Tampere
23 Jan, Saturday
2° C

Proakatemian esseepankki

Opinnäytetyöprosessi tulille



Kirjoittanut: Juha Hyytinen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

”Lähes jokainen opinnäytetyöntekijä tuntee jossain vaiheessa epävarmuutta ja ahdistusta luodessaan tätä usein ensimmäistä tieteellistä tuotostaan.” (Nyyti, n.d.)

 

Opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä yhdistys Nyyti Ry julkaisi artikkelin opinnäyteprosessista ja sen tuomista tunteista ja haasteista. Omasta mielestäni artikkelin otsikko tyhjentää pankin heti. Kyllä, aikamoista tunteiden vuoristorataa tämä vuoden alku on ollut, vaikken fyysisesti ole vielä aloittanut opinnäytetyön kirjoittamista.  Ja toimeksiantajakin puuttuu. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minua edes pikkuriikkisen ahdistaisi, mutta se on osa prosessia, mikä minun pitää vain kestää. Ja onhan minulla 110% varmuudella sielunsiskoja sekä veljiä, jotka kamppailevat saman asian kanssa. Välillä kuitenkin tämä unohtuu.

 

Heti tammikuun alussa aloitin raivokkaan kontaktoinnin, jotta saisin heti aikaisessa vaiheessa toimeksiantajan opinnäytetyölleni. Samoihin aikoihin minulla oli käynnissä Tampereen korkeakouluyhteisön tiimivalmentajakoulutus, joka antoi viimeisen varmuuden sille, että opinnäytetyöni tulee liittymään valmentavaan johtajuuteen. Voisi ehkä sanoa, että olin alussa aika hukassa omien ajatuksien kanssa, kun kontaktoin ensimmäisiä yrityksiä aiheen tiimoilta. Myöskin se, että olin aika moisessa akatemiakuplassa, suurensi vain lappuja silmilläni, jonka myötä katsoin aika suppeasti ympärillä liikkuvia asioita. Kymmeniä kontaktointeja ja tulos pyöreä nolla. Olin niin ”rakastunut” omaan aiheeseeni, että näistä negatiivissävytteisistä vastauksista jatkoin kontaktointeja samalla sapluunalla, ilman minkäänlaisia muutoksia.  Mutta pikku hiljaa innostus alkoi loppumaan ja motivaatio kontaktoida uusia yrityksiä laski huomattavasti. Olen todella itsekriittinen ihminen ja se puoli alkoi ottamaan taas vallan minusta. Se, että olen asettanut korkean tulostavoitteen sekä myöskin se, että monet muut ovat päässeet hyvään vauhtiin työnsä kanssa, lisäsi painetta omassa pääkopassani aika paljon.

Vaikka olenkin jakanut huoleni ja murheeni aiheesta ympärillä oleville ihmisille, silti näin jälkiviisaana pystyn sanoa, etten ole pyytänyt tarpeeksi apua – Itsepäinen kun olen. Artikkelissa avataan opinnäytetyö hyvin yhdellä lauseella, että opinnäytetyö on ”itsenäistä puurtamista – ei yksinäistä.” Jokaiselle meistä tulee vaikeita hetkiä ja ne ovat niitä hetkiä, jolloin saa ja pitää ottaa kiinni kaverin olkapäästä. Meillä Promisiassa oli juuri paja liittyen opinnäytetöihin ja sen aikana me sparrailtiin toisiamme aiheen tiimoilta. Myöskin meidät jaettiin pieniin sparrausryhmiin/pareihin, jotka tulevat kunkin opinnäytetyöprosessia ihan kalkkiviivoille asti. Totta kai on tärkeää, että pystyy koko tiimin kanssa sparrata näitä ajatuksia, mutta toiminta tehostuu, kun tämä hoidetaan pienemmissä ryhmissä. Myöskin näissä ryhmissä otettiin huomioon kaikkien henkilöiden opinnäytetöiden aihe, koska ajatusten pallottelu ja niiden tutkiminen on paljon mieluisampaa, kun ryhmällä on yhteinen mielenkiinnon kohde. Tämän lisäksi olisi käyttää vielä enemmän hyväksi vuosikurssin muitakin opiskelijoita, jotka ovat saman aiheen äärellä. Vaikkakin oman tiimin sisältä voi tulla ja tuleekin hyviä ideoita, on välillä ihan virkistävää päästä kuulemaan henkilöitä, joiden kanssa ei työskentele muuten.

Näin jälkikäteen sanottuna harmittaa, että avasin suuni vasta näin myöhään. Mutta tämä on osa minun prosessia ja tällä on tarkoitus, että tämä meni näin. Kuitenkin ei ole missään nimessä liian myöhäistä herätä tähän. Vähän jopa naurattaa, että parilla puhelinsoitolla olen saanut niin paljon jalostettua ja tehostettua ajatuksiani työtä kohtaan. Enemmän kuin näinä parina kuukautena yhteensä, kun olen vain mähminyt menemään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Nyt minulla on hyviä parannuskeinoja ja tuoreita ajatuksia, jotka pääsen jakamaan ohjaajalleni ja sitten tämä prosessi vasta alkaa!

Kuten alussa sanoinkin, että aikamoista tunteiden vuoristorataa tämä prosessia on ehtinyt jo olla, vaikka elämmekin vasta maaliskuuta. Tällä hetkellä minulla on intoa kuin muille jakaa ja vuoristorata on menossa taas ylös, joten pitää nauttia tästä noususta, ennen kuin se päättyy! Tsemppiä kaikille kanssataistelijoille! We can do this.

 

Lähteet:

Opinnäytetyö – Haasteita ja Tunteita. Luettu 20.3.2020

https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/sopivasti-stressia/opinnaytetyo-haasteita-tunteita/

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close