Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Onnistumisilla energiaa



Kirjoittanut: Rosaliina Salmela - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Johda energiaa
Eveliina Salonen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Organisaatiot tarvitsevat energiaa pysyäkseen elinvoimaisina ja uusiutuvina. Uusiutuminen ja kasvaminen edellyttää avoimuutta ja palautetta, yhdessä onnistumista. Esseessäni paneudun Eveliina Salosen kirjan Johda Energiaa avulla siihen, miten voimme luoda tiimiimme energiaa kuuntelun ja onnistumisien jakamisen avulla.

 

Mitä on energia?

Perinteisesti fysiikassa energia ymmärretään systeemin kyvyksi tehdä töitä. Voidaankin ajatella, että organisaatio on tuo systeemi, ja organisaation energia on kyseisen systeemin kyky tehdä työtä. Ihmisten olemassaolo sekä heidän ominaisuutensa ovat energiaa. Ajatteleminen, luovuus, läsnäolo sekä kommunikointi ovat energiaa yhtä lailla kuin tekeminenkin. Nykykäsityksen mukaan energiaa ei synny lisää eikä se häviä. Energia vain muuttaa olomuotoaan ja ilmenee eri tavoilla eri aikaan sekä eri paikoissa. Energiaa ilmenee ainoastaan vuorovaikutuksessa. Energiaa liikkuu siis aina kahden tai useamman henkilön välillä, eikä energiaa ole ilman vuorovaikutusta. (Salonen 2020, 11-12.)

Kun puhutaan energian johtamisesta niin ei ole kyse yksilöiden, yksittäisten asioiden tai prosessien johtamisesta vaan niiden välisten suhteiden ja dynamiikan ohjaamisesta kohti organisaation tavoitteiden toteutumista. (Salonen 2020, 13.)

Nykypäivän työelämätaidoissa korostuu suuresti yhteistyötaidot. Yhteistyö on vuorovaikutusta eli energiaa. Energiaa syntyy, kun varauksemme ovat kosketuksissa toisiinsa ja energia pääsee liikkumaan. Meidän ideamme rikastuvat, löydämme enemmän ratkaisuja ja päätökset sekä riskienhallinta paranevat. Yhteistyö on yhteistä ajattelua, tekemistä, arviointia, osaamisen jakamista, yhdessä oppimista, toisten kannustamista ja tukemista sekä yhteistä vastuunkantamista ja onnistumisista iloitsemista yhdessä. (Salonen 2020, 32.)

 

Kuuntele ensin…

Mielestäni vuorovaikutuksen lähtökohtana on kuunteleminen. Puhua voimme varmasti kaikki, mutta kuuntelu on vaikeampaa. Mielestäni mitään edellisessä kappaleessani mainitsemiani, yhteistä ajattelua, tekemistä, arviointia, osaamisen jakamista, yhdessä oppimista jne. ei voi olla ilman kuuntelemista. Emme voi millään tavalla saada aikaiseksi energiaa ellemme kuuntele toisiamme ja huomioi toistemme sanottavaa.

Kuunteleminen on työyhteisötaitojen ytimessä. Kuuntelemalla voimme vain tietää mitä tiimiläisemme tuntevat, kokevat, ajattelevat tai tarvitsevat. Kuunteleminen on aitoa toisiimme kohdistuvaa kiinnostusta ja pyrkimystä ymmärtää toistemme tarkoituksia sekä merkityksiä. Kuuntelemista ei voi ulkoistaa vain johtajille eli meidän tapauksessa tiimimme business tai team leadereille, vaan me kaikki olemme vastuussa kuuntelemisesta ja toistemme arvokkuuden vaalimisesta. (Salonen 2020, 40.)

Salosen (2020, 44) mukaan henkinen läsnäolo, aito kuunteleminen ja kiinnostus toisia ihmisiä kohtaan sekä toisten tarpeisiin vastaaminen viestivät siitä, että ihminen on toiselle ihmisenä tärkeä ja että toinen kunnioittaa häntä arvokkaana ihmisenä. Kuuntelemalla toisiamme varmistamme sen, että kaikki tulevat nähdyksi. Olemme varmasti jokainen olleet tilanteessa, jossa koemme, että meitä ei nähdä. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi siitä, että jokin sanomamme ohitetaan tai meitä vaivaa joku, mutta kukaan ei huomaa sitä. Meidän kaikkien tulisi harjoitella henkistä läsnäoloa ja kuuntelemista, jotta voimme luoda turvallista sekä innostavaa ympäristöä tiimiimme.

 

Onnistutaan yhdessä

Salosen (2020, 127) mukaan työstä saatavat onnistumisen ja aikaansaamisen tunteet ovat keskeisiä työhyvinvoinnin ja motivaation lähteitä. Monesti onnistumisen tunteet saattavat hautautua helposti kiireen alle ja edellisiä projekteja ei reflektoida ja näin ollen onnistumiset ja aikaansaamiset jäävät noteeraamatta.

Olen viime aikoina paljon pohtinut sitä, että saanko onnistumisen tunteita toimiessani Saawassa. Tämä asia nousi pohdintaani kehityskeskusteluiden kautta, jossa kävimme läpi, että tunnemmeko työmme merkitykselliseksi tai palkitsevaksi Saawassa.

Salonen (2020, 129) esittää kirjassaan, että monesti onnistumisten huomioimattomuudessa voi olla myös kyse siitä, että tunteiden näyttämistä pidetään pehmoiluna ja haavoittuvaisuutta ei näytetä. Tiimissämme ei ole kyse tästä, sillä koen, että olemme tiiminä erittäin herkkä ja näytämme yksilöinä haavoittuvaisuutemme.

Olen pohtinut, että mistä sitten on kyse, että emme saa niin paljon onnistumisen kokemuksia Saawassa ja huomasin ilmiön, että emme ole välttämättä ihan perillä toistemme työstä, jotta voisimme huomata toistemme onnistumisia. Vaikka olemmekin parantaneet tämän vuoden alusta lähtien projekteista viestimistä niin silti vieläkin tuntuu, että olemme hieman pirstaloituneita. Tiimissämme on todella erilaisia tilanteita tällä hetkellä. Osa on todella tiukasti kiinni joissain projekteissa ja osa taas keskittyy enemmän oppimiseen tällä hetkellä. Uskon, että yksi syy siihen miksi itse henkilökohtaisesti koen onnistumattomuutta, on se, että en ole jakanut omia onnistumisiani enkä ole ehkä kokenut sitä luontevaksi. En myöskään ole täten osannut antaa huomiota muiden onnistumista heille.

Onnistumisen kokemuksessa ei ole kyse pelkästään muiden antamasta huomiosta vaan mitä suurimmassa määrin myös siitä, miten ihminen antaa tunnustusta itse itselleen (Salonen 2020, 130.) Voin huomata selvästi itsessäni sekä monessa tiimiläisessäni sen, että on vaikeaa myöntää itselleen onnistuneen eikä meinaa olla ikinä tyytyväinen. Jos en tuo onnistumisiani esiin niin en voi itsekään olettaa saavani tunnustusta onnistumisistani.

 

Ratkaisu

Myötäilo ja toisen onnistumisen noteeraaminen ja juhlistaminen ei maksa mitään, mutta sillä on huima positiivinen vaikutus työyhteisöön ja tuloksen tekemiseen. Iloitsemalla yhdessä toistemme menestystä saamme aikaan energiaa. Myönteisten tunteiden jakaminen liimaa tiimiämme yhteen ja saa meidät sitoutumaan toisiimme ja tämä saa aikaan paljon vuorovaikutusta ja energiaa. Onnistumisia juhlimalla ja myönteistä palautetta antamalla vahvistaa onnistumisen tuomaa kokemusta ja saa meidät jatkamaan samaan suuntaan. (Salonen 2020, 130.)

Olemme paljon Saawassa puhuneetkin palautekulttuurimme muutoksesta ja siitä, että opimme antamaan palautetta arjessamme emmekä vain varaa palautteenantoa varten aina tiettyä aikaa. Jotta saamme oikeasti tämän palautekulttuurin toimimaan niin se edellyttää sitä, että kaikki kuuntelemme toisiamme sekä noteeraamme mitä kaikki tiimissämme tekevät. Meillä jokaisella on myös vastuu tuoda esiin myös omat onnistumisemme, jopa ne pienetkin, jotta voimme saada niistä palautetta ja yhdessä iloitsemista.

Uskon, että pääsemme tiimimme kanssa tuntemaan onnistumista yhdessä niin yhteisistä kuin yksilöidenkin kokemuksista palautekulttuurimuutoksen avullamme. Uskon, että se vaatii vain aikaa ja työtä jokaiselta, jotta voimme tuntea olevamme onnistuneita ja merkityksellisiä tiimin jäseniä.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close