Kaikkien onnellisuustutkimuksien mukaan, joita tehdään vuosittain, maailamn onnellisimmiksi maiksi nousevat sellaiset valtiot, joissa on kunnossa terveydenhuolto, koulutuksen taso, sosiaaliturva jne. Monesti Suomi on ollut listan kärjessä, mikä määrittää, että Suomessa on maailman onnellisimmat ihmiset. Jos asiaa tutkii pelkästään lukujen perusteella, se pitää paikkansa. Kuitenkin matkustamalla ympäri maapallolla ja näkemällä muiden ihmisten elämäntasoa, voi hyvinkin kyseenalaistaa kyseisiä tutkimuksia, sillä kaikkea ei voi mitata pelkästään lukuja katsomalla.

Kun kävin Kakkois-Aasian maissa, huomasin täysin erilaisen arvomaailman ihmisillä. Ensinnäkin yhteisöllisyys heillä on paljon suurempi kuin Suomessa, koska näin he selviävät hengissä. Heillä ei ole hienoja omakotitaloja, isopalkkaista työtä ja kaikkia tekniikkalaitteita, jotka helpottavat elämää. Heidän pitää tehdä asioita yhdessä, jotta koko yhteiskunta kehittyisi. Esimerkiksi Balilla kaikki ihmiset hymyilevät eivätkä ahdistu, jos tulen juttelemaan heille. Suomessa sama asia on jo muuttunut hauskaksi ”Suomalaiset bussipysäkillä” -vitsiksi, koska kaikki tietävät, että suomalaiseen kulttuuriin kuuluu se, että eletään omassa kuplassa sekä pidetään oma mukavuusalue mahdollisimman suurena, johon muut ihmiset eivät pääse. Toki se riippuu ihmisestä, mutta näin se on yleisellä tasolla.

Maissa, joissa elämä ei ole helppoa, ei ole aikaa masennukseen. Siellä ei tunneta sellaista kuin tylsyys, ulkonäköpaineet Instagramin takia tai kuntosalilla treenaaminen rantakuntoa varten, koska siihen ei yksinkertaisesti jää aikaa. Ylläpitämällä omat yritykset, joilla he tienaavat elantoonsa, tekemällä kotityöt ja hoitamalla lapsia saavuttaakin tietynlaisen statuksen. Esimerkiksi balilaisen naisen riittää olla puhdas, ja että osaisi hoitaa omat hommansa hyvin. Kukaan ei vaadi häneltä treenattua kroppaa tai pukeutumista brändivaatteisiin.

Jos tätä verrataan Suomeen, niin Suomessa masentuneiden prosentti on maailman yksi korkeammista, koska se johtuu ns. ”hyvän elämän syndroomista”, jolloin kaikki asiat ovat niin hyvin, että aivot alkavat itse keksimään itselleen uusia ongelmia, koska ihmisen alitajunta ei ole vielä näin lyhyellä aikavälillä tottunut siihen, että ihmisellä ei ole mitään vaaraa joka päivä. Vasta muutama tuhat vuotta sitten, mikä on ihmisen olemassaololle todella lyhyt aika, oli normaalia olla illalla iloinen siitä, että on säilynyt hengissä eikä joutunut leijonan iltapalaksi.

Koska nykyään suomalaiset asuvat hyvin turvallisessa maassa, jossa harvoin tapahtuu mitään pahaa, oma stressisietokyky ei enää kestäkään pieniäkään muutoksia huonompaan suuntaan. Naapurin kommentti siitä, että sinulla ei ole tarpeeksi hoidettu piha, voi aiheuttaa hyvin pahan mielen. Työttömäksi jääminen voi johtaa jopa vakavaan masennukseen, vaikka työttömyysrahan ansiosta suomalaisella silti säilyy oma asunto ja riittää rahaa ruokaan sekä kaikkiin perustarpeisiin. Kaikki elämän vaikeudet tuntuvat erittäin raskailta, vaikka valtiossa, jossa asiat ovat huonommin kuin Suomessa, ihmiset todennäköisesti vain nauraisivat asialle, ja olisivat helpottuneita, jos heillä olisi samanlaiset ongelmat eikä se, että täytyy selvitä seuraavat puoli vuotta, koska töissä ei makseta palkkaa valtion tilanteen vuoksi eikä mitään työttömyystukea ole edes olemassa.

Esimerkiksi Venäjä on juuri sellainen maa, jossa ihmiset eivät kovin helposti masennu asioista, koska heillä ei vaan ole varaa siihen. Täytyy osata pitää pää kylmänä, jotta selviäisi hengissä. Yleensä positiivinen mieli sekä nopea toipuminen asioista ovat hyviä apulaisia tähän. Itse, kun vielä asuin Venäjällä, en edes tiennyt, että meillä jotakin menee huonosti. Muistan, kun istuimme koulussa talvella ilman lämmitystä, ja se oli hauskaa. Pari kertaa kuukaudessa äiti osti minulle mehun, jonka yritin venyttää mahdollisimman pitkäksi ajaksi ottamalla kerralla enintään puoli lasillista. Illallinen koostui yhdestä nakista ja parista perunasta, sekä välillä kotona ei ollut sähköä. Samalla olimme perheeni kanssa onnellisia eikä kukaan masentunut kyseisistä asioista, vaan olimme kiitollisia, että päivä meni näin eikä sitä huonommin.

Oman lapsuuden kokemuksen sekä matkustamisen ansiosta tulin siihen tulokseen, että hyvinvoiva valtio ei välttämättä ole sama kuin onnellinen valtio. Onnellisuus koostuu pienistä asioista, jotka yhdistävät ihmisiä. Balilaiset kertoivat minulle, että heidän mielestä he asuvat maailman paratiisissa, koska eurooppalaiset maksavat suuria rahoja matkustaakseen heidän saarelle edes pariksi viikoksi, ja he saavat nauttia siitä joka päivä koko elämän ajan. Heidän mielestä rikkaus koostuu täysin erilaisista asioista kuin Euroopassa, koska he panostavat enemmänkin oman sielun kehittämiseen sekä sisäiseen kauneuteen, mikä tekee heistä onnellisia ihmisiä ilman kalliita autoja ja älypuhelimia.

Pitäisi muistaa myös sen, että hyvin monet arvot, jotka meillä ovat tällä hetkellä, ovat median luomia. Statuksen saavuttaminen omassa urapolussaan ei ole ihmisen perustarve, samoin kuin viihteen määrä. Todelliset arvot tulevat siitä, joilla ihmiset kehittyivät tuhansia vuosia sitten, kun moni nykykäsite ei ollut silloin tuttu. Eli ne koostuvat ihmisten perustarpeista.

Tällä hetkellä juuri kehitysmaissa ihmiset edelleenkin elävät sellaista elämää, jossa arvostetaan perustarpeita, joissa kuuluu perustaa hyvä perhe, kasvattaa lapsia ja hankkia ruokaa ja olla osa yhteisöä. Eurooppalaisen korviin tuo asia saattaa kuulostaa liian tylsältä, mutta juuri näiden asioiden avulla voi saavuttaa sisäisen balanssin ja olla kiitollinen kaikesta, mikä päivän aikana sattuu, koska jos ei oleta elämältä liikaa, pienikin positiivinen muutos aiheuttaa onnellisuuden tunnetta.

Lähteet:

Omat kokemukset

+

Yle 2019 https://yle.fi/uutiset/3-10698945

Maailman onnellisuusraportti 2019 https://yle.fi/uutiset/3-10697080