Onko Suomi sittenkään maailman paras maa
Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Jutta Högmander kolumnissaan Aamulehden verkossa: Emme pärjää globaalissa kilpailussa, jos tuudittaudumme omaan erinomaisuuteemme ja ummistamme silmämme siltä, missä voisimme kehittyä.
Suomi on vastikään valittu maailman onnellisemmaksi maaksi. Myös Suomen pisa-tulokset, rikkolisuuden ja korruption vähäisyys sekä ilmainen koulutus on jo vuosien ajan noteerattu maailmalla.
Högmander kolumnissaan herättelee lukijaa siihen todellisuuteen että jos tyydymme erinomaisuuteemme emme ole enää kauaa erinomaisia. Suomalaisten on myös kolumnin mukaan vaikea hyväksyä sitä että jossain muualla voitaisiin osata tehdä asiat paremmin. On totta että emme saa pysähtyä ja tippua kelkasta sen takia että olemme hetkellisesti hyviä tai parhaita.
Itse uskon siihen että meillä suomalaisilla on paljon opittavaa muilta niin bisnes kuin yksityiselämässäkin. Voisimme omaksua Keski-Eurooppalaiset juomatavat tai olla yhtä sujuvia hissipuhumisessa kuin amerikkalaiset. Suomalaisten kansallisidentiteettiä ja -itsetuntoa on jo vuosia nostanut tämä meidän “erinomaisuutemme”. Aina on parannettavaa ja asioita joissa voi kehittyä mutta tärkein ominaisuus josta suomalaisten olisi päästettävä irti on se että emme miettisi mitä muut ajattelevat meitä. Olen kuullut aiheeseen liittyvän vitsinkin joka kuvaa suomalaisuutta mielestäni hyvin. Se meni jotakuinkin näin:
Suomalainen, amerikkalainen ja saksalainen liikemies kulkivat viidakossa ja törmäsivät valtavan isoon ja hienoon norsuun. Amerikkalainen liikemies mietti ensimmäisenä kuinka voisi saada norsusta mahdollisimman paljon rahaa. Saksalainen sensijaan mietti kuinka voisi käyttää norsun voimakkuutta hyödykseen liiketoiminnassaan. Suomalaisen ensimmäinen ajatus oli:” Mitäköhän toi norsu ajattelee musta?”
Vitsi ei suinkaan kuvaa kaikkia suomalaisia, mutta mielestäni on osuva havainto suomalaisuudesta. Suomalaisten olisi mielestäni tärkeää päästää tästä ajatusmallista irti ja lopettaa muiden mielipiteistä välittämisen. Jos Suomi ei enää ensi vuonna olisikaan maailman onnellisimpien maiden joukossa, olisi tärkeää miettiä että miksi emme ole ja mitä voimme tehdä asialle ja tarviiko sille tehdä mitään. On toki hieno asia pärjätä vertailuissa ja auttaahan hyvä maine positiivisen Suomibrändin luomisessa, mutta pääpointtina tärkeämpää olisi keskittyä siihen miten teemme ja hoidamme asioitamme täällä kuin miettiä mitä meistä maailmalla ajatellaan.
Tunnetilasi esseen jälkeen
Post a Reply to Eetu Kamppuri cancel reply
Henri Roivas
Timanttista tekstiä Amanda! Olet selkeästikin tutustunut ajatuksiini jonkin sortin telepatiaa hyödyntäen.
Useasti olen miettinyt samaa; Miksi suomalaiset miettivät niin paljon, mitä muut meistä ajattelevat? Suomessa on yleisestikin hyvin sisäänpäin kääntynyt ilmapiiri, mikä on helppo huomata esimerkiksi vaatekauppaan sisään astuessa. Viimeinen asia mitä toivot tapahtuvan on se että myyjä tulee luoksesi ja rupeaa kyselemään jotakin. Vai onko? who knows. Itse olen pyrkinyt opettelemaan avoimuuden asenteen sillä juurikin ulkomaan reissuiltani olen oppinut tämän olevan yksi parhaimmista tavoista oppia olemaan välittämättä siitä mitä muut sinusta ajattelevat.
Parastahan näissä suomalaisen asenteen huonoissa puolissa on juurikin se, että ne on muutettavissa. Näin toivon tulevaisuuden sukupolven toimivan. Ps: norsut on fiksuja, olaan mekin!
Eetu Kamppuri
Olipas kiva lukea pohdiskeluasi ajankohtaisesta aiheesta!
On tietysti aina hienoa kuulla tutkimustuloksista, jotka kertovat sinun olevan maailman onnellisimpien ihmisten joukossa. Loppujen lopuksi tiedämme kuitenkin ainoastaan itse henkilökohtaisesti, minkä luokittelemme onnellisuudeksi. Suuria suuntaviivoja on helppo vetää ja niiden kautta sanoa suurpiirteisesti, että kuka on onnellinen ja kuka ei. Ja vaikka meitä nimitetään maailman onnellisimmaksi kansaksi, aina löytyy valittamista. Kaikki on kuitenkin kovin suhteellista. Kirjassa Voittamisen anatomia kerrotaan, kuinka Etiopiassa lähetystyön parissa työskennellessään Aki Hintsa kohtasi ihmisiä, jotka näyttivät käsittämättömän onnellisilta, vaikka he omistivat hädin tuskin vaatteita ja olivat jatkuvassa vaarassa sairastua hengenvaarallisiin tauteihin, joihin tarvittava hoito olisatojen kilometrien päässä. Miten ihmiset, joilla on vähiten, vaikuttavat siltä, että heillä olisi eniten?
Mitä siihen tulee, että suomalaiset tykkäävät verrata itseään muihin ja nauttivat huomiosta maailmalla, niin uskon että vastaus on se, että koska olemme pieni maa pohjoisessa, me kaipaamme huomiota. Kyllä minusta ainakin tuntuu hyvältä, kun saan tunnustusta suuren yleisön edessä.
Eelis Piipponen
Tää on hyvä kirjotus!
Olen hyvin pitkälti Henrin ja sinun kanssa samaa mieltä asiasta, miksi ajattelemme niin paljon mitä muut ajattelevat meistä? Ja se kun ei edes liity vain ulkomaalaisiin vaan ajattelemme Suomen sisälläkin jatkuvasti näin.
Huomasin Ruotsin reissulla lähes joka paikassa miettivän, että mitähän nuo ajattelevat kun suomalaiset opiskelijat saapuvat tänne? Tykkääkö ne meistä? Pitääkö ne meitä idiootteina?
Miksi emme vain mene omina itsenämme eteenpäin ja anna heille se kuva mitä me olemme, päättäköön sitten mitä ajattelevat ja pitäkööt sen päänsä sisällä, ei se meitä kiinnosta!