Tampere
16 Jan, Saturday
-10° C

Proakatemian esseepankki

Oodi oivalluksille



Kirjoittanut: Alina Suni - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Super Thinking: The Big Book of Mental Models
Gabriel Weinberg & Lauren McCann
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Koen olevani hyvä ihminen. Olen hyvä äiti lapsilleni. Olen terveessä ja elinvoimaisessa parisuhteessa, johon me molemmat osapuolet panostamme. Olen luonteeltani kiltti ja oikeudenmukainen. Teen paljon tiimini eteen ja koen olevani arvokas voimavara yrityksellemme. Teen työni kunnianhimoisesti ja mallikkaasti. Yksilönä teen valintoja arjessani maapalloa ajatellen. Kaikesta huolimatta, koen riittämättömyyttä. Olenko sittenkään paras versio itsestäni? Tarvitseeko siihen edes pyrkiä vai voisiko tämä riittää? Elämä on kohdellut minua hyvin tälläkin versiolla itsesäni, joten kannattaako energiaa käyttää muutoksen haihailuun?

Olen ymmärtänyt vastikään, mikä ero asian tiedostamisella ja oivaltamisella on. Otetaan esimerkki: Olen tiedostanut, että ihmisten kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä. Mitä eriävämpiä mielipiteitä esitetään, sitä rikkaampaa ja syvällisempää keskustelu on. Tämä on mielestäni kovin pintapuolista ja juuri sellainen cliché, jonka kuka tahansa kovan luokan puhuja voisi ilmoille heittää. Asia tiedostetaan, nyökätään myönnytyksen merkiksi ja lopuksi annetaan raivoisat aplodit. Todella businessälykäs punchline siis. Vasta, kun oivalsin tämän saman asian, eli liitin asian pohdintaan tunnelatauksen mukaan, tapahtui käytöksessäni muutos. Opin esimerkiksi huomaamaan tilanteita, joissa on arvokasta esittää eriävä mielipide ja toisaalta myös tilanteita, joissa sen eriävän mielipiteen ilmaisu ei olisi vienyt tilannetta eteenpäin. Todennäköisesti se olisi ollut ainoastaan oma impulssini viestiä muille, että olen eri mieltä. Tähän asti olen kokenut tärkeäksi tuoda mielipiteeni mahdollisimman usein esiin tilanteessa kuin tilanteessa miettimättä, mikä todellinen merkitys sen ilmaisemiseen itselläni on ollut.

Kirjassa Super Thinking: The Big Book of Mental Models hyvin havainnoidaan, kuinka Darwinin teoriaa luonnonvalinnasta ajatellaan useimmiten samalta (vähän jo aikaansa eläneeltä) kantilta; vahvimmat ja fiksuimmat yksilöt selviävät. Asiaan esitetään kuitenkin erilainen näkökanta; mukautuvimmat yksilöt selviävät. Tätä perustellaan sillä, että ympäristömme ja yhteiskuntamme muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Jos ei mukaudu muutoksiin, tippuu kyydistä. Ja jotta muutos skaalautuu yhteiskuntatasolle, on muutoksen ensin tapahduttava yksilöissä. Avainasemassa on omaksua kokeileva mindset. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa:

Havainnoidaan asioita –> luodaan hypoteeseja –> testataan käytännössä –> analysoidaan dataa –> muotoillaan uusia teorioita. Yksilötasolla selkeytettynä siis omaa toimintaansa tulisi jatkuvasti reflektoida ja kehittää siten, miten se vaikuttaisi ympäristöön parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Nykypäivänä maailman ollessa pullollaan toinen toistaan innovatiivisempia startupeja, joissa luova johtajuus nähdään edistyksenä ”taiteellisen pelleilyn” sijaan, on organisaatioiden keksittävä sekä keinoja pysyä kelkan kyydissä että erilaisia, uusia tapoja näyttää mallia ensimmäisten joukossa muille. Toisin sanoen, on kyseenalaistettava vanhoja malleja sekä etsittävä jatkuvasti uusia keinoja parantaa omaa ulkoista ja sisäistä toimintaansa. Ja jotta yritykset voivat parantua, on sen yksilöiden kehityttävä paremmiksi.

Tapa jolla katsomme asiaa määrittää pitkälti, miten me sen koemme. Matemaatikko Carl Jakobin motto ”Invert, always invert” haastaa hyvin tätä näkökulmaa; jotta voisimme ratkaista ongelman, on meidän lähestyttävä sitä vastakkaiselta puolelta. Esimerkiksi oikean päätöksen tekeminen nähdään yleisesti oikeassa olemisena, mutta Jakobin mukaan kyseessä onkin pyrkimys olemaan vähemmän väärässä. Tämä tapa voi tuntua hyvinkin vieraalta toiminnalta ja sille löytyy myös psykologinen selitys; ihmisillä on tapana perustella omaa toimintaansa omilla oikeutetuilla pyrkimyksillään ja ulkoisilla vaikutteilla, missä taas ulkopuolisten vastaavanlainen toiminta herättää lähtökohtaisesti negatiivisia ennakkoluuloja toiminnan syylle. Esimerkkinä punaisia päin ajaminen; jos teemme niin itse, sille löytyy todella tärkeä syy, kun taas jonkun muun autoilijan sen tehdessä on syynä varmasti luontainen piittaamattomuus muita kohtaan. Oivalsin itse harrastavani tiimini kanssa tätä täysin samaa toimintaa. Olin turhautunut, kun tiimikulttuurimme oli huono. Kyseenalaistin jatkuvasti tähän liittyviä syitä, tarkoituksenani saada tilannetta purettua ja parannettua. Kun en saanut toiminnalleni juurikaan vastakaikua, koin vahvasti että tiimissämme on henkilöitä ketkä eivät opiskelumalliimme sovi. Syy toisten hiljenemiselle siis oli heissä itsessään ja minulla itselläni oli kuitenkin hyvä syy jatkaa tilanteen jatkuvaa esille tuomista ja ruotimista. Koin toimintani vähintäänkin esimerkilliseksi. Kunnes vihdoin oivalsin, että siinä missä oma turhautumiseni purkautuu tiimille (ehkä turhankin) rehellisenä palautteena ja vaatimisena, monien turhautuminen näkyy hiljentymisenä ja kuoreen vetäytymisenä. Ja omalla toiminnallani olin varmasti pahentanut monien ahdinkoa entisestään vaatimalla heiltä enemmän. Näissä tilanteissa en osannut asettua vastakkaiselle puolelle enkä kyseenalaistaa oman toimintani erinomaisuuden todellista laitaa.

Miten saisin siis tasapainotettua itsessäni näitä sekä voimavarana että rasitteena näkyviä piirteitä? Kirjassa Best Self ohjataan, miten voi tulla parhaaksi versioksi itsestään. Tähän sisältyy niin vahvuuksien vahvistamista, heikkouksien heikentämistä kuin epäsuotuisien tapojen karsimistakin. Eräs itseäni kiinnostava toimintamalli on oppia näkemään itsessään kaksi olemusta; ”paras minä” ja ”epä-minä”. Olemuksistani paras minä kuvaa sitä, millainen haluan olla ja parhaimmillani jo saatan ollakin. Epä-minä on se osa persoonallisuudestani, joka reagoi tilanteissa parasta minua huonommin ja todennäköisesti vieläpä epätoivotulla tavalla. Näille molemmille versioille tulisi luoda selkeät ”hahmot”; miltä he näyttävät, miten heitä kuvailisin ja miten he käyttäytyvät. Nämä hahmot olisi hyvä toteuttaa paperille ja mitä yliampuvammin ne pystytään esittämään, sen parempi. Sillä ne muistuvat mieleen helpommin paikasta ja ajasta riippumatta. Havainnollistamalla itselleni selkeästi millainen haluan olla ja mitä olemustani haluan välttää, on tilanteissa helpompi palata mielessäni näihin kuviin ja tarkastella toimintaani; kumpi versio tilanteessa olen ja voisinko toimia toisin?

 

Bayer, M. 2019. Best Self: Be You, Only Better. Dey Street Books.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close