Tampere
03 Dec, Friday
-8° C

Proakatemian esseepankki

Opitaan yhdessä



Kirjoittanut: Eetu Patronen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Otatko Opiksesi?
Mikko Ojanen
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Johdanto

Olemme viime aikoina pohtineet paljon omaa oppimista ja kehitystä yksilö tasolla. On kuitenkin aika laajentaa näkökenttää yksilöstä tiimin tasolle. Hyvässä tiimissä myös yksilöt pääsevät paremmin esiin ja kehittymään. Omalle kehitykselleni isoimpia vaikuttajia onkin Revena osk, meidän oma tiimimme. Yksilönä voit päästä pitkälle, mutta yhdessä päästään varmasti pidemmälle. Kysymys kuuluukin näin: osaammeko me hyödyntää kaiken sen potentiaalin, mikä meillä nimenomaan yhdessä on käsillä?

Luimme molemmat Mikko Ojasen kirjoittaman kirjan Otatko opiksesi. Kirjassa käsiteltiin hyvin laajasti henkilökohtaista vastuuta, vaikuttavia tekijöitä, ympäristön vaikutuksia, asenteita ja paljon muita vaikutteita elämän mittaisella oppimismatkalla. On huomattava, että kun lähtee oppimisen tielle, siltä matkalta ei palata koskaan. Tieto vanhenee ja maailma muuttuu, joten kenelläkään ei ole varaa jättää tätä matkaa kesken, mikäli haluaa pysyä kilpailussa mukana.

Asetimme tälle keväälle tiimimme tavoitteeksi bisnesälyn kehittämisen. Tavoite on laaja, ja myös vaikeasti mitattava. Tavoitteen saavuttaminen on hyvin yksilöllinen, sillä jokaisen lähtökohdat ja motiivit ovat erilaisia, joten tietyn tason ja tämän vuoksi tavoitteen saavuttamisen määrittäminen on hyvin vaikeaa. Mikko Ojanen sai kirjansa kautta minut pohtimaan, mikä määrittää sen, että olemme saavuttaneet tavoitteen. On selvää, että erilaiset yksilöt ovat oiva mahdollisuus tällaiselle tavoitteelle, sillä jokaisella on paljon opittavaa ympärillä työskenteleviltä ihmisiltä. Tärkein kysymys kuuluukin siinä, kuinka me tiiminä voimme varmistaa, että tieto siirtyy henkilöltä toiselle ja sen jälkeen käytäntöön? Tieto on turhaa, jos sitä ei osata hyödyntää käytännössä. Samalla pohdin, onko tiimin tehtävä motivoida tiimiläiset tähän tavoitteeseen, vai onko se yksilön vastuu? Uuden oppiminen on lähes mahdotonta ilman motivaatiota ja vaikka kuinka haluaisin, siihen ei voi toista pakottaa. Uskon, että tiimissämme kaikki ovat motivoituneita kehittymään, mutta mietin sitä, kuinka moni on valmis tekemään sen kaiken työn ja sisäistää sen, mitä aito oppiminen vaatii.

Havahduimme ajatukseen, että meidän aikamme on Proakatemialla rajallinen. Miksi siis emme ottaisi kaikkea sen antamaa oppia ja mahdollisuuksia irti yhdessä. ”Kun ihmiselle antaa kalan, se elää sillä päivän. Mutta jos ihmisen opettaa kalastamaan, hän elää sillä koko elämän.” – Mikko Ojanen. Päätimmekin pohtia tässä esseessä sitä, kuinka voimme opettaa toisiamme mahdollisimman tehokkaasti.

 

Hyvinvointi ja yksilönvastuu

Tiimi koostuu yksilöistä, joten jokaisen yksilön hyvinvoinnilla on suuri merkitys siihen, kuinka tiimi toimii ja kuinka tiimissä voidaan. Koen, että suurin vastuu tiimillä on siitä, että jokaisella on tiimissä hyvä olla. Tiimin kuuluu olla psykologisesti turvallinen paikka, sillä ilman tätä turvallisuuden tunnetta oppiminen ei käytännössä ole mahdollista. Kuinka yksilö voi oppia uutta, jos hän ei koe oloaan niin turvalliseksi, että uskaltaisi ja voisi olla oma itsensä? Mielestäni Revena on kehittynytkin huiman paljon syksystä. Matkaa on silti vielä jäljellä, sillä koen, että kaikki tiimissämme ei uskalla tuoda omia näkemyksiään esiin tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että emme saa irti tiimistämme kaikkea sen sisältämää potentiaalia oppia.

Korona on asettanut tiimillemme paljon uusia haasteita, mutta uskon sen antaneen myös paljon mahdollisuuksia. Korona on kuitenkin vakava asia ja sen myötä tiimimme yksilöiden hyvinvointi onkin otettava huomioon erityisen tarkasti. Vaikka tiimimme olisikin psykologisesti turvallinen paikka, ei se toimi, jos yksilöiden on paha olla. Ikävä kyllä tässä asiassa päävastuu on yksilöllä. Etenkin nyt, kun lähes kaikki tapahtuu ruudun välityksellä, on tiimin hyvin vaikea puuttua yksilön hyvinvointiin, jos hän ei asiaa tuo tiimille avoimesti ilmi. Mielestäni tiimissämme on todella hienosti nostettukin esiin tilanteen tuomia ongelmia ja yksilön pahaa oloa. Suurin asia mitä tiimi voi ja täytyy tällaisessa tilanteessa tehdä, on ymmärtää yksilön paha olo ja antaa hänelle kaikki tuki ja ymmärrys. Kun tiimissä vallitsee luottamus siihen, että välillä on ihan ok olla rikki, koen sen tuovan yksilöiden tarvitsemaa turvaa ja tukea.

Mistä sitten hyvinvointi oikein koostuu? En tiedä onko tähän kysymykseen oikeaa vastausta, mutta oman näkemykseni mukaan hyvinvointiin vaikuttavimmat tekijät ovat onnellisuus, ihmiset, terveys, ravinto ja uni. Jotta voisimme jokainen toimia oman taitotasomme ylärajoilla, se vaatii yksilöltä terveellisiä valintoja ja tiimiltä ymmärtävää ja kannustavaa ilmapiiriä. Tiimissä toivonkin yleisen ilmapiirin olevan kannustava ja kiinnostunut. En usko, että toisesta välittäminen on itseltä pois. Uskon sen antavan sinulla paljon enemmän kuin oman navan tuijottelu. Jotta tiimissämme päästään oikeasti oppimaan, toivon yksilöiden tekevän omassa elämässä valintoja sen mukaan, että pystyy vastaanottamaan ja antamaan oppia. Kun antaa tiimille paljon, saa itse myös paljon enemmän. Haluankin haastaa kaikkia miettimään, oletko antanut tiimille kaiken tietotaitosi, kiinnostuksesi ja kyseenalaistavat näkemyksesi? Väsyneenä, nälkäisenä, vihaisena ja niin edelleen, on vaikea olla paras versio itsestäsi, joten miksi tekisit sen meidän tiimillemme?

 

Muuta mentaliteetti pajoissa oppimiseen

Pajat ovat meidän parhaita tilanteita jakaa omaa osaamistamme. Tämän lisäksi olen aivan varma, että jokainen paja antaa sinulle uutta oppia ja syventää osaamistasi, jos osaat sen pajoista ottaa. On selvää, että tiettyjen henkilöiden on vaikea saada tietyistä asioista lisää konkreettista oppia, jos oma osaaminen on muita valovuoden edellä. Haastankin näitä henkilöitä ajattelemaan, mitä muuta pajasta voit oppia, sillä paja tilanne opettaa paljon muutakin kuin konkretiaa. Et taatusti ole jokaisessa asiassa tiimimme paras. Tämän lisäksi on todettava, että yksi tehokkaimpia tapoja syventää omaa oppia on opettaa muita. Joten tee itsellesi palvelus ja älä turhaudu siitä, että et saa uutta spesifiä tietoa, vaan jaa kaikki oma osaamisesi muille. Muut saavat sinulta valtavasti, sinun osaamisesi syventyy ja voit oppia paljon muita asioita, kuten dialogi, empatia, ryhmädynamiikka ja niin edelleen. Älä väitä, että nämä taidot eivät ole merkittäviä bisnesälyssä, sillä bisneksessä olet väistämättä ihmisten kanssa tekemisissä.

Kun pajasta halutaan saada mahdollisimman paljon oppia, se vaatii yksilöltä paljon. Merkittävimmät asiat, joihin kukaan muu ei voi vaikuttaa, ovat kiinnostus käsiteltävään asiaan ja keskittyminen. Kirjaa lukiessani Mikko Ojanen sai minut tajuamaan, että toista ei voi pakottaa olemaan kiinnostunut. Tekemällä sääntöjä, jotka vaativat toisen henkilön osallistumaan ja keskittymään käsillä olevaan asiaan, ovat hyödyttömiä. Jos henkilö ei halua itse jakaa osaamistaan tai touhuaa pajan aikana jotain muuta, on se tietysti tiimiltä pois, mutta tiimiä enemmän se on häneltä henkilökohtaisesti pois. Onkin oleellisempaa keskittyä oppeihin, joita pajassa jakavat henkilöt, jotka aidosti haluavat oppia ja kehittyä. Ota kaikki oppi irti ja anna kaikki oma osaamisesi heille, jotka aidosti sitä haluavat ottaa ja antaa.  Ei ole tiimin tai valmentajan tehtävä motivoida yksilöitä, se on jokaisen tehtävä itse.

 

Kuunnellaan oikeasti

”Toisen menestys ei saa olla kateuden kohde, vaan inspiraation lähde.” – Mikko Ojanen. En ymmärrä kadehtimista, tai ylipäätään toisiin vertaamista. Minun mielestäni on todella hienoa päästä läheltä katsomaan, kun joku toinen onnistuu luomaan toimivaa liiketoimintaa. Se ei tarkoita sitä, että se olisi sinulta pois. Todennäköisesti voit oppia paljon uutta, kun kuuntelet henkilöä aidosti. On kuitenkin väärin sanoa, että opit vain henkilöiltä, jotka ovat onnistuneet. Jokaisella ihmisellä on taitoja, ajatuksia ja tapoja, joista on opittavaa. On sääli kuinka tätä ei kuitenkaan käytännössä ymmärretä.

Aito kiinnostus toista kohtaan on avain uuden oppimiseen ja keskustelun syventymiseen. Tätä tilannetta pääsee aika ajoin seuraamaan pajoissa, sekä hyvällä että pahalla. Varsinkin näin etäilyn aikaan on täysin ymmärrettävää, että neljä tuntia kestävän pajan aikana keskittyminen herpaantuu itse keneltäkin. Tämä kuitenkin syö dialogin rikastumista. On täysin mahdotonta päästä dialogissa syvemmälle, jos et ole kuunnellut tarkasti. Et voi jatkaa syventämällä asiaa, jos et tiedä mitä kerrottavaa toisilla on asiasta ollut. Pahinta tässä onkin, että henkilö, joka ei ole kuunnellut keskustelua tarkasti, saattaa tarttua johonkin puheenvuoron osaan, joka ei ole koko asian pointti, vaan lähteä viemään keskustelua täysin väärään suuntaan. Jos keskittyminen ja kuuntelu on heikkoa useammalla, dialogista syntyy pinnallinen pingisottelu, jossa puheenvuorosta toiseen pompitaan aiheesta seuraavaan. Uskon tämän olevan yksi etäilyn suurimpia haasteita.

Merkittävää oppimisen näkökulmasta on unohtaa omat olettamukset. Annat itsellesi huomattavasti paremman mahdollisuuden oppia uutta, kun kuuntelet jokaista henkilöä samalla mielenkiinnolla. Tietenkin jokainen tekee itsestään kiinnostavan, tai vähemmän kiinnostavan omalla käytöksellään, mutta ennen kuin vastapuoli turmelee oman vaikuttamisen mahdollisuuden, anna hänelle rehellinen mahdollisuus. Älä anna vaatteiden, sukupuolen, iän tai minkään muunkaan pinnallisen seikan vaikuttaa. Myrkyllisin ajatus onkin se, että luulet olevasi huoneen viisain. Päteminen, tai muiden huomiotta jättäminen tästä syystä, on sekä kauheaa katseltavaa, myös surullista. Surullisella en tarkoita kanssa olijoiden puolesta, vaan henkilön, joka ei anna itselleen mahdollisuutta uusille näkökulmille ja tiedon syventämiselle luullessaan jo tietävän asiasta kaiken.

Koska tiimiin mahtuu yhtä monta persoonaa kuin on jäseniäkin, on tärkeää ymmärtää ja hyväksyä erilaisuus. On täysin absurdia ajatella, että kaikki tekevät ja ajattelevat samalla tavalla. Tämä tietenkin luo tiettyjä haasteita, mutta haasteita enemmän kiinnittäisin huomion erilaisuuden tuomiin mahdollisuuksiin. Kun olet avoin ja kuuntelet myös erilaisia näkökulmia, voit hyvinkin huomata olleesi itse väärässä. Jos erilaisuutta ei hyväksytä, on toisen näkökantoja hyvin vaikea ottaa vastaan. Ongelmaksi tämä muuttuu siinä kohtaa, kun erilaisuuden vuoksi lakkaat kuuntelemasta. Tämä aiheuttaa sen, että vaikka erimieltä ollut osaisi perustella oman näkökulmansa perusteellisesti, et kuule sitä, sillä olet päättänyt etukäteen hänen näkökulmansa olevan väärä.

 

Vastoinkäymiset

Kun tiimille tulee vastaan ongelmia, tiimin reagointi ongelmiin määrittää hyvin paljon tiimin tulevaisuutta. Vahva tiimi osaa käsitellä ongelmia siten, että tärkein ajatus on ongelman selvittäminen, eikä mistä ongelma alun perin on johtunut. Ongelma tilanteet kertovat myös hyvin paljon tiimin tehokkuudesta. Jos tiimi pelkää ongelmia ja erityisesti niiden ratkaisemista, ongelman ratkaisemiseen menee tarpeettoman paljon aikaa. Jokainen tiimi tarvitsee henkilöitä, jotka eivät pelkää nostaa ongelmakohtia esille. Nämä henkilöt varmistavat myös sen, että ongelmat tulevat ratkaistuksi, jolloin ongelma ei hidasta tiimiä yhtään sen enempää kuin on tarpeen.

Vastoinkäymisten tuoma stressi ja paineet kertovat paljon enemmän henkilöiden todellisesta persoonasta ja arvomaailmasta kuin jokapäiväinen työn ahertaminen. Ihminen voi olla normaalisti hyvin tyyni, mutta stressi saa hänet täysin pois tolaltaan. Onkin hyvin tärkeää tiedostaa itse, vaikuttaako stressi omaan käytökseen negatiivisesti. Kun paineiden tuoman epämiellyttävän persoonallisuuspuolen tiedostaa, on sen kontrollointi silloin mahdollista. Kun tiimin jäsenet osaavat kontrolloida omaa käytöstään paremmin, on tiimin myös huomattavasti helpompi keskittyä olennaiseen, eli ongelmaan. Todelliset paineiden aiheuttamat tunteenpurkaukset voi jättää pysyviä arpia, sekä omaan itsetuntoon, että tiimin jäsenten kemioihin. Tällaiset tilanteet onkin hyvä purkaa tiimin kesken, jotta asia ei jää painamaan kenenkään tiimin jäsenen mieltä, joka osaltaan myös hidastaa tiimin toimintaa.

Kun tiimi saa hyviä kokemuksia ongelmien ratkaisemisesta, se vahvistaa myös tiimin keskinäistä luottamusta. Olenkin sitä mieltä, että oikotietä onneen ei ole. Tiimi ei tule vahvaksi päivässä, eikä vielä viikossakaan. Tiimi tarvitsee yhteisiä kokemuksia, johon kuuluvat sekä onnistumiset, että epäonnistumiset. Tiimin on hyvä myös keskustella siitä, kuinka yhdessä on onnistuttu, tai epäonnistuttu. Kun tilanteen purkaa yhdessä ja ymmärretään tilanteen lopputuloksen vaikuttavimmat seikat, on kokemus tallennettu tiimiläisiin. Tämä auttaa tiimiä tulevaisuudessa ongelmatilanteen koittaessa. Ongelmia ei pidä pelätä, vaan niitä on osattava käsitellä yhdessä, jolloin jokainen vastoinkäyminen opettaa jotain uutta.

 

Opit käytäntöön

Tieto on vain tietoa, jolla ei yksikseen tee yhtään mitään. Tärkeintä onkin saada opittu tieto vietyä käytäntöön. Tämä fraasi pätee yhtä hyvin yksilöihin, kuin tiimeihin. Uuden oppiminen on sitä, että jotain muutosta on tapahduttava vanhaan tapaan toimia verratessa. Se että tiedät mitä sinun täytyy tehdä, on täysin eri asia kuin olisit tehnyt jotain.

Kun uutta asiaa lähdetään harjoittelemaan, onkin oleellista tunnistaa lähtöpiste. Lähtöpisteen tunnistaminen on yllättävän vaikeaa, joka johtaa herkästi ylioptimistisiin odotuksiin, oman taitotason ja tietotason väärin arvioimiseen. Tiimin onkin hyvä ottaa selvää jäsentensä vahvuuksista. Tämä helpottaa hahmottamaan tiimin todellista lähtötasoa. Lähtötason selvittäminen ei tarkoita sitä, että sen ollessa heikko, projektia ei kannattaisi aloittaa. Lähtötason realistinen arvioiminen auttaa tiimiä asettamaan järkevät tavoitteet, joka mahdollistaa tiimiläisten tietotaidon kehittymisen matkanvarrella. Jos lähtötasoa ei selvitetä, tiimi arvioi lähes poikkeuksetta väärin projektiin kuluvan työmäärän, joka aiheuttaa usein ongelmia.

 

Luota prosessiin

Tämä lause on melkoinen klisee, jota et ole voinut olla kuulematta Proakatemialla. Luulen Mikko Ojasen auttaneen minua ymmärtämään mitä tällä tarkoitetaan. Oppiminen ei nimittäin tapahdu hetkessä, vaan aito oppi ja kehitys vaatii aikaa. Oppiminen onkin prosessi, jota ei voi nopeuttaa ja siksi se voi tuntua välillä turhauttavan hitaalta. Kun työtä jaksaa kuitenkin tehdä pitkäjänteisesti, on selvää, että tulokset seuraavat ajan myötä. Tämä vaatii kärsivällisyyttä, jota ei voi ostaa, eikä edes paras tiimiläinen voi sitä antaa. Kaikkea ei voi myöskään oppia kerralla, joten matkan varrelle mahtuu useita vaiheita. Tehokas oppiminen tapahtuu yksiasia kerrallaan. Kun tällaisia vaiheita laitetaan peräjälkeen, ja lopputulosta katsotaan jälkeenpäin kauempaa, on mahdollista nähdä valtavan suuri kehityskaari, jonka prosessiin luottaminen on mahdollistanut.

Prosessiin luottamisella Proakatemialla uskonkin tarkoittavan tätä. Jokainen tiimiläinen on raakile, joka on tullut kehittymään ja oppimaan yhdessä tiimiläisten kanssa. Vaikka tiimiläisten lähtötasot ovatkin hyvin erilaisia, jokainen tiimiläinen on juuri tässä tiimissä raakile. Kun nämä raakileet opiskelevat ja kehittyvät yhdessä koko Proakatemia matkan, on mahdollista saada huipputiimi kokemuksia. Tähän matkanvarrelle mahtuu sekä onnistumisia, että epäonnistumisia, mutta tärkein tekijä kuitenkin on se, kuinka tiimi jatkaa eteenpäin jämähtämättä paikoilleen. Vanha sananlasku ”vierivä kivi ei sammaloidu” pitänee siis tässäkin asiassa paikkansa.

Toivon, että meidän tiimi osaa ottaa Proakatemialta kaiken opin irti ja voimme valmistumisen kynnyksellä katsoa taaksepäin ja todeta, meistä todella tuli huipputiimi.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close