Tampere
19 Apr, Friday
-3° C

Proakatemian esseepankki

Onnellisen yhteisön tuntomerkit



Kirjoittanut: Anni Pilvinen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Tämän soluesseen on kirjoittanut Kaisa Oksala, Iiris Ryhänen, Saura Pohjonen ja Anni Pylkkänen. Avaamme tekstissämme onnellisen yhteisön tuntomerkkejä 

 

Mikä on yhteisö?  

Yhteisö on joukko ihmisiä, joilla on yhteiset kiinnostuksen kohteet. Yhteisöön voidaan syntyä tai siihen voidaan liittyä omasta halusta. Yhteisöllä on yleensä yhteinen päämäärä.  

 

Proakatemialla meitä yksilöitä yhdistää kiinnostus yrittäjyyttä kohtaan.  

Tavoitteena meillä opiskelijoilla on olla koulusta valmistumisen jälkeen tulevaisuuden yrittäjiä.  

Ihmiset haluavat kuulua yhteisöön muutenkin kuin vain yhteisten kiinnostuksen vuoksi. 

Ihmisillä on sosiaalisia perustarpeita, joita he täyttävät yhteisön kautta. 

Suomessa suurimman osan elintaso on sen verran korkealla, että tarvehierarkian alimmat tarpeet täyttyvät suhteellisen helposti.  

Tarvehierarkian ajatus on se, että sen ylimmät tarpeet eivät todennäköisesti toteudu, jos alimatta eivät ole täyttyneet ensin. 

 

Proakatemian yhteisöön kuuluminen täydentää tarvehierarkian ylimpiä osia, sosiaalisia tarpeita. 

Näitä ovat läheisyyden tarve, arvostuksen tarve, älylliset tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Seuraavassa kappaleessa avaan tarkemmin Maslowin tarvehierarkiaa. 

 

 

 

(kuva 1) 

 

Maslowin teoriaan ”A Theory of Human Motivation” (Maslow 1943) liitetään hänen kuuluisa tarvehierarkian kaavio. Hänen mukaansa tarpeet voidaan luokitella eri kategorioihin ja kaaviossa ne on aseteltu niiden tyydyttymis järjestyksen mukaan.  

Alimpana pyramidissa on fysiologiset tarpeet, johon kuuluu nälkä, jano uni jne. 

 Seuraavalla tasolla on turvallisuuden tarpeet, johon Suomessa liitetään taloudellinen toimeentulo ja sen turvaaminen.  

Turvallisuuden tarpeiden yläpuolelle rakentuu sosiaaliset tarpeet, jotka kaikki täydentävät yhteenkuuluvuuden tarvetta. 

 

”Perusajatuksena Maslow’n tarvehierarkiassa on se, että ylimpien tasojen tarpeita ei tiedosteta, ennen kuin alemman tason tarpeet on tyydytetty. Ylempien tasojen tarpeita voidaan kuitenkin täyttää jo ennen alempien tasojen tarpeiden tyydytystä. Alempien tasojen tarpeiden tulisi kuitenkin olla suhteellisesti paremmin tyydytettyjä kuin ylemmän tason tarpeiden. (Maslow 1943 ja 1954.) ” 

 

Lathimin ja Pinderin ovat tarkastelleet miten nämä samaiset tarpeet ilmenevät työpaikalla.  

Laitoimme kaavion pyramidin viereen puhekuplat, jotka kuvaavat mitä kukin tarve käytännössä työpaikalla tai yhteisössä tarkoittaa. 

 

Vaikka Proakatemialla täytämmekin ylimpiä sosiaalisia tarpeita, eivät ne voisi toteutua jos ”kivijalka” ei olisi kunnossa.  

Perustarpeet eli fyysiset tilat, sekä turvallisuuden tunne johon liittyy vahvasti luottamus täytyy olla kunnossa että ihmiset uskaltavat alkaa esimerkiksi toteuttamaa itseään. 

 

Pohdimme, että nyky-yhteiskunnan huonovointisuus voisi selittyä osittain sillä, että sosiaaliset tarpeet eivät tyydyty enää samalla tavalla kuin ennen.  

Kirkoilla ja pienemmillä kyläyhteisöillä oli ennen suurempi merkitys.  

Niissä täyttyi sosiaaliset tarpeet ja arvostuksen tarve. Kyläyhteisöissä jokaisella oli oma paikkansa ja tarkoituksensa, sekä heidän työllään oli merkitys yhteisön toimivuuden kannalta. 

 

 

Mitkä ovat onnellisen yhteisön tuntomerkkejä? 

 

Onnellisen yhteisön tuntomerkkeinä Harmonia muutosvalmennuksen artikkelin mukaan pidetään yhteistä selkeää päämäärää ja mielenkiinnon kohdetta.  

Onnellisen yhteisön muita tuntomerkkejä ovat yhteisöllisyyden kokemus (me ajattelu), yksilön osallisuus yhteisössä, luottamus, sitoutuminen ja motivaatio. 

 

Yhteisöllisyyden kokemus tulee siitä, kun porukka kokee yhtenäisyyden tunnetta ja ryhmässä valtaa me ajattelu minä ajattelun sijaan. Artikkelissa kerrotaan, että yhteinen huumori on myös piirre, joka voi lujittaa yhteisöä. 

 

Miten Proakatemialla näkyy yhteisöllisyyden kokemus? 

 

 Vanhemmilta opiskelijoilta olen kuullut, että ennen koronaa yhteisö voi paremmin ja opiskelijat kommentoivat yhteisöllisen tunteen olevan Proakatemian parhaita puolia.  

Koronan negatiivinen vaikutus yhteisön hyvinvointiin on tietenkin täysin luonnollista.  

On vaikea tuntea yhteisöllisyyden tunnetta, jos ei edes tunne ihmisiä, jotka siihen kuuluvat.  

Nyt kun koronasta aletaan pikkuhiljaa toipua, on meillä edessä uusi haaste nimittäin kuntokadulle muutto.  

Hr pajassa puhuimme siitä, kuinka jotkut tiimit ovat saaneet voimaannuttavan kokemuksen, siitä kun ovat löytäneet ”yhteisen vihollisen.”  

Kuntokadulle muuttoa ei pitäisi nähdä siinä valossa, että se olisi täysin paha asia ja kaikkien Proakatemialaisten yhteinen vihollinen.  

Voimme kuitenkin nähdä yhdessä sen haasteena ja kokea halua näyttää, että yhteisömme hyvinvointi ei ole kiinni siitä missä osoitteessa se sijaitsee.  

Varmaa on se, että voimme koittaa kääntää mindsetin positiivisemmaksi ja odottaa yhdessä mukavia kuntokadun tupaantulijaisia.  

Pääsemme hyödyntämään Tamkin kurssitarjontaa, saada parempaa ruokaa ja saada laajemmat verkostoitumismahdollisuudet. 

Me uskomme, että muutto ei ole lainkaan niin kova pala yhteisölle, kun sen luullaan oleva. 

 

Mitä yhteisön kokemuksia on saatu koronan runtelemassa Proakatemiassa.  

Esimerkkinä nousee ensimmäisenä mieleen myyntipäivät. Fiilis koululla oli myyntipäivien aikana huikea, kun kaikki työskentelivät samaa tavoitetta kohden ja kilpailivat toisiaan vastaan hyvässä hengessä. 

Fiilis myös voittajien julkistustilaisuudessa oli ihana.  

Toimeksiantajat saivat korvaamattoman avun jokaiselta Proakatemialaiselta, jotka tuotteita myi.  

Joulumysteeri ei varmasti olisi näin pitkällä mitä se nyt on.  

Positiivinen kokemus motivoi meitä myös jatkamaan projektia.  

Toimeksiantajana sain korvaamatonta vertaistukea muilta toimeksiantajalta.  

Yksilöä (tässä tapauksessa Joulumysteeriä) autettiin kovasti, vaikka omallakin projektillakin oli suunnatton kiire.  

 

Kipinä taas tiiminä ja muut vapaa ehtoiset auttoivat meitä laittamaan kasaan myöhässä tulleen tilauksemme.  

Meillä oli ajatuksena koota kaikki kalenterit itse, mutta kusessa oltiin koska elämä yllätti.  

Jotkut tiimiläisemme kokosivat kalentereita yötä päivää vain koska huomasi meidän tarvitsevan apua, vaikka emme sitä osanneet kunnolla edes pyytää. 

 

Ihmisten kokemus omasta osallisuudestaan lisää yhteisön onnellisuutta. Olisi tärkeää, että yhteisössä jokainen saisi kokemuksen siitä, että he tulevat hyväksytyksi omana itsenään.  

On elintärkeää, että kukaan yhteisön jäsen ei tunne oloaan ulkopuoliseksi ja heillä on tunne, siitä että ovat yhteisölle tarpeellisia. 

 

Jorysta on saatu paljon tietoa Proakatemiasta ja opittu strategian tärkeydestä. Sieltä on saatu hyviä työkaluja, joita on myöhemmin käytetty.  

On tullut tunne siitä, että yhteisöä on autettu vähän mutta ei riittävästi.  

 

Uskotaan että akatemian yhteisiin minitiimeihin osallistuminen antaa paljon. Siitä saa osallisuuden ja omistajuuden tunnetta kouluamme kohtaan. Tietenkin myös paljon oppia tiimityöstä yli tiimirajojen ja jopa uusia taitoja. Kannustankin liittymään minitiimeihin, jos kaipaa merkityksellisyyden tunnetta elämään. 

 

Artikkelissa kerrotaan, että joskus ihmisen oma rikkinäisyys voi estää hyväksytyksi tulemisen tunteen. Syy tähän on se, että ihminen alkaa tulkita kaiken ympärillään tapahtuvan negatiiviseksi. Tällaisen henkilön ”suodattimen” läpi kaikki viestit tulkitaan itselle vahingollisesti.  

Missä menee raja siihen, että onko yhteisön jäsen haittaava tekijä koko yhteisölle vai pystytäänkö yksilöä auttamaan? 

 

 

 

Artikkelin mukaan luottamus on keskeisin elementti toimivassa yhteisössä.  

Mitä luottamus pitää sisällään, kun puhutaan yhteisön luottamuksesta? 

 Jäsenten tulisi voida luottaa siihen, että he tulevat hyväksytyiksi omana itsenään.  

Yhteisössä tulisi olla riittävästi tilaa yksilöiden kehittymiselle mutta kasvun asenteen ja armollisen hyväksyminen tulisi olla kuitenkin sopivassa suhteessa. 

 On tärkeää, että kasvuun kannustetaan, mutta samaan aikaan yksilöt hyväksytään virheineen kaikkineen.  

 

 

Luottamus pitää sisällään myös sen, että jäsenet uskaltavat olla eri mieltä toistensa kanssa. Riidat täytyisi osata ratkaista avoimesti sitä koskevien henkilöiden kanssa. 

Yhtäkään riitaa ei kuitenkaan selvitetä ilman kaikkien osapuolten halua ja tahtoa päästä yhteiseen ymmärrykseen. 

 

Yhteisön luottamus perustuu myös siihen, että jäsenet voivat luottaa muiden tukeen ja tarkoitusperiin.  

 

Minusta yksi arvokkain oppi Proakatemialla on positiivinen kasvun asenne.  

Koemme, että Kipinässä meidät hyväksytään virheinemme ja meidän ei tarvitse peitellä niitä. Kipinässä meillä on kokemus siitä, että kasvun asenne ja myötätunto ovat sopivassa suhteessa.  

 

Krista kuitenkin herätteli tiimiämme viime viikkopalaverissa, että hän on kokenut kehittävän palautteen annon vaikeaksi. Hän kokee tiimiläistemme olevan niin ”rikki” että hän ei halua aiheuttaa enempää pahaa oloa kenellekkään. Tämän ilmiön voi osittain tunnistaa ja ymmärrämme, mitä hän sillä tarkoittaa.  

 

Kipinässä on paljon opeteltavaa palautekulttuurin suhteen. Palutteen antoa ja vastaanottamista pitäisi harjoitella. Seuraava hr voisikin keskittyä palaute kulttuurin kehittämiseen.  

 

Mitä Sitoutuminen yhteisössä tarkoittaa?  

 

Jäsenten tulisi sitoutua yhteiseen tavoitteeseen ja päämäärään. Hyvässä yhteisössä sen jäsenet ovat myös valmiita auttamaan toisiaan pahan paikan tullen. 

 

Proakatemialla ja Kipinässä tämä osa-alue toimii auttamisen annon osalta.  

Tiimiin sitoutumisen taso kuitenkin vaihtelee suuresti tiimissä. 

 

 

 

Motivaatio onnellisuutta tuottavassa yhteisössä kaikilla on yhteinen kiinnostuksen kohde. Aitoa kiinnostusta seuraa perässä automaattisesti motivaatio. Yhteisön toimivuuden kannalta on myös tärkeää, että kaikki jäsenet ovat motivoituneita ylipäätään olemaan yhteisössä ja tekemään töitä sen toimivuuden eteen. 

 

Proakatemian tasolla meillä kaikilla on yhteinen kiinnostus yrittäjyyttä ja tiimin johtamista kohtaan.  

 

Kipinän strategiassa, jota työstämme suurin yhteinen tavoite on huikealle finalcampille pääseminen. Itse ulkomaan matka ei ole se isoin juttu vaan se on palkinto yhdessä tehdyille projekteille. Minusta on innostavaa, että alamme vihdoin tekemään yhteisiä projekteja niitä ei ole tehty, koska motivaattoria ei ole ollut. Nyt finalcamp toimii motivoivana tekijänä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LÄHTEET: 

 

 

Lähteet: https://wannado.fi/7-tapaa-motivoida-tiimia-yksilosta-kasin/  

 

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37910/Piirainen.pdf Anna Piirainen 

 

https://taistelevantaivaanrannanmaalarintarinat.com/2016/02/23/tarvehierarkia/ 

 

Kuva1 Kaisa Oksala 

Kommentoi