


Blogiessee: Ontto olo – Huijarisyndrooma
Esseen tyyppi: / esseepistettä.
KIRJALÄHTEET
KIRJA | KIRJAILIJA |
---|---|
Mitä yhteistä on minulla, miljoonia kirjoja kirjoittaneella kirjailijalla, yhden maailman katsotuimman TV-shown luojalla ja maailman kuululla aktivistilla ja näyttelijällä? Minä, Neil Gaiman, Chuck Lorre ja Emma Watson kärsimme kaikki huijarisyndroomasta, tai englanniksi impostor syndromista, kuten myös arvioitu 70% koko maailman väestöstä. Yhden tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa Harvardin päässeistä opiskelijoista kokee tulleensa valituksi yhteen maailman arvostetuimmista kouluista vain jonkin virheen takia.
Sitä huijarisyndrooma on. Tunne siitä, että kärsijän saavutukset eivät ole ansaittuja, että onnistumiset ovat seurausta vain onnesta tai olosuhteista, että kärsijä ei ole tehnyt mitään menestyksensä eteen. Huijarisyndroomasta kärsivä henkilö sisäistää pelon siitä, että joku pääsee jyvälle oletetusta huijauksesta.
Huijarisyndrooman voi ymmärtää empatian puutteena, tai muiden ymmärtämisen vaikeutena. Neljä-vuotias katsoo vanhempiaan, istumassa pöydän ääressä, juomassa viiniä ja puhumassa tunteja, vaikka lapsen mielestä hauskempaa olisi juosta ympäriinsä tai hyppiä sohvalla. Lapsen päähän jää selkeä erotus itsensä ja vanhempiensa välille. Aikuiset ovat päteviä ja osaavat ajaa autoa, kun taas lapsi ei osaa mitään näistä. Lapsi luulee, että iän ja kokemuksen sijaan erotus lapsen ja vanhemman välillä on jokin sisäinen, perustavan laatuinen ero. Myöhemmässä elämässä tämä sisäinen ajattelu ilmenee juuri huijarisyndroomana. Huijarisyndroomasta kärsijä luulee, tietää, että hänestä puuttuu jotain, mikä erottaa onnistujat epäonnistujista, menestyjät häviäjistä.
Jos huijarisyndrooma on jo lapsuudesta asti sisäistetty uskomus, voiko siitä päästä yli? Voiko huijarisyndroomasta parantua? Minun nähdäkseni yksi lääke on empatia. Muiden ihmisten kuuntelu ja ymmärtäminen. Keskustelut muiden kanssa avaavat muiden sielunmaisemaa, paljastavat muiden sisäiset lukot ja haasteet, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin omamme. Muiden haasteiden ymmärtäminen kertoo meille, ettemme ole yksin omien ongelmiemme kanssa, vaan että kaikki kokevat haasteita ja epäilyksiä.
Filosofi Michel de Montaigne ymmärsi huijarisyndrooman jo 1500-luvulla kirjoittaessaan (alun perin ranskaksi): ”Kuninkaat ja filosofit ulostavat, ja niin tekevät naisetkin.”. Monarkit, Jumalan valitsemat hallitsijatkin todistettavasti ulostavat. Jos nämä erityiset, normaalista kansasta selkeästi eroavat hallitsijat tekevät jotain niin tavallista, miten he voivat olla erityisiä? Miten he eroavaisivat meistä? Ja jos kuninkaat eivät eroa meistä, mikä pysäyttää meitä elämästä kuin kuninkaita?
Mutta niin perustavan laatuisen ajattelun muutoksen sisäistäminen vaatii aikaa, ja huijarisyndrooman iskiessä ei aina voi vain ajatella loogisesti ja rauhallisesti muiden sisäisiä tuntemuksia. Miten voimme kohdata huijarisyndrooman joka päiväisessä elämässämme?
Muista, ettet ole yksin. Kuten yllä mainitsin, tutkimukset arvioivat että 70% maailman väestöstä kärsivät huijarisyndroomasta, mukaan lukien suuri määrä menestyneitä näyttelijöitä, kirjailijoita ja ajattelijoita. Muut kokevat samoja turhauttavia tunteita. Yritä etsiä joku, jonka kanssa voit keskustella kokemuksistasi. Internet on täynnä samoista kokemuksista kärsiviä ihmisiä, jos elämästäsi ei löydy ketään, jonka kanssa haluaisit asiasta puhua (vaikka olen varma, että tunnet vähintään yhden ihmisen, joka tuntee samoin kuin sinä).