Gretchen Rubinin teos; Onnellisuusprojekti, kertoo jo kirjan nimenä sen, mistä tässä teoksessa on kyse. Gretchen on reilu kolmekymppinen nainen, joka haluaa tehdä muutoksia elämäänsä. Tarkemmin sanottuna, hän haluaa muutosten myötä pureutua omaan hyvinvointiinsa ja ottaa projektikseen lisätä omaa onnellisuuttaan. Hän on tavallinen terve perheenäiti, joka kokee elämänsä onnelliseksi, mutta uskoo voivansa tehdä elämästään vielä parempaa. Kirjaa lukiessa on helppo samaistua kirjailijan arkisiin oivalluksiin siitä, miksi tyytyä olemaan vain tyytyväinen, kuin meillä jokaisella on avaimet tehdä elämästä ihan älyttömän hienoa. Mietin itsekin vastausta tähän kysymykseen. Syy lienee se, että on helpompaa tyytyä kuin ponnistella vielä ylemmäs. Kuitenkin usein ponnisteluiden takana odottava elämä on sellaista, mikä loppujen lopuksi tekee elämästä todella elämisen arvoista. Vaivannäöllä, kovalla työllä ja intohimolla varustettu eteneminen ja kasvu on vauhdikasta.

Onnellisuus on aihe, joka puhututtaa lähes jokaista. Yksinkertainen tosiasia on se, että sitä me kaikki haluamme.

Tästä onnellisuuden lisäämisen tavoitteestaan Gretchen tekee projektin, jonka tavoitteena on keskittyä omaan hyvinvointiin vuoden ajan. Tässä kohtaa heräsi kysymys, miksi tehdä onnellisuudestaan vuoden mittainen projekti, jos kyseessä on kuitenkin elämän tärkein asia? Miksi vuosi eikä koko elämä? Gretchen tuntee itsensä ja tietää, että omaa hyvinvointiaan lisääviin seikkoihin tulee sitoutua.  Siitä huolimatta, että usein tiedämme mitkä asiat tuovat meille hyvää oloa ja onnea, ne eivät toimi ellemme jatkuvasti pyri toistamaan näitä asioita, ja ellemme sitoudu. Ja joskus epämukavuusalueelle sitoutuminen voi tuntua hankalalta, jolloin on helpompi luoda tälle sitoutumiselle raamit, eli vuosi koko elämän sijasta. Usein onni täytyy hakea epämukavuusalueelta. Vaikka sängyssä makoileminen on miellyttävää ja aivojen palkintokeskuksen mielestä onnellista, niin kun sitä verrataan esimerkiksi lihaskuntoharjoittelun tuomaan endorfiinipilveen, -on selvää että epämukavuusalueelle meneminen kannattaa. Ja tottahan on sekin, että onneksi myös hyviin rutiineihin on mahdollista jäädä koukkuun.

Rubin jakaa projektinsa kahteentoista osaan. Yksi osa-alue, keskittymisen kohde yhdelle kuukaudelle. Hän aloittaa projektin lukemalla erilaisia elämäntaito-oppaita, sekä kysymällä ystäviltään, miten he kokevat onnen. Näiden oivallusten pohjalta hän luo tämän kahdentoista käskyn lista, joista jokaiseen sitoutuu kuukausi kerrallaan vuorotellen.

Sitkun mutkun elämä

Moni haaveilee tekevänsä maailmanympärysmatkan, hankkimalla unelmien työn, uuden asunnon, toteuttamalla villeimmätkin unelmansa ja tulevansa sitä kautta onnelliseksi. Yleinen harha ja kompastuskivi onkin, että onnellisuus olisi haettavissa ulkoapäin ohjautuvista tekijöistä. Totuus kyllä on, että omilla valinnoillaan voi ratkaisevasti vaikuttaa hyvinvointiinsa, ja sen Gretchen halusi tehdä onnellisuusprojektinsa aikana. Hän perehtyi muiden mullistaviin onnellisuusprojekteihin, kuten Henry David Thoreaun muuttoon Walden Pondiin ja Elizabeth Gilbertin matkaan Italian, Indonesian ja Intian läpi. Gretchen Rubin puolestaan koki, että hänen projektissaan olisi kyse jostain muusta. Hänellä oli perhe ja velvollisuuksia, joiden vuoksi oli miltei mahdoton lähteä mihinkään edes viikonlopuksi, saati kokonaiseksi vuodeksi. Ja ennen kaikkea hän ei halunnut kokea torjuvansa elämäänsä. ”Halusin muuttaa elämäni muuttamatta elämääni, eli halusin löytää enemmän onnea omasta keittiöstäni. Tiesin, etten löytäisi onnea kaukaisesta maasta tai epätavallisista olosuhteista, vaan siinä ja silloin.”

On helppo samaistua Rubinin näkemykseen siitä, että elämää tulisi pystyä muuttamaan tässä ja nyt. Hän puhuu käytännönläheisistä asioista, kuten säännöllisen vuorokausirytmin hakeminen, kodin siistinä pitäminen, hauskan pitäminen, liikunnan harrastaminen, uuden kokeileminen ja tarkastelee näiden vaikutusta omaan onnellisuuteensa. Hän luo onnellisuuden käsitteelle sopivan arkisen merkityksen, ja saa lukijan pohtimaan omaa elämäänsä. Itsekin heräsin miettimään kysymyksiä, mitä voisin vielä parantaa? Mitä asian tekemistä voisin vähentää elämässäni, minkä puolestaan lisätä? Koska jokainen yksilö on erilainen, ne asiat ovat erilaisia. Gretchen käytti vuoden elämästään ”siivoten kaappeja, laulaen aamuisin, riidellen oikein, lukien Aristotelesta ja muutenkin pitäen enemmän hauskaa.”

Aikuisuuden niksit

Sen lisäksi, että Rubin loi vuoden jokaiselle kuukaudelle oman keskittymiskohteensa, hän loi itselleen myös hilpeämmän lista, opetuksista, joihin oli törmännyt aikuistumisprosessinsa aikana. Näistä voi poimia jokainen omalle kohdalleen parhaimmat muistutukset talteen.

1. Ihmiset eivät huomaa erheitäsi niin hyvin kuin luulet.
2. Avun pyytäminen on normaalia.
3. Useimmat päätökset eivät vaadi laajaa selvitystä.
4. Hyvän tekeminen saa olon hyväksi.
5. On tärkeää olla kiltti kaikille.
6. Ota mukaan villapaita.
7. Tekemällä vähän joka päivä saa paljon aikaan.
8. Suurin osa tahroista lähtee saippualla ja vedellä.
9. Useimmiten pulma ratkeaa, kun sammuttaa ja käynnistää tietokoneen uudelleen pariin kertaan.
10. Jos et löydä jotain, siivoa.
11. Voit valita, mitä teet, mutta et, mitä haluat tehdä.
12. Onnellisuus ei aina saa oloa iloiseksi.
13. Sillä, mitä teet joka päivä, on enemmän väliä kuin sillä, mitä teet silloin tällöin.
14. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä.
15. Jos onnistut joka kerta, et yritä tarpeeksi.
16. Täydellinen on hyvän vihollinen.
17. Se, mikä on muista hauskaa, ei ehkä ole sinusta hauskaa, -ja päinvastoin.
18. Ihmiset pitävät siitä, kun häälahjan ostaa lahjalistan ulkopuolelta.
19. Et voi merkittävästi muuttaa läheisesi luonnetta nalkuttamalla.
20. Jos ei anna, ei saa.