Tampere
29 Mar, Friday
9° C

Proakatemian esseepankki

Onnellisuuden liekki – tila, jota tavoittelemme



Kirjoittanut: Milja Salo - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Osalliseksi onnellisuudesta
Merkityksellinen minä: nainen ruuhkavuosissa
Kaikki on hyvin juuri nyt: 100 paradoksia onnesta
Jouni Luukkala
Mira Juntunen
Markku Ojanen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Emme anna kenenkään toisen kantaa onnellisuuttamme käsissään niin, että jos he päättäisivät lähteä, he voisivat viedä onnellisuutemme liekit mukanaan.

Mitä on onnellisuus?

Onnellisuus on mielihyvän, ilon ja tyytyväisyyden tunnetta. Mutta se on myös paljon muutakin kuin vain tunnetta. Se on tietoa, taitoa sekä oman elämän hyväksi ja merkitykselliseksi kokemista. Ihminen, joka on onnellinen, osaa erottaa toisistaan ne asiat, joihin voi vaikuttaa, ja joihin ei. Ihminen, joka on onnellinen, muuttaa paremmaksi niitä asioita, jotka ovat muutettavissa, eikä murehdi niitä asioita, joille ei kukaan mitään mahda. Onnellinen ihminen on taitava ajan käytössään. Hän onnellistaa itseään mielekkäällä tekemisellä. Hänellä on onnen hetkiä tuottavaa elämisen taitoa. Onnellinen ihminen ottaa vastuun oman elämänsä tarkoituksesta. Kaikilla ihmisillä on perintötekijöihin perustuva yksilöllinen onnellisuuden lähtötaso, ja tunteet liikkuvat elämän aikana lähtötason molemmin puolin. Ihminen pystyy vaikuttamaan omilla teoillaan sekä asenteellaan onnellisuuteensa. (Luukkala, 2019).

Onnellisuus on myös petollista sen tähden, että se on hankalasti määriteltävä, moniulotteinen. Niin hämmentävä aihe, että tiedämme miltä se tuntuu, muttemme osaa vastata kysymykseen: miten sen saavuttaa? Minun ei tarvitse etsiä onnellisuutta. Se on tässä. Se on minussa. Se on nyt ja tulee aina olemaan, jotenkin. Hyökyaallon kaltaisesti voi elämä yllättää ja kastella polttopuiksi tarkoitetut kalikat. Mutta silloin muistan, että minulla ei ole kiire.

Onnellisuuden lähtötaso

Psykologian professorin Sonja Lyubomirskyn mukaan onnellisuuteen vaikuttaa geneettinen perimä huomattavasti enemmän kuin ympäristöolosuhteet. Hänen mukaansa ihmisen toiminnan vaikutus onnellisuuteen on suuri. Kaksostutkimuksen tuloksena onnellisuuteen vaikuttavat perimä 50 %, olosuhteet 10 % ja toiminta 40 %. Tutkimuksessa vertailtiin identtisten kaksosten onnellisuutta, jotka elivät lapsuutensa täysin päinvastaisissa olosuhteissa, ja heidän onnellisuutensa taso kasvuympäristöstä huolimatta erosi varsin vähän. “Onnellisuusgeenin” omaavilla on syntyjään vahvat hermot, he pysyvät rauhallisina kovankin paineen alla. He eivät ota asioita helposti henkilökohtaisesti, eivätkä epäonnistumiset heitä juuri hetkauta. Kukin meistä joutuu elämänsä aikana kohtaamaan ikäviä asioita, ja toisilla on luontaiset taipumukset toipua paremmin menetyksistä ja pettymyksistä. (Luukkala, 2019).
Onnellisuuteen vaikuttaa geenien lisäksi myös omien ydinarvojen toteuttaminen arkisessa elämässä, psykologisten perustarpeiden huomioiminen kuten toiminnan vapaaehtoisuus, uuden oppiminen, läheisyys ihmissuhteissa sekä muille hyvän tekeminen. Aito myönteinen ajattelu lisää onnellisuutta, myötätunto itseä ja toisia kohtaan, resilienssi eli palautumiskyky sekä ihmissuhteet. Yksin oleminen on myös tärkeää välillä, jotta saa tilaa rauhoittumiselle, rentoutumiselle, itsetuntemukselle sekä omien ajatusten kokoamiselle ja luovuudelle. (Luukkala, 2019).

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön

Onnellisuus on suomalaisuudessa asia, jota kuuluisi hävetä. Muistan lukeneeni joskus, että suomen kielessä on eniten onnellisuuden kätkemiseen tai kamaluuteen liittyviä sanontoja, kuten “kell’ onni on, se onnen kätkeköön”. Mutta eihän minun onneni vähennä muiden eikä muiden onni vähennä minun onneani. Päinvastoin voimme olla yhdessä superonnellisia, kun kumpikin on itse onnellinen. Onnellisuuden voi jakaa tulen lailla ja se kasvaa jokaisessa eksponentiaalisesti. Siksipä mietin, kannattaako sitä todella kätkeä. (Juntunen, 2019). Tästä huolimatta Suomi on valittu jälleen kerran maailman onnellisimmaksi kansaksi. Ironista. Emme kuitenkaan pidä itseämme onnellisina. Suomalaisuuteen yhdistetään paljon helpommin murjottaminen ja valittaminen kuin positiivisuus ja onnen kiljahdukset. Kausimasennusta löytyy varmasti muualtakin, mutta stereotypiana suomalaisia pidetään synkkänä ja kahvia juovana kansana, joka sulkeutuu pimeän tullen koteihinsa.

Turvallisuus ja onni kulkevat käsi kädessä. Minun onnellisuuteni ei horjahda, kun koen olevani turvassa. Koen olevani onnellinen, kun kannan onnellisuuttani itse. Panostan siihen, hoivaan sitä. Huolehdin siitä, ettei hiillos pääse kokonaan sammumaan. Huolehdin siitä, että pidän kipinän hengissä ja voin aika ajoin kannatella omalla roihuavalla liekilläni ympärilläni olevia. Kun onnellisuuteni ei horju ympärilläni olevien ärsykkeiden tahdissa, koen turvallisuuden itsessäni. Minä riitän. Olen hyvä näin. Olen onnellinen.

Onnellisuus asenteena

Ehdimme päivän aikana ajatella paljon, osa hyödyllisiä ja osa hyödyttömiä ja jotkut jopa haitallisia ajatuksia. Hyödylliset ajatukset kannustavat meitä toimimaan omien arvojemme mukaisesti, ja arvojen mukainen elämä on onnellista, mutta helppoa se ei ole. Elämän ei tarvitse olla koko ajan helppoa, ollakseen onnellista. (Luukkala, 2019).

Eväät onnellisuuteni ruokkimiseksi vaihtelevat ja tulevat varmasti aina vaihtelemaan. En siksi säikähdä hyökyaaltoja, vaan annan niiden tulla. Se voi tuntua puuttuvalta palaselta tai tukipilarilta, mutta kun päätän että riitän ja olen onnellinen se löytää luokseni yhä selkeämmin. Onnellisuus on muutakin kuin tunne. Se on asenne katsoa maailmaa, jossa valitsee nähdä realistisesti ympärillä olevat asiat ja valjastaa ne puupalikoiksi oman liekin ylläpitotöihin.
Onnellisuus on sisälläni, se on minussa ja sen liekki saa leikkiä. Ihanat ihmiset ovat bensaa liekkeihini. He puhaltavat läsnäolollaan kipinöihini lisää happea ja ihastelevat kun liekkini leimahtelee. Toinen ääripää on ne ihmiset, joita koitan lämmittää sytyttämällä omat voimavarani tuleen. Ne, jotka lämmittelevät käsiään, hapuilevat muutamien kuivien puupalikkojeni perään sytyttääkseen oman liekkinsä roihuamaan. Ne, jotka saavat oloni tukahdutetuksi. Pilke silmäkulmassa kuvailee usein leikkimielisyyttä ja hauskuutta. Mitä jos olemme koko tämän ajan nähneet, kun onnellisuus pilkehtii silmien takana?

Elämässä tärkeintä on ylläpitää onnellisuuden liekkiä, vaikka kokisi elämässä surua, pelkoa tai epäonnisumista. Haluan valita elämääni onnellisuuden asenteen, ja oppia vielä paremmin tunnistamaan mitkä asiat ovat oikeasti merkityksellisiä. Haluan vaalia onnellisuuden liekkiä sisälläni, riippumatta siitä miten asiat ulkopuolellani ovat. Välillä liekki kipinöi, välillä roihuaa ja välillä se on hiilloksella. Välillä joku laittaa sinne lisää puita ja puhaltaa liekkiä, välillä itse myöhennän hiillosta ja suihkutan sinne vettä. Se on elämää ja tärkeintä on, että liekki ei pääse kokonaan sammumaan, koska silloin sitä on vaikeaa sytyttää uudelleen.
Olen tietoisesti yrittänyt opetella muuttamaan omaa asennettani ja suhtautumistani elämässä eteen tuleviin asioihin. Kun luin kirjaa Osaksi onnellisuudesta, niin se sai minut pohtimaan tuota onnen hetkiä tuottavaa elämisen taitoa. Monesti sitä ajattelee, kun kohtaa vastoinkäymisiä, että asiat tuntuvat elämääkin suuremmilta, ja varmasti hyvä on jollain tasolla käydä tilanteet itsensä kanssa läpi, mutta liika on liikaa. Ihmisellä on kai taipumuksena stressaantua ja ylianalysoida asioita, tai ainakin minulla, mutta kirjaa lukiessa sain kyllä paljon toivoa siihen, että omaa asennetta ja onnenhetkiä tuottavaa elämisen taitoa voi harjoitella. Kun vaan päättää keskittyä sellaisiin asioihin, joista tulee itselle hyvä mieli, eikä jää liiaksi murehtimaan asioita, joihin ei pysty enää vaikuttamaan.

He elivät elämänsä onnellisina loppuun asti

Onnellisuus sekoitetaan helposti onnen ja ilon tunteisiin. Onnellisuus saattaa helpottua maallisilla asioilla kuten raha, mutta kliseisesti onnea ei voi ostaa. Hetkellinen onnen tunne ei vedä vertoja onnellisuuden tilalle. Onnellisuus on peruskallio, jonka päälle voi lisätä vielä monta sorakerrosta. Siitä se sanonta rockbottom, varmaan tuleekin. Kun ei ole kuin suunta ylöspäin, törmää onnellisuuden ytimeen ja joutuu miettimään, mikä minusta tekee itseni kanssa onnellisen.
“He elivät elämänsä onnellisina loppuun asti” on tyypillinen lopetus lastensadulle, jossa prinsessa pelastetaan pahalta. Kaikki elämän hankaluudet ovat ilmeisesti takana päin, joten ei voi kuin olettaa, että elämä on jatkossa yhtä ruusuilla tanssimista. Kaunista, iloista ja vaivatonta. Mutta miltä tuollainen elämä sitten todella tuntuisi? Kävisikö meille lopulta niin, ettei elämässä olisi kontrastia eikä sen jälkeen onnellisuuskaan tuntuisi miltään? (Ojanen, 2015).
Mietin milloin ihmisen onnellisuuden liekki voi todella sammua. En keksinyt muuta kuin masennuksen. Tuo kamala mielenterveyden ja –hyvinvoinnin järisyttäjä, joka uskottelee, että kaikki on huonosti, vaikkei välttämättä olisikaan. Lao Tzun sanoi: “jos olet masentunut, elät menneessä.” En varsinaisesti allekirjoita tuota, voi toki joskus olla tottakin. Mutta hänen sanontansa “jos olet rauhassa, elät tässä hetkessä.” voin allekirjoittaa ilomielin. Onnellisuuden tilan kannalta on tärkeää elää tässä ja nyt. Emme voi kuitenkaan olla huomioimatta tulevaa, mutta kun suhtaudumme siihen toiveikkaasti ja positiivisin mielin, uskon että voimme tehdä tästä hetkestä parhaan mahdollisen.

Huomisen minä on parempi kuin minä tänään ja hän kantaa onnellisuutensa ylpeästi ihan itse.

Lähteet:
Ojanen, M. Kaikki on hyvin juuri nyt: 100 paradoksia onnesta. 2015. Minerva. Nextory.
Juntunen, M. Merkityksellinen minä: nainen ruuhkavuosissa. 2019. Helsinki: Readme.fi
Luukkala, J. Osalliseksi onnellisuudesta. 2019. Onni kustantamo. Storytel.

Mikä on mieleenpainuvin lause tai opetus, jonka olet löytänyt jostain kirjasta?

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close