Tampere
13 May, Thursday
14° C

Proakatemian esseepankki

On kiire ei minnekään



Kirjoittanut: Teresa Ikonen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Juu ei
Saku Tuominen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

On kiire ei minnekään

 

Olen viime aikoina pohtinut priorisoinnin merkitystä, kiireen aiheuttamaa ahdistusta ja rauhallisen elämän levollisuutta. Aiheutammeko kiireen itse? Koen, että meillä on kyllä aikaa asioille, joita pidämme tärkeänä. Joten emme ehkä tiedä mitä pidämme tärkeänä, ja haluamme vähän kaikkea. Kiire syntyykin ehkä vääristä valinnoista, ja siitä syystä luin kirjan ”Juu ei”, joka käsittelee ajankäyttöä ja priorisointia.

 

Käytätkö elämää tuhlaillen?

”Hyvässä elämässä olennaista on tehdä merkityksellisiä asioita itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Ei koko ajan, mutta riittävän usein.” Kyse ei ole siitä, että emme tietäisi mitä kohti pitäisi mennä. Epäolennaiset asiat tuntuvat vievän liikaa aikaa olennaiselta. Tuhlautuuko elämä vääriä asioita tehden, ja kuinka voi tietää mitkä ovat niitä oikeita asioita?

 

Ajanhallinnan ytimessä ovat päätökset, sillä teemme päivittäin kymmeniä tuhansia päätöksiä. Päätöksissä keskeistä on se, mille päättää sanoa ”juu” ja mille ”ei”. Minkä päättää aloittaa ja minkä lopettaa? Mitä kohti haluaa mennä ja mitä haluaa vältellä? Nämä päätökset määrittävät sen millaiseksi elämä muodostuu.

 

Yksi yleisimmistä tavoista tehdä päätöksiä on päättämättömyys. Päätös olla aloittamatta tai lopettamatta, sanoa vain, että ”täytyy miettiä”. Vaikka totuushan on se, että olemme liian kiireisiä miettimään. ”Täytyy miettiä”, ei tarkoita, että oikeasti miettisimme asiaa. Päätämme vain olla päättämättä mitään. Tämän taustalta löytyy usein pelkoja, mutta emme kuitenkaan ajattele tekemättä jättämistä riskinä, koska kuvittelemme riskin liittyvän johonkin jonka teemme. Suuremmassa mittakaavassa katsoen kuitenkin voidaan todeta, että useammin elämässä kadutaan asioita, joita emme tehneet.

 

Sanomme me usein myös ”juu”, mutta valitettavasti monesti sellaisille asioille, joille haluaisimme sanoa ”ei”, koska emme halua pahoittaa kenenkään mieltä tai menettää mitään, kokemusta, ystävyyttä, luottamusta… Menettämisen pelko on yleinen, kuin myös epäonnistumisen pelko. Tämän seurauksena olemme kiireisiä päivästä toiseen ja samalla koemme, ettemme saa riittävästi aikaan.

 

Priorisointi

”Kiire on tunne siitä, että tekemistä on enemmän kuin aikaa.” Jokainen ymmärtää, että jos kaikkea on liikaa, olisi tärkeää luopua jostain. Uskaltaessa luopua, saa enemmän aikaa. Sen seurauksena näkee kirkkaammin ja tekee parempia päätöksiä.

Kirjassa esiteltiin priorisointi-työkalu, eli nelikenttä, jonka pystyakseli iso-pieni kuvaa tekemisen iloa ja vaaka-akseli raskas-kevyt kuvaa tekemisen merkityksellisyyttä. Kaiken voi siis jakaa neljään kategoriaan: 1. isoihin ja kevyisiin, 2. isoihin ja raskaisiin, 3. pieniin ja kevyisiin, 4. pieniin ja raskaisiin.

 

  1. Isoja ja kevyitä olevat asiat tuntuvat sekä innostavilta, että merkityksellisiltä. Iso ja kevyt voi olla tärkeä ihmissuhde, innostava työpaikka, hyvin menestyvä yritys tai muu intohimon kohde. Näistä asioista kannattaa pitää kiinni ja panostaa niihin.
  2. Isoja ja raskaita asioita ovat ne, joiden potentiaalin tunnistamme, mutta silti ne tuntuvat usein ylämäeltä ja vastavirralta, kuluttavilta. Jokin tökkii ja ahdistaa. Jälleen kyse voi olla ihmissuhteesta, työpaikasta tai mistä tahansa merkittävästä. Tämän kategorian asioista on vaikea luopua, sillä odotusarvomme on korkea ja näemme potentiaalin, vaikka asia tuokin ahdistusta.
  3. Pienet ja kevyet asiat ovat sellaisia, joiden tekeminen tai käynnistäminen tuntuu helpolta ja hauskalta, vaikkemme ole lainkaan varmoja tuleeko niistä koskaan kovin merkityksellisiä. Näitä voivat olla esimerkiksi uudet ihmissuhteet, harrastukset tai pienet arkiset asiat. Ilman näitä asioita, elämästä puuttuu rentoutta, iloa ja yllätyksellisyyttä.
  4. Pienet ja raskaat asiat tuntuvat samaan aikaan yhdentekeviltä ja tylsiltä, eli siis pakkopullalta. Luulisi, että kynnys sanoa ”ei” näille asioille olisi matala, mutta kuitenkin elämässämme todella suuri osa asioista kuuluu juuri tähän kategoriaan. Ja pelkäämme luopua niistä.

Isoja ja kevyitä, sekä pieniä ja kevyitä asioita kannattaa pitää elämässä. Sen sijaan isoja ja raskaita ja pieniä ja raskaita asioita kannattaa pyrkiä vähentämään, jotta energia ei kulu näihin raskailta tuntuviin asioihin.

 

 

Kirja oli hyvää herättelyä siitä, mihin oikeasti käytän aikaani. Uskon, että kun keskittyy muutamaan oleelliseen asiaan kymmenien asioiden sijasta, saa oikeasti enemmän aikaan. Turha kiire ja stressi vähentää kohtaamisten läsnäoloa ja kiltteyttä, ja hyvässä elämässähän olennaista on tehdä merkityksellisiä asioita itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Tässäkin aiheessa siis vähemmän on enemmän, ja matka on usein lopputulosta tärkeämpi.

 

 

Tuominen, S. 2018. Juu ei – Pieni kirja priorisoinnista. E-kirja. Bookbeat.

Kommentit
  • Emilia Taivainen

    Tosi hyvä essee! Ite kirjoitin just esseen, jossa käsittelin jatkuvaa kiireen tuntua työelämässä ja tätä kautta keskittymisen ja läsnäolon puutetta esimerkiksi palavereissa. Moni asia voisi parantua, jos ihmiset hellittäisivät haalimasta liikaa asioita tarjottimelle kerralla. Heh, helpommin sanottu kuin tehty. Yritetään me nyt keväällä keskittyä tähän! 😉

    12.1.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close