Tampere
24 Jan, Sunday
1° C

Proakatemian esseepankki

Onnellisuuden eri ulottuvuuksia – kommenttiessee



Kirjoittanut: Lotta Lehtikevari - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Onnellisuus, läsnäolo, kiitollisuus ja hyvä elämä ovat viimeisen puolen vuoden aikana olleet aiheita, jotka ovat pyörineet jatkuvasti mielessä. Olen tarkastellut omaa ajatteluani, omia reaktioitani ja mielen muita malleja ja tapoja. Olen myös paljon lukenut hyvinvointi-aiheesta. Halu oppia on valtava ja päätinkin lukea muidenkin kirjoittamia esseitä onnellisuuden aihepiiristä ja kommentoida niitä. Koostin tähän kommentit esseisiin. Linkeistä pääset lukemaan alkuperäiset kirjoitukset!

 

Ilon kaava

Jenna Keskinen

https://esseepankki.proakatemia.fi/ilon-kaava/#comment-7436

 

Moikka Jenna! Tosi mielenkiintoinen essee. Olen paljon pyöritellyt onnellisuuteen ja positiiviseen elämään liittyviä aiheita mielessäni viime aikoina ja siksi esseetäsi oli todella hauskaa lukea. Löysin tosi hyviä pointteja ja oli kiva lukea sun ajatuksia ilon ja onnellisuuden tunteista. Hienoa, että olet oppinut tunnistamaan omia ilon ja onnellisuuden lähteitä! Täällä ollaan samalla polulla! 

Olen huomannut itse niputtavani tietyllä tapaa positiiviset tunteet yhteen onnellisuuden tunteen kanssa. Oli hyvä huomio, että positiivisia tunteita on hyvin monenlaisia ja ne eroavatkin itse asiassa paljon toisistaan. Ja voivat jopa elää ilman toisiaan. Olen ehkä itse jotenkin ajatellut niitä seurauksena toisistaan. Kyse onkin vain ehkä tasapainosta. 

Erottelu luonnollisen ja psykologisen ilon välillä oli myös oivalluttava! Olen todellakin omassa elämässä huomannut, ettei ne ulkopuoliset asiat riitä yksinään. Jonkun aikaa voi tuntua siltä, mutta sitten huomaa taas sellaisen tyytymättömyyden tunteen itsessään ja se alkaa harmittamaan. Tunne voi olla mikä tahansa oikeastaan. Riittämättömyys, tyhjyys, pelko… Mikä tahansa, mikä sinuun on sisäänrakennettu. Onneksi aivomme ovat kuitenkin plastiset ja muutos on mahdollinen. Kiitollisuuden ja positiivisuuden harjoitteleminen on todella tärkeää, ja niin kuin mainitsitkin opittava taito. Psykologinen ilo on varmasti ainut oikea tie aitoon onnellisuuteen. Tällöin emme ole niin alttiita ympäristömme vaikutukselle. 

Itse olen ollut juuri kuvaamasi ihminen, joka tajuaa vasta sitten, kun vaikka fyysinen terveys on mennyt huonoon suuntaan, että kuinka tärkeää se oli. Tästä olen ahkerasti pyrkinyt opettelemaan pois! Mielen harjoittaminen on haastavaa, mutta palkitsevaa! Mielestäni avasit esseessä hyvin ja rehellisesti sitä, miten mieli toimii ja miten pienillä askelilla asiat muuttuvat jo paljon!

Kiitos tästä esseestä ja muistutuksesta, kuinka suuri voima omalla mielellä on.

 

Elämää ovat vain ne hetket, kun olet tietoisesti läsnä

Anniina Filppula

https://esseepankki.proakatemia.fi/elamaa-ovat-vain-ne-hetket-kun-olet-tietoisesti-lasna/#comment-7437

 

Moikka Anniina! Kiitos esseestäsi. Se oli ihana muistutus läsnäolon tärkeydestä. Olen paljon pohtinut läsnäolon merkitystä viimeaikoina ja harjoitellut sitä esimerkiksi meditaation kautta. Minulla on läsnäolon harjoittelun kanssa käynyt ehkä vähän samalla tavalla, kuin sinulla tuon kirjan kanssa! Tunnen, että tässä elämäni vaiheessa olen nyt valmis pysähtymään ja oikeasti tulemaan läsnäolevaksi itselleni ja muille. Oli lohdullista ymmärtää, että totta, eihän aina olekaan oikeasti valmis vielä johonkin, mutta oikea aika koittaa.

Olen myös kova murehtimaan ja ajatuksesi murehtimisesta olivat tosi oivalluttavia. Tottahan se on, ettei useimmiten murehtimisesta ole siinä tilanteessa mitään hyötyä. Enemmän vain hallaa. Otan todellakin tuon vinkin käyttöön, että kysyn itseltäni, onko tilanteessa oikeasti jotain josta murehtia juuri sillä hetkellä. Olen joskus myös lukenut vinkin, että jos asiat stressaavat, voi päivästä valita hetken, jolloin asioita murehtii oikein luvan kanssa. Eli silloin vaikkapa kirjoittaa ne jutut ylös ja muun päivän on ilman huolta ja keskittyy muuhun. 

Pidin myös paljon osiosta, jossa käsittelit läsnäoloa ihmisten välisissä kohtaamisissa. Olen kokenut monta kertaa kohtaamisia, joissa huomaan vain olevani omissa ajatuksissani, enkä pysty nauttimaan hetkestä, vaikka tahtoisin. Ja kuten kuvailit, eihän siitä itselle niin hyvää kokemusta jääkkään. Arvokkaimpia hetkiä todellakin on ne läsnäolevat hetket! Kiitos, kun muistutit tästä esseelläsi!

 

Onnellisuuden taso kehitysmaissa

Irina Klimova

https://esseepankki.proakatemia.fi/onnellisuuden-taso-kehitysmaissa/#comment-7439

 

Moi Irina! Kiitos tästä esseestä! Tämä oli mun mielestä mielettömiä oivalluksia täynnä ja uskalsit rohkeasti kyseenalaistaa tutkimusta ja luottaa omiin kokemuksiisi. Olen asioista kanssasi todella samaa mieltä! 

Omien viimeaikaisten kokemusteni kautta olen huomannut, että ulkoiset asiat ja näennäinen elämän täydellisyys eivät todellakaan tuo muuta kuin korkeintaan hetkellistä tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Oli hienoa, että nostit hyvän elämän syndrooman esille ja uskalsit uhmata sitä, että suomi olisi muka onnellinen maa. Hyvinvointivaltio ei todellakaan ole yhtä suuri kuin onnellinen maa. Mielestäni tuo syndrooma kiteyttää kaiken olennaisen; asiat on periaatteessa liiankin hyvin, eikä mikään enää tuota positiivista yllätystä. Toisaalta ei taas edes muisteta nähdä niitä hyviä asioita elämässä ja olla niistä kiitollisia. Uskon itse, että avain kaikkeen on juurikin kiitollisuus. Maissa, joissa oikeasti pohditaan elämän ja kuoleman kysymyksiä, kiitollisuus pieniinkin asioihin korostuu, kuten esseessä kuvasitkin.

Asiat ovat meillä ja monissa muissa paikoissa aivan eri perspektiivissä. Kiitos, että muistutit tästä esseelläsi. Tämä jo pelkästään saa arvostamaan pieniäkin asioita enemmän omassa elämässä. Ja kiitos, että jaoit omia kokemuksiasi niin avoimesti! 

 

Yhteenveto

Nämä kolme esseetä todistivat kyllä sen, miten monesta eri näkökulmasta onnellisuutta voi katsoa.  Niin omien tunteiden tutkiminen, läsnäolon harjoitteleminen, kuin sekin, missä asuu voi vaikuttaa onnellisuuteen. Kaikessa kuitenkin on kyse siitä, mihin keskittyy. Se näitäkin kolmea esseetä yhdistää. Sen tarkastelu, mihin kiinnittää huomiota ja mitä valitsee on tärkeää. Irinan esseestä päällimmäiseksi jäi se, kuinka paljon se, mitä otat itsestäänselvyytenä vaikuttaa hyvinvointiisi ja onnellisuuteesi. Kehitysmaissa kiitollisia ollaan ruoastakin ja se luo onnellisuutta. Jos olisimme täällä Suomessa yhtä onnellisia leivästä, elämähän olisi ihanaa. Anniinan esseestä taas mieleen painui se, kuinka paljon omilla oletuksilla, ajatuksilla ja ennakkoluuloilla on merkitystä siihen, miten kohtaan ihmisiä. Ja se taas vähentää onnellisuutta, jos läsnäolon puutteen takia merkityksellisiä kohtaamisia menee ohi. Jennan essee oli ihana katsaus siihen, miten positiivisia tunteita on hyvin monenlaisia. On lohdullista, että vaikka surettaisi, huumori voi tuoda tietynlaista iloa elämään. Se siis elää, vaikka ei olisi täydellisen onnellinen juuri sillä hetkellä. 

Onnellisuudesta ei varmasti koskaan tulla tietämään kaikkea. Se on niin muuntuvaa, yksilöllistä, monimuotoista ja kutkuttavan jännittävää. Ja sitä se saakin olla! 

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close