Tampere
29 Mar, Friday
4° C

Proakatemian esseepankki

Ongelmista sikiävä onnellisuus



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Oletko huomannut turhan stressaamisen ja turhien asioiden vievän elämässäsi aivan liian paljon aikaa ja energiaa? Tuntuuko, että käytät aikaa asioiden setvimiseen, jotka eivät edes vaikuta elämääsi? Voit jatkaa samalla tavalla ja kuluttaa energiaasi turhiin asioihin tai voit päättää tässä ja nyt olevasi onnellinen loppu elämäsi ja jättää taaksesi kaikki turhanpäiväiset asiat, jotka haittaavat arkeasi tai aiheuttavat sinulle stressiä ja huolta sekä vievät energiasi. Mutta onko se niin helppoa? Voiko kuka vaan päättää tässä ja nyt päästää irti kaikesta turhasta stressistä ja kuluttavasta toiminnasta? Pystyykö omat aivonsa kääntämään ”not giving a fuck” asentoon tuosta noin vaan? Kuulostaa upealta ja tästä aiheesta Mark Manson on kirjoittanut kokonaisen kirjan: Subtle Art Of Not Giving a Fuck”.

 

Kuuntelin tämän kirjan jo helmikuussa, mutta esseen kirjoittaminen jäi vasta myöhempään kevääseen muiden kiireiden takia. Muutama kuukausi kirjan kuuntelemisen jälkeen kävin mielenkiintoisen keskustelun tiimiläiseni kanssa. Hän oli juuri ollut kehityskeskustelussa valmentajamme kanssa ja valmentajamme oli kysynyt häneltä ovatko hänen ongelmansa tarpeeksi laadukkaita. Tämä oli tehnyt tiimiläiseeni vaikutuksen ja hän oli jäänyt tätä pohtimaan. Kävimme hänen kanssaan keskustelun, jonka lopputuloksena hän päätti, että hän tarvitsee paljon laadukkaampia ongelmia, eikä hänen tulisi enää käyttää aikaansa pienistä asioista vääntämiseen. Tämän keskustelun jälkeen jäin miettimään keskustelumme kuulostavan tutulta ja käyneeni jo aiemmin samanlaista pohdintaa mielessäni, kunnes muistin kyseisen kirjan ja keskustelumme olikin suoraan kuunnellessani tehdyistä muistiinpanoista.

 

Niinkö helposti se sitten käy? Voi vain jättää ongelmansa taakseen ja jatkaa elämää ilman ongelmia? Ei se kuitenkaan ihan niinkään toimi. Elämä ei ole mitään ilman ongelmia, mutta omia ongelmia kannattaa tarkastella kriittisesti. Hyödytkö ongelmistasi ja vievätkö ne sinua eteenpäin? Ovatko ongelmasi liian pieniä ja turhauttavia tai ovatko ongelmasi oikeasti muiden ongelmia, mutta haluat vain puuttua kaikkeen? Omien ongelmien tulisi olla juuri niitä mitkä vievät sinua eteenpäin ja kehittävät sinua. Juuri tämän takia on tärkeää tarkastella ja pyrkiä vaikuttamaa ongelmiinsa. Ongelmista sikiää onnellisuus ja tie huipulle. On helppoa jäädä kiinni pieniin ja turhiin joka päiväisiin ongelmiin, sillä silloin ei tarvitse kohdata niitä oikeita isoja asioita, jotka veisivät sinua eteenpäin elämässä ja kohti unelmiasi. Pienet ongelmat kasaantuvat ja pian huomaat olevasi niiden keskellä jumissa turhautuneena. Valitse siis asiat jotka sinua kiinnostavat ja ongelmat jotka olet valmis kohtaamaan ja päätä mitkä asiat jäävät tästä lähin sivuun elämässäsi. Monet asiat elämässäsi ovat omia valintojasi. On helppoa syyttää omista ongelmistaan aina jotain muuta kuin itseäsi. Omista ongelmista pitää ottaa vastuu ja valita miten asiat näkee, miten ne arvottaa ja miten niihin reagoi. Loppujen lopuksi on omalla vastuulla tehdä itsestään onnellinen. Vaikka ongelmat eivät olisi suoranaisesti omaa vikaasi ja johtuvat ulkopuolisista tekijöistä, on silti sinun vastuulla miten suhtaudut asiaan.

 

Jäinkin pohtimaan omaa elämääni ja omia ongelmiani. Ovatko ongelmani tarpeeksi laadukkaita ja vievätkö ne minua eteenpäin. Jo kirjaa kuunnellessa, huomasin tehneeni jo yli kymmenen vuotta sitten tietoisen päätöksen, etten voi enää vaivata päätäni asioilla, jotka vievät energiaani eivätkä anna mitään takaisin päin. Päätin tietoisesti etten enää jää stressaamaan turhia asioita enkä suostu tuntemaan ja pelkäämään häpeää. Tämä ei käynyt hetkessä eikä helposti vaan oli työn takana ja pitkän ajan muutos. Samaan aikaan näistä asioista irti päästäminen teki tilaa uusille asioille ja aloin tiedostamattani etsimään itselleni laadukkaampia ongelmia, jotka kehittivät minua ja veivät eteenpäin. Löysin itseni yhä uudestaan paikoista ja tilanteista joihin en olisi ikinä uskonut pystyväni. Jälkeenpäin tarkastellessani omaa toimintaani huomaan tiedostamattani etsimällä etsineeni itselleni uusia ongelmia ja niiden ongelmien ratkaiseminen toi onnistumisen ja onnellisuuden tunteen.

 

Olen siis osannut jättää turhan stressaamisen ja liian pienet ongelmat taakseni ja päättänyt etteivät ne kiinnosta minua. Onko tämä sitten pelkästään hyvä asia? Juuri viime viikolla kävimme terassilla keskustelun ystäväni kanssa, jossa hän sanoi että häntä ärsyttää kun en ikinä stressaa mistään ja hän kertoi kuinka välillä yrittää oikein kaivaa minusta stressiä näkyviin. Olenkin pohtinut pitkään tätä asiaa ja miettinyt sitä olenko jättänyt ongelmani jo liian vähäisiksi ja pitäisikö minua alkaa kiinnostamaan pienemmätkin ongelmat. Uskon aina, että asioilla on tapana järjestyä enkä jaksa tehdä haasteista matkan varrella isoa numeroa. Mutta nyt olen jäänyt miettimään, onko tämä sittenkään hyvä vai tulisiko esimerkiksi projekteissa parempaa tulosta, kun stressaisin enemmän myös niistä pienistä haasteista, joita en koe nyt tärkeiksi? Jääkö jotain puuttumaan kun sysään omasta mielestä turhan stressin sivuun kun tiedän että asia tulee hoitumaan tavalla tai toisella? Toisaalta taas stressittömyys antaa tilaa toimia ja hoitaa asioita laaja-alaisemmin eikä vie energiaa muilta asioilta. Nyt voisinkin tarkastella jätänkö jotkut hyödyllisetkin eteenpäin vievät ongelmat tarkastelematta.

 

Omien ongelmien kriittisen tarkastelun ja valitsemisen lisäksi vaikutuksen kuunnellessa minuun teki oman kuolevaisuuden tarkastelu ja tajuaminen. Kun ymmärtää ja tarkastelee sitä, että kaikki tämä loppuu aikanaan, pystyy myös käsittelemään sitä, mitä haluaa vielä saavuttaa elämässään ennen kuin kuolee. Kuolemaa käsitellessä tulisikin miettiä näitä kysymyksiä:

  • Mitä olet jättänyt perinnöksi?
  • Miten maailma on muuttunut paremmaksi?
  • Miten olet muuttanut maailmaa?
  • Mitä pyörremyrskyjä olet jättänyt jälkeesi?
  • Mitä asioita juuri sinä olet aiheuttanut?

Kuolema on pelottava ja vaikea asia käsitellä ja se saattaa tuntua kovin kaukaiselta. Monet kokevat kuoleman ajattelun ja käsittelemisen myös turhaksi. Itse koen kuoleman luonnollisena asiana ja usein mietin mitä haluan jättää jälkeeni ja millaisena haluan, että minut muistetaan. Mietin usein myös toimintaani ja valintojani sen pohjalta, että katuisinko jonkin asian tekemistä tai tekemättä jättämistä. Kannattaakin miettiä haluaako pelätä kuolemaa vai elää kuolemaa kohti. Kaikki me kuolemme joskus, mutta kysymys kuuluukin: ”haluatko seistä vaarallisella kielekkeellä ja katsoa upeaa maisemaa vai pitää jalat turvallisesti maassa ja pysyä turvassa?” Valitse siis ongelmasi tarkasti ja mene sitä maisemaa kohti, jonka itse valitset.

Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close