Tampere
16 Oct, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Oppeja maailman tilasta



Kirjoittanut: Petteri Kiuru - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
21 oppituntia maailman tilasta
Yuval Noah Harari
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Trilogia tulee päätökseen Yuval Noah Hararin kirjoista omalta osalta tässä esseessä. Viimeisenä haaviin tarttui totta kai 21 oppituntia maailman tilasta (2018). Kirjassa Harari pohtii nykypäivää taas totta kai poliittisesti, uskonnollisesti, kapitalismisesti ja teknologisesti. Mitä meidän pitäisi tietää tästä maailmasta tänä päivänä missä elämme. Sekä mihin me olemme ihan lähiaikoina menossa. Oma kokemukseni nyt kun olen hänen kolme kirjaansa peräkkäin lukenut. Se että, kaksi viimeisintä Homo deus (2015) sekä tämä 21 oppituntia maailman tilasta (2018) ovat kovin samanlaisia. Sapiens (2011) erosi paljon siinä, että se kertoi meidän historian ja katsasti vain hieman tulevaisuuteen. Kahdessa edellisessä katsotaan aika paljon tulevaisuuteen. Vaikka Homo deus (2015) pitäisikin olla pidemmällä aikavälillä, niin kovin paljon on samoja asioita kummassakin kirjassa. Hararia uskominen, niin meidän tulevaisuus tulee olemaan hektistä, jokapäiväistä muuttumista ja teknologiaa. Innolla odota vuotta 2050 jolloin itse olen 59 vuotias. Vielä työikäinen ja luultavasti tuohon aikaan erittäin terve. Onhan tulevaisuus Hararin mukaan tavoittelua jumalallisiin voimiin. Itse pohdiskelen moneltakin kantilta nykypäivää ja tulevaisuutta. Nyt varsinkin vielä enemmän kuin ennen kirjojen luettuani. Tässä hieman pohdintojani.

 

Algoritmit henkilöiden päätöksissä

 

Tekoäly-algoritmien kehittyminen koneoppimisessa tulee luultavasti menemään niin pitkälle, että algoritmit pystyvät tuntemaan meidät paremmin kuin me itse. Mikä vie meitä sinne, että algoritmit tekevät päätöksiä meille meidän puolestamme. Voit vaikka kysyä omalta koti-tekoälyltäsi parhaita päätöksiä vaikka parisuhteisiin, työpaikkoihin, mitä ostaa ja mitä ei. Kuulostaa kovin helpolta elämältä. Miettikää nyt. Ei tarvitse enää vaivata omaa päätä, että kumman sohvan ostaisi. Sen beigen divaanin vai valkoisen nahkasohvan. Voit kysyä algoritmilta, että kummasta sinä oikeasti tykkäät enemmän ja kumpi sopii asuntoosi paremmin sekä kumpi niistä on käytännöllisempi sinulle. Parisuhde asioissa voit kysyä kumpi sulhasehdokas on parempi sinulle. Miksi antaa tunteiden päättää, kun on kone, joka tietää sinun omat tunteet sinua paremmin? Itse sanoisin, että ihan helvetin tylsä elämä, mikäli ei itse enää tekisi mitään päätöksiä. Ainoa päätös siis minkä tekisin olisi ottaa tuon tapainen tekoäly käyttöön. Mihin katoasi se kasvava sydämen tykytys ja adrenaliinin tuntemus kehosta, kun ei itse enää pitkän pohdinnan jälkeen päätä siitä, että ottaako sitä kaipaamaansa Thaimaan lomamatkaa? Algoritmi antaisi tiedon tuosta alle sekunnissa, että kannattaako sitä ottaa, tarvitsetko sitä oikeasti, onko sinulla ihan oikeasti varaa siihen. Varmasti algoritmit voisivatkin tehdä parempia päätöksiä meille kuin me itse. Mihin kuitenkin katoaisi se jännitys elämästä, kun ei aina tee niitä parhaita päätöksiä, mutta saa niistä parhaimpia kokemuksia? Voiko algoritmit edes laskea kokemuksen tuomaa arvoa? Mitäpä sitten jos algoritmit ei tee parhaita päätöksiä? Tätä pohdin kovasti varsinkin rahan kannalta. Mihin rahan käyttö menee, mikäli algoritmit tekevät päätöksiä mihin käytän rahani ja miten? Pääsisinkö ikinä lomamatkalle? Vai olisinko aina lomamatkoilla? Mitä jos algoritmi suosituksia voi ostaa ja yritykset ostavat kovalla rahalla, jotta saavat tuotteitaan myytyä? Olisiko tämä huijausta? Ei itselläni mitään vastauksia näihin kysymyksiin ole. Niin vaikeita asioita vielä käsitellä, varsinkin kun emme ole vielä niin pitkällä, että tekoäly tekisi päätökset puolestamme. Mutta huolestunut joistain asioista silti olen.

 

Mikä on totuus?

 

”Rationaalisuuden lisäksi myös yksilöllisyys on myytti. Ihmiset ajattelevat vain harvoin omilla aivoillaan. Sen sijaan ajattelemme ryhmissä.” (Harari 2018, 232). Tämän takia tiimityökin on niin paljon tehokkaampaa kuin yksin tekeminen. Tällä ei kuitenkaan tarkoita aivan tuota. Ihmislaji on kummallinen laji siinä mielessä, että meillä on taito kertoa puhutulla kielellä toisillemme niin hyviä tarinoita, että me voimme saada siihen tarinaan uskomaan miljoonia toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Hyviä esimerkkejä ovat uskonnot, yritykset ja vaikka muoti-ilmiöt. Ne ovat kaikki tarinoita. Mikäli tarina ei ole vahva, ei siihen kukaan usko. Mikä on karmaiseva ilmiö siinä, että harva asia mitä me kuulemme on ylipäänsä totta. Maailmassa tapahtuu niin paljon asioita. Niin paljon informaatiota liikkuu. Joten ei ihme, jos sekaan ei mahtuisi myös uskomuksia, teorioita ja valheita. Näistä asioista me tänä päivänä saamme valtaosan omasta tietämyksestämme. Jopa suurimmat hallitsijatkaan eivät tiedä oikeastaan mistä puhuvat. Mistä se sitten johtuu? Siitä, että monetkaan meistä ei tutki oikeasti kunnolla totuutta. Vaan me luomme itsellemme kuvan päähämme erilaisista lähteistä, ”faktoista” mitä kuulemme ja laitamme siihen vielä omat kuvitelmat päälle. ”Jos todella haluat tietää totuuden, sinun on pysyttävä etäällä vallan mustasta aukosta ja annettava itsellesi lupa tuhlata paljon aikaa vaeltelemalla sinne tänne laita-alueilla. Mullistava tieto eksyy harvoin keskukseen, koska keskus on rakennettu olemassa olevalle tiedolle.” (Harari 2018, 236). Tarkoittaa siis sitä, että me elämme yleensä tiedon keskuksessa missä on jo olemassa oleva tieto. Me ajattelemme sen tiedon faktaksi, vaikka se ei välttämättä ole niin. Nykypäivänä tätä asiaa myös pahentaa se, että meidän media on täynnä valeuutisia. Yksi vaikutusvaltaisimmista miehistä tuolla rapakon toisella puolella on yksi pahimpia valheellisen tiedon välittäjiä. Tiedätte varmaan jo kenestä puhun. Tai mistä sitä tietää. Voihan hän olla oikeassakin. Itä naapurimme hallitsija on myös kova puhumaan sontaa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Putin oli muiden päättäjien kanssa heti kiistämässä faktaa. Vaan Ukrainaan muka hyökkäsi jotain ääri-Venäläisiä sotilaita omalla agendallaan tai ne vaan sattuivat näyttämään Venäläisiltä sotilailta. Totuushan oli se, että Venäjä hyökkäsi.

 

Heikko selviytymisopas

 

Sen mitä kirjasta irti saa oikeasti tulevaisuuteen on yksi pieni, mutta erittäin tärkeä oppi. Siinä sen sanoinkin jo heti. Se on siis oppiminen ja muuntautuminen. Maailma kehittyy niin nopeasti, että siinä ei voi vain yksinkertaisesti pysyä perässä. Ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää itsenäisesti maailmaa täydellisesti. Ja maailman kehitys vain kiihtyy. Lähitulevaisuudessa luultavasti työnteko mullistuu. Algoritmit, koneet ja biotekniikka ottaa lisää osaa meidän elämäämme. Tämä luultavasti tarkoittaa sitä, että paljon vanhoja työtehtäviä kuolee pois ja uusia syntyy tilalle. Tai voi käydä myös niin, että ei vain synny. Autot voidaan hyvin pian automatisoida täysin mikä tekee bussikuskeista ja taksikuskeista aivan hyödyttömiä meille. Myös työpaikan ja tehtävän vaihtaminen kasvaa hektisemmäksi. Ennen vanhaa vietimme koko elämämme samassa työpaikassa. Nykypäivänä työpaikkaa vaihdetaan n. 10 vuoden välein. Tulevaisuudessa ehkä jopa vuoden tai pari välein. Näihin asioihin voi itse alkaa jo nyt vaikuttamaan. Opetella oppimaan mahdollisimman nopeasti uusia kykyjä ja muuntautumaan maailman mukana. Mikä tarkoittaa sitä, että yrittää pysyä mukana teknologian kehittymisessä ja poliittisissa päätöksissä teknologian rajoituksissa. Miettiä omaa tämän päiväistä ammattia ja pohtia onko sitä olemassa enää 20 vuoden päästä. Pohtia sitä mikä voisi olla omissa kiinnostuksen kohteissa ammatti mitä ei voi koneella korvata. Ja mikäli jos sen kone korvaa. Miten teen itsestäni nopeasti taas hyödyllisen? Tulevaisuus voi tuoda muutamassa kymmenessä vuodessa meille tilanteen, jossa väestöä on niin paljon automatisoidussa maailmassa. Missä kaikki ei vain ole tarpeellisia. Nyt tänään voi aloittaa tulevaisuuden ajattelun ja suunnittelun miten itsestä ei tule tarpeetonta tulevaisuudessa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close