Tampere
14 Jun, Monday
19° C

Proakatemian esseepankki

OPPEJA PROAKATEMIAN AJALTA – EVISION OSK. VS. WAURE OSK



Kirjoittanut: Marjut Palonen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Innosta onnistumaan - yhdessä!
Introvertit - työpaikan hiljainen vallankumous
Linus Jonkman
Maarit Tiililä
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Oppeja Proakatemian ajalta – Evision osk. vs. Waure osk 

 Kirjoittanut Marjut Palonen & Nea Systä

Johdanto 

Olen nyt kolmannen vuoden opiskelija, jonka tulisi valmistua tämän vuoden jouluna eli 2021. Aloitin opintoni Proakatemialla syksyllä 2018. Ensimmäisenä keväänä olin mukana tiimimme perustaman Evision osk. taloustiimissä, johon minulla oli jo hieman osaamista taloudesta aiemman työkokemukseni pohjalta. Olen ollut mukana monissa projekteissa, isoin niistä on ollut Café Katto ja sen ohella Roofwalk. Näissä projekteissa pääsi perehtymään laajasti moneen osa-alueeseen, kuten ravintola-alan talous, markkinointi, tiimityö ja esimiestyö etenkin työvuorojen suunnittelun ja toteuttamisen muodossa. Opintojen aikana tietenkin on tullut paljon mukaan useita lyhyempiä projekteja, sekä oppia ihan omalta tiimiltä. (Palonen) 

Olen nyt toisen vuoden opiskelija ja valmistuminen häämöttää 2022 vuoden lopussa. Ensimmäinen kosketus Proakatemian arkeen alkoi syksyllä 2019, kun osallistuin kahteen lyhytaikaiseen projektiin. Halusin heti päästä kiinni työntekoon ja osallistua vanhempien vuosikurssien sekä alumnien tarjoamiin projekteihin. Lähdin mukaan Heimo Filmsin videotuotantoporukan mukaan myyntihommiin, samoin kuin Palvelu Lahjaksi –lahjakorttien talvisesonkimyyntiin. Uutena kokemuksena pääsin heti treenailemaan b2b myyntiä, josta minulla ei ollut aikaisemmin kokemusta. Palvelu Lahjaksi -lahjakorttien myyntiä suoritin ständi- sekä somemyyntinä itsenäisesti. Wauren startattua ja alkushokista selvinneenä olen ollut mukana monissa projekteissa, joista mainittakoon Treffiboxi, Muuttosiivous Neponen ja Unfold Finlayson. Näiden lisäksi on matkan varrella ehtinyt työstämään myös muutamia lyhyempiä projekteja oman tiimin kanssa sekä itsenäisesti. Oppia on ehtinyt kertymään näiden parin vuoden aikana todella laajasti monesta osa-alueesta, mutta suurimpia oppeja olen opiskeluideni aikana kerryttänyt tiimityöstä, projektijohtamisesta, sosiaalisen median markkinoinnista sekä talouden hoitamisesta. (Systä)  

Istumme nyt alas keskustelemaan opeistamme ja kokemuksistamme. Pohdimme, löydämmekö niistä yhtäläisyyksiä, ja missä asiassa voisimme opettaa toisiamme. Valitsemme muutaman aihealueen, johon perehdymme tarkemmin. Proakatemialla on hyvä mahdollisuus jakaa oppeja toisten tiimiläisten kanssa niin omien tiimiläisten kuin muidenkin kanssa. Tätä mahdollisuutta on hyvä käyttää osana oppimista, ja välillä pysähtyä ajan kanssa jakamaan kokemuksia.  

Alkutaival 

Molempien tiimien taival alkoi samalla kaavalla. Eli syksyn olimme koko vuosikurssi yhdessä TAMKn perusopinnoissa pääkampuksella ja yksi päivä viikosta oltiin Proakatemialla opettelemassa pajakulttuuria ja haistelemassa Proakatemian tunnelmaa.  

Olemme molemmat tiimimme vanhimpia. Ensimmäisenä syksynä molemmat kävimme muutaman ensimmäiset opiskelijabileet, koska koimme sen olevan pakollista, jotta tutustuisi ihmisiin. Vaikka tällaiset pirskeet eivät olleet se oma juttu, koimme sen olevan osa opintojen alkua. Opiskelijabileet menivät siis nopeasti sivusuun ja ainakin toisen meistä osalta tutustuminen toisiin opiskelijoihin jäi melko vähäiseksi.  

Olemme molemmat huonoja small talkissa. Yksinkertaisesti rupattelu niistä näistä tuottaa järjettömiä vaikeuksia. Tämä piirre ei helpota uuteen opiskeluyhteisöön tutustumisessa ja siihen sisäänpääsyssä. Jonkman (2016, 17) kertoo kirjassaan Introvertit – työpaikan hiljainen vallakumous introversio persoonallisuuspiirteen omaavien henkilöiden menettävän voimavaroja ja väsyvän sosiaalisesta kanssakäymisestä. Tämä on osa syy miksi uusiin ihmisiin ja paikkoihin tutustuminen vie meiltä molemmilta voimia.  

Osuuskunnat pystyyn  

Evision osk. aloitti toiminta vauhdikkaasti, paperit laitettiin menemään ja haluttiin tehdä heti paljon kaikkea. Wauren osalta startti oli hieman hitaampi ja alkuun meni aikaa siihen, että päästiin yli tiimijakojen aiheuttamasta tuskasta.  

Vauhdikkaan alun takia osa tiimiläisistä Evisionissa koki, ettei tiimistä löydy omaa paikkaa eikä suunta ole selkeä. Aktiivisimmat persoonat löysivät aina jotain tekemistä, joten heille vauhti ei ollut ongelma. Tästä epätasapainosta tuli haasteita niin ensimmäiselle keväälle kuin jatkoonkin – tiimi ei ollut välttämättä kovin yhtäläinen, kun osa ei kokenut kuuluvansa tiimiin, tai koki että emme ole edes tiimi.  

Oletukset ja ajatukset Proakatemiaa ja opiskelua kohtaan vaihtelivat suuresti ja osa hieman järkyttyi, että koko tiimi ei ole yhtä yrittäjähenkisiä ja valmiita toimintaan. Totuttelu toimintatapoihin, erilaisiin odotuksiin ja itseohjautuvuuteen vaati osalta runsaasti aikaa. Muutos opettajajohtoisesta opiskelusta täysin päinvastaiseen on haastavaa varmaankin lähes kaikille. Se vaatii erilaista ajattelua, miten lähdetään oppimaan ja mitä.  

Klassinen keskustelun aihe oppi vai raha on tullut monesti molempien tiimien osalta esiin toiminnassa. Toisessa tiimissä oli vauhtia ja toisessa ei, silti sama aihe oli pinnalla. Hauskaa on, että tämä keskustelu vienee aikaa jokaiselta Proakatemian tiimiltä. Vaihtoehtona olisi myös vain tehdä, ja katsoa mitä tapahtuu. Lähtökohtaisesti jokaisesta projektista tarttuu aina jotakin oppia. Ja jos projektiin lähdetään saamaan ”vain rahaa”, siitä saa myös oppia, jos vain sen ottaa vastaan.  

Ongelma on ehkä, ettei nähdä asioita pitkäjänteisesti ja kauaskantoisesti. Ajatellaan, että kaikki mitä halutaan, tulisi saada heti – oli se sitten oppi tai raha, tai jotain muuta. Kipuilut tiimissä kuuluvat osaan oppimista, tärkeää on, päästäänkö asioissa eteenpäin ja mitä kipuiluista otetaan mukaan. Mahdollisuus on jäädä vellomaan epäonnistumisissa ja mahdollisissa riidoissa tai ottaa oppia erimielisyyksistä ja käyttää niitä jatkossa hyödyksi.  

Tiimityön rikkaus on se, että jäsenet tulevat eri taustoista ja eri kokemuksilla. Etenkin tiimin alkuvaiheessa tämä voi aiheuttaa ongelmia, kun ei nähdä sitä mahdollisuutena oppia toisilta. Voi olla vaikea ymmärtää, miksi joku ei tajua asiaa, joka itselle on päivänselvä asia. Jokaisella meistä kuitenkin on syy toimia kuten toimii, tämä kuitenkin vaatii avarakatseisuutta niin toisia kuin itseäkin kohtaan. Peiliin katsominen saattaa olla koko Proakatemian haastavin tehtävä, mutta se kannattaa. Kun pääsee irti siitä, että asiat pitäisi mennä kuten itse kuvittelee niiden kuuluvan mennä, on maailma eli oma pää avoin.  

Jaksaminen 

Miksi Proakatemiamilla on niin mahdotonta pysähtyä? Mikä siinä on, että oma hyvinvointi jää viimeseksi prioriteetteja listatessa, tai oikeastaan se ei pääse edes listalle. Halu tehdä ja oppia on niin valtava, että unohdamme olevamme ihmisiä. Proakatemialle saapuessa mieli tulvii tai viimeistään alkaa tulvia ideoista. Niitä on loputtomiin, ja kaikki halutaan toteuttaa. Tästä johtuen myös varmasti kalenterit täyttyvät nopeasti ja vapaa-aika jää pois. Tästä myös syntyy oravanpyörä, kun vapaalle päästyä istuu saunan lauteille ja päässä on vihdoin tilaa, alkaa uusia vieläkin hienompia ideoita syntyä ja naapurit saa ihmetellä mitä se hullu tuolla taas pystyttää telttaa takapihalla saunatakissa. Tai jos sattuu satamaan, niin sanomalehtien ja kirjekuorien kulmat ovat täynnä ideoiden myllerrystä.  

Ideoiden myllerrys on toisaalta se hienoin asia. Varsinkin ensimmäisenä vuonna on hyvä kokeilla erilaisia projekteja ja rooleja, jotta saa laajemman käsityksen siitä mitä tahtoo tehdä ja oppia. Ehdottomasti on hyvä lähteä mukaan erilaisiin projekteihin, eikä vaan jäädä paperille miettimään sitä ”unelmaprojektia”. Tämä tietenkin on yksilöstä riippuvaa, mikä on itselle sopiva tapa oppia ja suunnata opinnot.  

Toisinaan tiimin sisällä tehtävät jakautuvat hyvinkin epätasapainoisesti. Tiimissä on itseohjautuvia henkilöitä, heille kasaantuu suurin osa hommista jo olemassa olevien päälle. Tiimin talous ja muut hallinnolliset hommat on vain hoidettava, jos muut ei niitä hoida niin pakkohan niihin on tarttua. 

Yksi merkittävä tekijä, joka voi vaikuttaa yksilöiden jaksamiseen on myös roolien, tavoitteiden ja merkityksen puute. Jos ei koe, että tiimityö on merkityksellistä ja ei osaa ottaa vastaan sitä tietoa ja taitoa, jota tiimissä on, alkaa se varmasti pidemmän päälle syömään voimia. Ylipäätään tiimioppimiseen pitää päästä hyvin sisälle ja ymmärtää sen rikkaus. Se mitä itse antaa, saa varmasti myös takaisin, se pitää vain uskoa.  

 

Ai että tommostaki pitäis oppia? 

  • Asioita voi ja pitää delegoida. Se on hieno taito. Silloin jää itselle aikaa keskittyä olennaiseen.

Miksi hommat pissivät omille nilkoille jos delegoi? Eikö tiimiläiset ole luottamuksen arvoisia? Mitä tulisi tehdä, jos näin on? Onko omissa johtajuustaidoissa petrattavaa? Voiko vika olla jossain muussa kun itsessä? 

  • Käytä aikaa tutustumiseen ja palautekulttuurin luomiseen. Jos keskustelu onnistuu tiimissä, jossa työskentelee, on huomattavasti helpompaa toimia.  

Miten luottamus rakentuu? Mitä luottamus on? Mitä on palaute? Onko pakko puhua, jos ei tahdo? Mitä on tiimiytyminen? Millä eri tavoilla voi tiimiytyä? 

  • Ajattelu vie aikaa ja energiaa. Aikaa ajattelulle tulee varata. Jos menee vaan tukka putkella, harvoin kerkeää ajatella. Jos ei reflektoi omaa tekemistä, harvoin siitä jää käteen mitään, tai ainakaan niin paljon kun olisi mahdollista.

Monesti vasta sitten, kun omia ajatuksiaan alkaa jakaa muille, havahtuu myös itse omalle ajattelulle. Esimerkiksi osaamisten ja vahvuuksien kohdalla tämä on hyvin havaittavissa. Jos omaa oppimistaan ei missään vaiheessa pysähdy pohtimaan, ei luultavasti silloin koe oppineensa niin paljoa. Tämä vaikuttaa myös merkityksellisyyden kokemuksiin. Olisi siis äärimmäisen tärkeää ottaa itseämme ja toisiamme välillä niskasta kiinni reflektoinnin äärelle. 

Miten ottaa aikaa ajattelulle? Miten ajatellaan? Mitä on ajattelu? Miten pysähdytään? 

  • Motivointi

Kun tiimityö takkuilee ja ei ole löytynyt yhteistä suuntaa, niin mitä sitten? Olemme huomanneet yksilötason motivoinnin tehokkaana keinona saada koko tiimi toimimaan paremmin. Onnistumiset ja niistä saatu palaute saavat useimmat meistä hyvälle tuulelle ja työnteko sujuu paremmin. Tästä voi parhaimmillaan aiheutua ketjureaktio, jossa koko tiimi saadaan puhaltamaan yhteen hiileen. Jos tuntee tiimiläisensä riittävän hyvin ja tietää, millä heidät saa innostumaan yksilötasolla, sitä taitoa olisi hyvä hyödyntää aktiivisesti. Osa kaipaa jatkuvaa rohkaisua ja kannustamista toiminnastaan, kun taas toiset syttyvät siitä, että pääsevät käyttämään taitojaan jollain tapaa hyödyksi. Jos yksilöt tiedostavat omat vahvuutensa, heikkoutensa ja tavoitteensa, on muiden tiimiläisten mahdollisuus kannustaa heitä eteenpäin ja saada muut mukaansa. Varsinkin epävarmojen ja tukea kaipaavien tiimiläisten kohdalla yksilöllinen motivointi ja kannustaminen on elintärkeää. (Tiililä 2016, 59.) 

  • Oma kupla, tiimikupla, Proakatemiakupla. Puhkaise se ja huomaa kuinka paljon ympärillä on ihmisiä, jotka voivat inspiroida sinua, tiimiäsi ja koko yhteisöä. “Pienessä piirissä, ei jutut leviä”. (Jenni Vartiainen – Nettiin) 

Pohdinta 

Meidän persoonallisuuksien samankaltaisuuksista johtuen, keskustelun alkaessa huomasimme jo saamamme oppimme liittyvän paljolti tunnetaitoihin ja tiimityöskentelytaitoihin. Toki molemmille substanssiosaamista on kertynyt, mutta niiden vertailu ei tuntunut tähän hetkeen sopivalta. Tiimimme ovat käyneet hyvin erilaisen matkan, mutta löysimme paljon samankaltaisuuksia etenkin ongelmakohdista. Siitä kuinka tiimin alkuvaiheessa lähes jokainen kipuilee oman paikkansa löytämisessä tiimissä, oli tiimin vauhti sitten hidas tai nopea. Myöskin yksilöinä olemme painineet samojen asioiden parissa eli esimerkiksi jaksamisen ja oman riittävyyden tunteen kanssa. Opintojen aikana on tapahtunut kasvua, se että onko se hyvä vai huono asia, jää nähtäväksi. Proakatemian tapa opiskella tarjoaa erityisen mahdollisuuden itsetutkiskelulle. Usein tiimityössä ajatellaan ensimmäisenä, kuinka toimii muiden kanssa, mutta itseasiassa sitäkin tärkeämpää on se, kuinka toimii itsensä kanssa. Tiimissä on mahdollisuutta peilata omaa tekemistään muihin, ja saada palautetta omasta toiminnasta. Näillä eväillä on mahdollista kehittyä niin yksilönä, kun tiimipelaajanakin.  

Lähteet:

Jonkman, L. 2016. Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous. Jyväskylä: Atena kustannus Oy. 

Tiililä, M. 2016. Innosta onnistumaan – yhdessä! Helsinki: Helsingin Kamari Oy.  

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close