Tampere
26 Nov, Thursday
3° C

Proakatemian esseepankki

Onnistu itsesi johtamisessa



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

 

Pohjimmillaan itsensä johtaminen on oman elämän hallintaa. Omien aikataulujen hallitsemista, oman jaksamisen hahmottamista ja ennen kaikkea oman itsensä tuntemista. Tässä esseessä pohdin itsensä johtamista omien kokemusteni kautta peilaten niitä lähdeaineistoon.

Jotta ihminen olisi kykeneväinen johtamaan muita tulee ensin osata johtaa itseään, hillitä itseään ja olla sujut oman itsensä kanssa. On myös hyvä tiedostaa, minkälainen on hyvä johtaja. Omasta mielestäni hyvän johtajan luonteenpiirteitä ovat rehellisyys, avoimuus, oikeudenmukaisuus ja esimerkillisyys. Mikäli haluaa johtaa muita ihmisiä näillä luonteenpiirteillä, tulee ensin omaksua ne osaksi itsensä johtamista ja jokapäiväistä elämää.

Hyvä itsensä johtamisen taito säteilee kaikille elämän osa-alueille. Taitava itsensä johtaja on tyypillisesti tyytyväisempi omaan elämäänsä kokonaisuutena ja stressaa vähemmän esimerkiksi taloudellisesta tilanteestaan. Iloisempi ja positiivisempi olemus on myös tyypillistä ihmiselle, joka hallitsee omaa elämäänsä hyvin.

Kiteytettynä, hyvä itsensä johtaminen on hyvän itsetunnon ja kurillisen luonteen toteuttamista käytännön elämässä. Näiden avulla on helpompaa sopeutua uusiin ympäristöihin ja ihmisiin sekä oppia ymmärtämään muiden ihmisten mielipiteitä ja arvoja paremmin. Sosiaalinen kanssakäyminen helpottuu ja jopa erilaisista pelko- tai paniikkitiloista voi päästä eroon, kun oppii kehittämään ja johtamaan itseään oikeaan suuntaan.

Mitä itsensä johtaminen on?

 

”On eri asia johtaa itseään kuin pakottaa itsensä suoriutumaan ulkopuolelta annetuista tehtävistä ja tuntea olevansa olosuhteiden vanki.” (Salmimies 2008, 21) Itsensä johtamisen tulee lähteä omasta halusta parantaa itseään eikä tulla ulkopuolelta. Itseäni on joskus painostettu muuttumaan ja olen kokenut sen hyvin epämiellyttävänä ja hyvin tehottomana. Kun joku toinen huomauttaa omista virheistä ja kehottaa parantamaan käytöstä tai toimitapoja saattaa herkästi vaipua itsesääliin tai tuntea itsensä riittämättömäksi. Tällöin on todella vaikea lähteä kehittämään itseään parempaan suuntaan. Toki on niitäkin ihmisiä ketkä käsittelevät kritiikin paremmin ja kokevat helpommaksi itsensä johtamisen, kun saa palautetta myös negatiivisista asioista. On kuitenkin muistettava, että negatiivista palautetta voi antaa – ja annetaankin – monella tapaa.

 

 

Hyvä itsensä johtaja ottaa vastuun itsestään, valinnoistaan ja valintojensa seurauksista. Pystyäkseen kehittymään ihmisenä tulee olla rehellinen itselleen ja myöntää jos tekee jotain väärin, ja oppia tekemästään. Tämä on harvoin helppoa mutta yksi itsensä johtamisen perusteista. Taito käsitellä ja analysoida tapahtuneet asiat realistisesti, on ehdottoman tärkeä kehittymisen kannalta. Itselläni tässä on ollut paljon parannettavan varaa, mutta olen siinä myös mielestäni parantunut. Puolustusvoimissa saatu johtajakoulutus ja ennen kaikkea kokemus auttoivat olemaan esimerkillisempi ja kantamaan vastuuta omista päätöksistä ja käskyistä. Tätä kautta myös itsetuntoni on kohentunut jonkin verran ja olen valmiimpi toimimaan vieraidenkin ihmisten kanssa. Johtajakokemus opetti myös tutkiskelemaan omaa käyttäytymistä ja sitä kautta johtamaan itseäni. Oliko asia, josta annoin palautetta joukkueelle oleellinen? Entä annoinko palautteen asian mukaisella tavalla ja menikö se perille? Monesti alokkaille tehtiin pienistäkin asioista suuria ryhmäkurin saavuttamisen nimissä, mutta toisinaan varmasti jokainen johtaja jäi miettimään edellä mainittuja kysymyksiä.

 

Itsensä johtamisen käytäntö

Lähtökohta

 

Meillä kaikilla on omat juuremme ja taustamme. Omat lähtökohdat elämään, erilainen kasvatus, erilaiset arvot ja asenteet jotka olemme oppineet vanhemmiltamme. Kaikki nämä vaikuttavat siihen millaisesta tilanteesta lähdemme itseämme johtamaan ja kehittämään. Esimerkiksi syvälle juurtuneet negatiiviset asenteet vaikeuttavat todella paljon itsensä johtamista, sillä niistä eroon pääseminen on haastavaa. Aiemmat kokemukset, tapahtumat tai traumat saattavat myös omalta osaltaan rajoittaa sitä kuinka pitkälle itseään pystyy kehittämään. Sanottakoon kuitenkin, että itsensä johtaminen on taito, joka on opeteltava, se ei ole kenelläkään synnynnäinen.

 

Omalla kohdallani juurtuneita asenteita ja ajatusmaailmoita valitettavasti oli jonkin verran, mutta etenkin viimevuosien aikana olen niistä päässyt jossakin määrin eroon. Omaan vielä vahvat mielipiteet tietyistä asioista ja puolustan kantojani, mikäli sikseen tulee, mutta olen oppinut vetämään rajan perusteettoman juurtuneen asenteen ja perustellun mielipiteen välille. Tämä on mielestäni tärkeä ymmärtää ja sisäistää omia mielipiteitään pohdiskellessa. Olenko todella tätä mieltä ja jos olen niin miksi? Vai olenko vai oppinut tämän mielipiteen joltain muulta ja omaksunut sen juurikaan kyseenalaistamatta?

Itsensä johtamisen kehittyminen

 

Itsensä johtamisen taidon voi oppia, mutta sitä ei ole kenelläkään synnynnäisesti. (Salmimies 2008, 25) Taidon opettelu ja omaksuminen osaksi jokapäiväistä elämää ei tapahdu yhdessä yössä vaan se on pitkä oppimisprosessi joka vie jopa vuosia. Muutos kohti parempaa itsensä johtamista ja elämän hallintaa tulee aloittaa pala palalta. Ensin pienemmistä asioista kuten pienistä jokapäiväisistä rutiineista, joidenka jälkeen voi siirtyä suurempiin kokonaisuuksiin kuten oman käytöksen tarkkailuun ja sen kehittämiseen. Tärkeintä on muistaa, että ei Roomaakaan rakennettu päivässä.

 

On myös hyvin normaalia, että itsensä johtamisessa saattaa tapahtua ajoittaista taantumaa. Kukaan ei pysty keskittymään itsensä parantamiseen kahtakymmentäneljää tuntia vuorokaudesta ja seitsemää päivää viikosta eikä tule ottaa liian vakavasti, jos välillä lipsuu omista tavoitteistaan. Jos elämässä tapahtuu äkillisiä ja odottamattomia muutoksia on hyvinkin tavanomaista, että se vaikuttaa muille elämän osa-alueille. Kuten esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema voi vaikuttaa käytökseemme ja toimintaamme työpaikalla tai muussa ympäristössä.

 

Itselläni suurimmat muutokset itsensä johtamisessa ovat tapahtuneet ehdottomasti viimeisen noin kahden vuoden aikana. Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin, niin suurin muutos tuli asepalveluksen aikana. Johtajakoulutus, syväjohtamisen kulmakivet, vertais– ja alaisarviot, henkinen kasvu, rankat fyysiset koettelemukset, paineen alla toimiminen, kaikki nämä asiat auttoivat minua todella löytämään uuden puolen itsestäni. Aikaisemmin olin vain huoleton huithapeli koulupoika, joka nautti abikevään riennoista juurikaan mistään murehtimatta, mutta vuosi M05 maastopuvussa toi esiin vastuuntuntoa, vakavuutta ja selkärankaa aivan uudella tavalla. Opin ottamaan vastuuta itsestäni sekä muista, kouluttamaan asioita alokkaille jotka eivät kyseisestä aiheesta olleet ennen kuulleetkaan sekä johtamaan alaisia, sekä vertaisia. Kaikkien näiden asioiden myötä alkoi esiin tulla myös uusi minä, minä 2.0.

 

Asepalveluksen jälkeen iski pienimuotoinen identiteettikriisi, ei ollut alaisia kenelle delegoida tehtäviä, ei vahvaa vertaisjoukkoa kenen kanssa puhua asioista, enkä ollut enään kenellekään Herra. Hetken aikaa pohdiskeltuani tajusin, että nyt on aika olla oma elämänsä Herra. Aloin soveltamaan opittuja asioita osaksi omaa elämääni ja sen hallintaa, aloin johtamaan alaisten sijasta itseäni. Nykyisin olen paljon säntillisempi tietyissä asioissa, ja pyrin jatkuvasti kehittymään parempaan suuntaan. Toki ajoittaisia lipsumisia ja motivaation puutetta elämässäni esiintyy edelleen, mutta pidän sitä aivan normaalina.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close