei aina ole vaihtoehtoja. Palkkatyöstä saatava korvaus ei välttämättä riitä elämiseen, joten suunnitelma B on hyvä olla. Jos koulut ovat jääneet kesken ja työllistyminen tuottaa vaikeuksia, täytyy jälleen keksiä vaihtoehtoinen tapa tienata. Yrittäjyys on ugandalaiselle usein ainoita realistisia vaihtoehtoja saada rahaa, koska myöskään minkäänlaista sosiaaliturvajärjestelmää maassa ei ole. Ugandalaiset ovat näkemäni perusteella todella innovatiivisia, luovia ja ahkeria yrittäjiä. Välillä mietin, mitä kaikkea ugandalainen saisikaan aikaiseksi, kun hänellä olisi käytössään samat resurssit mitkä suomalaisella yrittäjällä voi olla käytössään. Toisaalta nimenomaan resurssien vähyys saattaa kärjistetysti sanottuna olla se tekijä, joka pakottaa esiin luovimmat yritysideat. Toistuva teema opiskelijoiden puheissa oli pääoman puute, joka hidasti yritystoiminnan aloittamista tai laajentamista. Rahan niukkuus konkretisoitui hyvin siinä, kun eräs Caring Handsin entinen opiskelija ja nykyinen yrittäjä kertoi päätyneensä myymään markkinoinnissa hyödyntämänsä puhelimen, koska hänen lapsensa sairastui. Ugandassa yritys- ja yksityiselämän taloudet on vaikeampaa erottaa toisistaan, kun rahasta on usein tiukkaa molemmilla elämän osa-alueilla. Säästöjen merkitys yllättävissä vastoinkäymisissä onkin suuri riippumatta siitä, minkä maan kontekstissa asiaa tarkastelee.

Yksinkertaisimpien yrittäjyyteen liittyvien käytännön asioiden kertaaminen teki minullekin hyvää, mutta suurin anti on kuitenkin ollut ugandalaisilta oppimani ajattelutapa siitä, että voidakseen aloittaa jotain niinkin minulle suurta, kuin yritystoimintaa, ei kaikkea tarvitse tietää ja osata valmiiksi. Toinen tärkeä opetus minulle oli Caring Handsin seminaarista tutuksi tullut sanonta “Jos haluat mennä nopeasti, mene yksin. Jos haluat päästä pitkälle, mene ryhmässä.” Yrittäjyys Suomen kontekstissa on yhä minulle möykky, mutta harjoitteluni aikana se on muotoutunut hieman ymmärrettävämpään muotoon ja uskon, että tiimini avustuksella ja ajan kanssa se saadaan vielä esittämään jotain hienoa!

Lähteet

Muutosta tekemässä. n.d. Caring Hands. Luettu 12.11.2022.
https://caringhandsfinland.fi/finnish/miksi-tukea-meita/

Uganda. 2022. Globalis. Luettu 12.11.2022.
https://www.globalis.fi/Maat/uganda

Kommentit
  • Elmeri Sikala

    Silmiä avaavasti kirjoitettu teksti “toisenlaisesta maailmasta”. Teksti on sujuvaa sekä helppolukuista ja houkuttelee lukijaa jatkamaan lukemista loppuun asti. Jatka samaan malliin!
    Jos jotain kehitettävää hakee, jatkossa voisi miettiä, hyötyisikö artikkeli väliotsikoista?

    13.11.2022
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close