”Onnistun tiimityössä” tai ”onnistumme tiimityössä” tiimityössä, nämä kaksi kuulostaa melkein samalta, eiköhän tärkeintä on se, että itse onnistuminen tulee?

Proakatemiassa puhutaan tiimiytymisestä ja tiimityöstä joka ikinen päivä. Olen koko ajan pitänyt tätä asiaa itsestään selvänä ja luulin, että termit “kasa ihmisiä”, ”mukava porukka” ja “tiimi” tarkoittavat periaatteessa samaa. Mutta onneksi löysin tämän kirjan ajoissa ja nyt minulla on parempi käsitys tiimityöstä.

Eri näkemykset

Kuten varmaan kaikki jo tietävät (ja tekstin laadustakin varmasti huomaavat) olen alun perin Venäjältä kotoisin. Siellä tiimityöstä on keskusteltu jo useita vuosikymmeniä, mutta se ei valitettavasti loppupelissä vaikuta positiivisesti tilanteeseen, koska tiimitoiminan kehittäminen koetaan kuitenkin edelleen usein vaikeaksi, eikä sillä saada tavoitettuja hyötyä. Salmisen mukaan (s. 19) on olemassa kolme johtamisen mallia:

1. Esimiesohjautuvuus

Tämä johtamismalli toimii siten, että esimies antaa alaiselleen työtehtävät ja tavoitteet ja valvoo niiden suorittamista. Lisäksi itse esimies tekee kaikki merkittävät päätökset ja kantaa vastuuta niistä.

2. Itsenäisyysvaihe

Esimies luovuttaa osan päätöksentekovallan työntekijöiden hartioille. Tarkoittaa sitä, että asiantuntija vastaa itsestään ja esimies ei johda eikä myöskään valvo työsuoritusta niin tarkasti kuin ensimmäisessä johtamismallissa. Lisäksi tässä puuttuu syvällinen yhteistyö työntekijoiden välillä ja joskus asiantuntijaorganisaatiossa vallitseekin kova sisäinen kilpailu.

3. Tiimityövaihe

Tässä vaiheessa yhteistyön tarve käynnistää tiimiytymisen ja työntekijöiden keskinäinen riippuvuus vahvistuu. Kaikki organisaatiot tähtää juuri tähän vaiheeseen, koska vain tässä vaiheessa tiimi saavuttaa yleensä yksilösuorituksiin keskittyvää ryhmää parempia tuloksia.

Tällä hetkellä esimiesohjautuvuus on Venäjällä yleisin johtamisen tapa, osittain se tietenkin johtuu ihmisten taustasta, sillä koulujärjestelmä suosii jo ensimmäisillä koulupäivillä itseoppimista ja oppilaita haastetaan jo varsin nuorina kilpailemaan keskenään. Esimiesohjautudessa minä näen sen ongelman, että esimiehelle jää liikaa valtaa hänen vartioillensa sekä työntekijöillä jää liian paljon käyttämättömiä voimavaroja ja niitä tuhlataan heikon sisäisen yhteistyön aiheuttamaan sähläämiseen. Toinen ääripää on itsenäisyysvaihe ja siellä ihmiset ovat liian ”erillään” toisista. Tämän kaltaista työtä on ylipäätäänkin vaikeaa kutsua tiimityöksi, sillä kaikki asiat tehdään yksinäisesti. Tiimityö on siinä mielessä tosi hyvin tasapainotettu johtamismalli, sillä Salmisen mukaan päätösvalta siirtyy osittain tiimille, mikä ei toisaalta kuitenkin tarkoita sitä, että tiimi saa itsenäisesti päättää tavoitteistaan. Tämä työ edelleenkin kuuluu tiimin esimiehen työkuvaan.

Jäsenten erilaisuus on tiimin rikkaus

Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa on yhä vaikeampi olla kilpailukykyinen ja saavuttaa isoja tuloksia yksin. Viimeisen kahden vuoden aikana tuli enemmän tietoa kuin viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana, sen takia yksilön on yhä vaikeampi kehittyä tehokkaasti kaikin puolin yksinäisesti.

Miten ylläpitää ammatillista osaamistaan ja pysyä kehityksen kelkassa? Miten saada aika riittämään kaikkeen?

Tässä tulee tueksi tiimi ja varsinkin tiimiäly.

Tiimiäly on paras keino ratkaisemaan monipuolisia ongelmia, sillä tiimissä hyödynnetään erilaisia jäsenten osaamisia sekä kokemushistoriaa. Se ei ole pelkäästään yhteenlaskettu älykkyysosamäärä. Yhteistyötaidot on olennaisin asia tiimiälyyn; se vaatii herkkyyttä, kykyä havainnoida toisten ihmisten tunteita ja sanattomia viestiä.

Olennainen ainesosa tiimiälyn syntymiselle on erilaisuuden arvostaminen ja avoimuus. Lisäksi pitää aina muistaa sen, että tiimin vahvuus on sen jäsenten erilaisuudessa. Heti kun koko tiimi pystyy hyväksymään sen faktan, sen helpompi saada monipuolisempia ja laatuisempia tuloksia.

Tiimityötaitojen kehittäminen kannattaa, sillä ne auttavat pärjäämään tulevaisuuden työmarkkinoilla.