Fiia tulee omasta mielestään keskiluokkaisesta perheestä, jossa nelihenkinen perhe asuio omakotitalossa maalla. Kulku välineitä oli kaksi autoa, moottoripyörä ja pieni vene, lemmikeitäkin oli käärmestä koiraan ja myös molemmat lapset saivat omat moottoripyöränsä ja autot täysi-ikäisinä. Harrastuksia oli monia ja ulkomaille matkusteltiin teini-ikään asti vuosittain perheen kanssa. (Ketonen 2022)

Olen itsekin omalta osaltani kokenut tulevani keskiluokkaisesta perheestä, mutta varsinkin Suomessa erottaa he, joilla enemmän rahaa ja keillä vähemmän. Itse muistan lapsuudesta kauppareissut Tampereelle, jolloin saimme ostaa uusia vaatteita syksyä, talvea tai kesää varten. Ja aina liikenteessä ollessamme oli tavallista käydä kahvilassa kahvilla koko porukalla. Emme koskaan käyneet ulkomailla perheeni kanssa, mutta tämä johtui suuresti vanhempieni työstä maanviljelijänä. Lomat tuli vietettyä kaupungissa shoppailemassa tai saaristossa mökillä. Viikkoraha oli käsite, jonka sain tietoisuuteeni vasta ala-asteelle mennessäni luokkalaisilta. Siskoni ja minä emme saaneet viikkorahaa, sen sijaan vanhempamme käyttivät meihin muilla tavoilla ”viikkorahamme”.

Jälkeenpäin kun olen puhunut vanhempieni kanssa ja kuullut maanviljely ammatin vaikeudesta ja siitä, kuinka tulot eivät ole tasaiset ja jonakin vuona saattaa saada hyvin viljasta ja puusta rahaa ja toisinaan ei ollenkaan. Ne rahat, jotka saadaan, tulee pistää säästöön, koska voi olla, että seuraavana vuonna viljan hinta on niin alhainen, ettei sitä kannata sinä vuona edes myydä. Isäni omistaa myös monia koneita traktoreista mopoihin ja vaikeimpina vuosina hän on joutunut myymään koneitansa, saadakseen rahat kasaan elämiseen. Vaikka näin on ollut ei se ole aivan kauheasti näkynyt arjessamme nuorena ja aina on pärjätty.

Kun täytin 18 vanhempani hankkivat minulle auton, ei mikään maailman hienoin, mutta sillä pääsi paikasta A paikkaan B. Autoni on vieläkin äitini nimen alla, johtuen vakuutuksien hinnoista. Äidilläni on pankissaan huomattavasti isommat bonuksen, kuin minulla, jolloin on järkevämpää pitää ne hänellä. Kuitenkin kun aika koittaa ja pösöni menee lopullisesti ajokunnottomaksi ja hankin uuden auton, tulee se olemaan aivan kokonaan omalla vastuullani. Samana vuonna sain ensimmäisen pankkikorttini käyttöön, vanhempani olivat vuosien varrelta laittaneet tililleni tuloja muun muassa kokouspalkkiosta, jotka ansaitsin ollessani nuorisovaltuustossa. Ja mitä muita pieniä tuloja nuorella saattoi olla. Tämä siis tarkoitti, että omille lähteminen ja rahan keruu ei alkanut nollasta. 18 vuoden iässä muutin mieheni luokse asumaan ja siitä alkoi vuokranmaksut, tällöin otin kelasta asumistukea ja jälkeenpäin opintolainaa ja -rahaa.

Olen onnekas siinä mielessä, että vanhempani ovat todella tukena raha-asioissani. Tänä vuonna minä ja mieheni ostimme yhteisen talon ja ilman vanhempiani ei se olisi ollut mahdollista. Lainan saaminen nuorena opiskelija ilman vakituisia tuloja ei ole mikään helppo nakki. Onneksi vanhempani olivat valmiita takaamaan lainaamme ja saimme pankin kanssa sopimuksen. Asuntolainan lisäksi jouduimme ottamaan remontti lainan, jotta voimme remontoida talon asumiskuntoiseksi. Remontin aikana kuitenkin laina rahat hupenivat, mutta onneksi omasin isovanhempieni jättämän perintötilin, johon en ollut vielä koskaan koskenutkaan. Tämä säästö mahdollistu aikaistuneen muuton ja nyt voimme asua kodissamme ilman, että joudumme käymään ulkohuussissa.

Koen, että kouluissa opetetaan liian vähän ja pahimmassa tapauksessa ei ollenkaan taloudellista puolta elämästä. Nuorena lukio ikäisenä olisin kaivannut tietoa sijoittamisesta, lainojen hausta, säätämisestä ja muista raha asioista. Toivon, että tulevaisuudessa tällaiset opinnot mahdollistetaan kaikille nuorille jo nuoresta alkaen. Nykyään kun on niin helppo jo niin nuorena pilata raha asiansa ja se tulee kummittelemaan tulevaisuudessakin.

Lähteet:

Ketonen, F. 2022. Talouden psykologiaa – tuoko raha onnea?. Akateeminen essee. Luettu 7.12.2022.

Talouden psykologiaa – tuoko raha onnea?