Tampere
19 Apr, Friday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Onnellisuuden tavoittelu



Kirjoittanut: Annika Viiala - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Havahtuminen
Anthony De Mello
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

KUINKA ONNELLISEKSI RYHDYTÄÄN

Tässä esseessä käyn läpi kokemiani oivalluksia kirjasta nimeltä Havahtuminen ja reflektoin lukemiani asioita Revenan tiimikäyttäytymiseen. Kirja on ensimmäisiä henkisen kasvun kirjoja, joita olen lukenut.

”Kun kysytte heränneeltä ihmiseltä, miksi hän on onnellinen? Ja hän vastaa: miksi en olisi?”

Anthony de Mello kertoo kirjassaan Havahtuminen (Like, 1999) kuinka onnelliseksi ryhdytään. Hän ravistelee käsityksiä nykymaailman menestys- ja suorituskeskeisestä maailmasta, jonka takia suurin osa ihmisistä elää vailla onnellisuutta. Kirjan mukaan emme saavuta onnellisuutta niin kauan kun olemme unessa. Keskeinen este onnellisuutemme tiellä on riippuvuus, negatiiviset tunteet sekä irti päästämisen vaikeus. Pidämme onnen mittarina elämän kohokohtia ja kun elämä ei tarjoile parastaan, olemme tyytymättömiä. Esimerkiksi, tavaran ostelusta seuraa lyhytaikainen mielihyväpiikki. Kirjassa verrataan amerikkalaisten ostokäyttäytymistä köyhien maiden asukkaisiin. Amerikassa kulutuskulttuuri on opetettu tapa – tehdään töitä, jotta voidaan ostaa arvokkaita asioita onnellisuuden tavoittelemiseksi. Keskiluokkaiset kansalaiset eivät kuitenkaan ole tavaran tai elämysten puutteessa vaan eniten onnellisuuttamme häiritsee sosiaaliset kanssakäymiset ja niistä syntyvät kiemurat.

De Mellon mukaan onnellisuuden esteet liittyvät vahvasti yhteiskuntaan. Yhteiskunnan suurin huoli on pitää yhteiskunta sairaana. Hänen mukaansa hyvällä työpaikalla, kuuluisuudella tai suurella maineella ei ole mitään tekemistä onnellisuuden tai menestymisen kanssa. Onnellisen ihmisen ei tarvitse pyytää keneltäkään anteeksi, ei tarvitse selitellä tekemisiä tai tehdä muihin ihmisiin vaikutusta. Yhteiskuntamme takoo kalloihimme jatkuvasti menestymisen pakkoa pitämällä esillä ihmisiä, jotka onnistuivat. Onnistuivat missä?

Jokainen kriisi on mahdollisuus pysähtyä hengittämään ja havaitsemaan, että missä itse juuri tällä hetkellä on. Kriisin tarkoitus on auttaa ymmärtämään ja löytämään uusi suunta. Kriisi on kuin koputus päähämme; se kysyy, oletko valmis käsittelemään erilaisia tunnetiloja ja muistamaan perusasioiden tärkeyden. Ikävät tunteet eivät ole toisen ihmisen syy, vaan ne tunteet ovat meissä itsessämme. Suojelemme usein itseämme kiukunpurkauksilla, mutta muille asettamat vaatimukset ovat meille vain pahan mielen lähteitä. De Mellon mukaan maailmassa ei ole mitään, mikä voisi loukata meitä tai saada meidät pahastumaan. Kunhan olemme ymmärtäneet, että alakuloisuus on tunnetila, eikä niihin pidä samaistua vaan niiden pitää antaa mennä ohi.

Seuraavaksi käyn läpi muutaman sitaatin kirjasta, jotka saivat minut pohtimaan omaa elämää ja tiimiopintojani. Olen poiminut alle otteita kirjasta ja niistä heränneitä ajatuksia:

”Jos koskaan sallitte itsenne tuntea hyvää mieltä siksi, että joku sanoo teidän olevan hyvä, valmistatte itsellenne pahaa mieltä silloin, kuin ihmiset sanovat, että ette olekaan hyviä”

Tämä pätee hyvin palautteenantokulttuuriin – miltä sinusta tuntuu, kun joku sanoo sinun epäonnistuneen? Teemmekö tiimissä asioita miellyttääksemme muita, odottaen, että saamme tehdystä työstä hyvää palautetta – mitä jos palaute on negatiivista?

”sinun on parasta käyttäytyä niin kuin minä olen päättänyt tai rankaisen itseäni kehittämällä kielteisiä tunteita”

Tämä on mielestäni törmäyskurssi, joka liittyy vahvasti tiimitoimintaan. Oletamme jonkun hoitavan asiat itse toivomallamme tavalla. Mikäli hän käyttäytyy toisella tapaa ja ei toimi oletuksiesi mukaan – tunnetko olosi neutraaliksi, iloiseksi vai liittyykö asiaan kielteisiä tunteita?

”Kun kysytte heränneeltä ihmiseltä, miksi hän on onnellinen? Ja hän vastaa: miksi en olisi?”

Nerokas vastaus. Aion ottaa tämän käytäntöön, sillä joka päivä elämässäni on läsnä rakkaus, onnellisuus ja ilo. Miksi kantaisin mukanani negatiivisia tunnetiloja?

Esseen loppuun pohdin hetken, että mikä kaikki on nyt hyvin ja mistä olen kiitollinen. Kiitollisuus on nimittäin hyvän huomaamista elämässä, itsessä ja toisissa – silloinkin kun negatiiviset tunteet ovat läsnä. Hyvän huomaaminen auttaa olemaan sinut kaiken vaikean kanssa.

  • mahtavat syysilmat
  • työmatkapyöräily
  • arjen rutiinit; uni, ruokailu, liikunta
  • onnellinen ja rakastava perhe
  • terveys
  • yritystoiminnan käynnistäminen

Loppuun vielä viimeinen De Mellon sitaatti:

”Jotkut onnekkaat kokevat valaistumisen hetkessä, ja jotkut kasvavat siihen pikkuhiljaa.”

 

LÄHTEET:

De Mello, A. 2002. Havahtuminen. Otava 2020.

Aihetunnisteet:
Kommentoi