Johdanto

Pääomasijoittaminen. Pää. Oma. Sijoittaminen. Mitä se tarkoittaa? Yrityksen taseissa pyörii sana ”pääoma” moneen otteeseen hieman eri näköisenäkin. Jos teen sijoituksillani tai vuokraustoiminnalla tuloa, maksan siitä pääomaveroa. Taloustieteessä käsite ”pääoma” tarkoittaa varoja. (Wikipedia, 2020) Olen lähivuosina tietoisesti kasvattanut osaamistani ja ymmärtämistäni meidän kuolevaisten sijoituslajeista, kuten osake-, asunto- ja metsäsijoittaminen. Sijoittaminenhan nykyään on trendikästä. Ja hyvä niin, kapitalistisilla markkinoilla kun sinun menettämäsi omaisuus on toisen tienaava sellainen. Meitä kaikkia siis tarvitaan. Me epäonnistuneet sijoittajat kuitenkin taputamme toisiamme selkään ja kutsumme sitä oppirahojen maksamiseksi.

Pääomasijoittamisesta lähtötietoni ovat joistain podcasteistä, joissa yrittäjät valittavat huijatuksi tulemisen tunnetta myytyään toimintaansa pääomasijoittajille ja joidenkin listautuneiden sijoitusyhtiöiden tapahtumaraporttien ja tunnuslukujen seuraamista. Aika siis sivistää itseäni lainaamalla ehkä maailman pirteimmän ja inspiroivimman näköinen opus PÄÄkirjastostamme Metsosta. Tämä Jari Laurilan runoilema teos Pääomasijoittaminen olisi ollut minun mahdollista sisäistää jo seitsemän vuoden ikäisenä, julkaistiinhan se jo vuonna 2004. Ja tuoreempaa vaihtoehtoa aiheestani en löytänyt.

Story time

Siinä 50-100 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Roomassa eleli suhteellisen, nykykielellä mul*ku, poliitikko Marcus Licinius Crassus. (Hänen tökeröytensä on vain minun oma mielipiteeni ja päätelmäni historian tuntemuksestani. Koska hän oli johtamassa Spartacuksen orjakapinan kukistamista. Muuten saattoi jopa olla varsin mukava kaveri, jos kuulu piireihin, who knows.) Crassus oli kuitenkin varsin varakas, jopa Rooman rikkain henkilö. Hän omisti useita tuottavia yrityksiä. Mutta niistä tuottavimpiin kuuluva ja ehdottomasti mielenkiintoisin oli Crassuksen yksityinen palokunta. Noihin aikoihin Roomassa suurin osa rakennuksista oli puisia ja yllättäen julkinen palolaitos ei ollut nimeksikään. Tarinamme PÄÄhenkilö Crassus oli tietysti huomannut tämän epäkohdan ja kun jossain syttyi tulipalo, hän ja joku paikallinen Hunks-porukka, kirjan mukaan hänen agentit, säntäsivät paikalle. Nopeasti, mutta tehokkaasti katsastavat liekehtivän kiinteistön, tehdäkseen huomattavan alennuksen sisältävän tarjouksen. Mikäli rakennuksen omistaja ei tarttunut Crassuksen tarjoukseen, poistui palokunta paikalta. Jos omistaja sattui hyväksymään tarjouksen, palokunta sammutti talon ja sen jälkeen Crassus ryhtyi rakennustoimiin. Jokainen näin tehty investointi ei välttämättä ollut tuottava, mutta kaikki rakennukset kokonaisuutena oli hyvinkin tuottoisa sijoitussalkku.

Nykyäänkin pääomasijoittaminen on osa korkean riskin, mutta vastaavasti korkean tuottopotentiaalin toimintaa. Crassus on tyypillinen esimerkki pääomasijoittajasta, joka toimi portfolioteorian mukaan ja osasi hyödyntää toimintaympäristön rakenteellisia epäkohtia sekä reagoida nopeasti investointimahdollisuuteen. (Lauriala, 2004)

Portfolioteoria tarkoittaa riskien pienentämistä hajauttamalla varallisuus eri sijoituskohteisiin, kuten kiinteistöihin, osakkeisiin ja joukkolainoihin. (Wikipedia, 2021) Marcus Licinius Crassus:sen portfolio piti sisällään edellä mainitun kiinteistöbisneksen lisäksi muun muassa asuntoflippausta ostamalla teloitettujen miesten maatiloja, hopeakaivostoimintaa ja orjakauppaa. (Wikipedia, 2021)

Yleiskatsaus pääomasijoittamiseen

Yrittäjät ovat jo aikojen alusta lähtien kehittäneet liikeideoita, jotka tarvitsevat huomattavia määriä pääomaa, mutta heillä itsellään ei ole mahdollisuutta olla rahoittajana. Yritteliäs kaverimme, Kristoffer Columbus ei olisi koskaan seilannut Amerikkaan ilman Espanjan kuningattaren kukkaron raoitusta.

Useat innovatiiviset yritykset, kuten start-up yhtiöt, joutuvat monien epävarmuuksien, kuten negatiivisen kassavirran vuoksi turvautumaan muihin rahoitusmuotoihin kuin pankkilainaan. Silloin kuvaan astuu pääomasijoittaminen rahastojen toimesta. Kompensaationa suuresta riskistä sijoittajat vaativat investoinneilleen huomattavaa tuottoa. Tuottovaatimus elää suhdanteiden, toimialan ja yhtiön kehitysvaiheen mukaan 30–70 % välillä vuositasolla. (Lauriala, 2004) Yksittäisen henkilön niin sanotun enkelisijoittajan tekemä pääomasijoitus eroaa selkeinten kahdella tavalla; ensinäkin pääomasijoittajat sijoittavat muiden rahoja ja bisnesenkelit omiaan. Toiseksi pääomasijoittajien summat ovat selkeästi suurempia ja he tulevat mukaan peliin usein myöhemmässä vaiheessa, kun bisnesenkeli usein toimii mukana sijoittamansa yrityksen alkutaipaleesta lähtien. Muutoin pääomasijoittajien ja bisnesenkelien toimintamallit ovat toisiaan muistuttavia. Sijoitukset tehdään lainamuotoisena tai oman pääoman ehtoisena tai molempien yhdistelmänä. (Yritystulkki, 2018)

Se erilainen sijoitustoiminta

Pääomasijoittaminen eroaa selkeästi ja on siksi tärkeä erottaa muusta arvopaperisijoitustoiminnasta. Tässä esittelen kolme eroavuutta.

1. Selkeä tekijä on pääomasijoittajan aktiivinen osallistuminen sijoituskohteen määrittelyyn, neuvotteluun, sijoituksen kaavoittamiseen ja monitorointiin, eli tarkkailuun ja seurantaan sijoituksen jälkeen. Yleensä myös pääomasijoittaja osallistuu yhtiön toimintaan sen hallituksen jäsenenä tai neuvonantajana. Monissa muissa sijoittamismuodoissa ainoa aktiivinen vaihe on osto- ja myyntihetken valinta.
2. Pääomasijoittaminen on määräaikaista. Ne tehdään poikkeuksetta ennalta arvioiduiksi ajoiksi, minkä aikana sijoituksen arvon odotetaan kasvavan. Pääomarahastoilla on määrätty elinikä, yleensä 10–13 vuotta, jonka aikana rahasto kulkee monen syklin. Ensimmäisen viiden vuoden aikana rahat sijoitetaan, sijoitusta seuraava vuosi on aktiivista yhtiön toiminnan arvon kasvattamista ja monitorointia. Noin 3-7 vuoden kuluttua sijoitukset myydään ja realisoidaan ja kertynyt voitto jaetaan rahaston sijoittajille.
3. Pääomasijoittaja tekee sijoituksen yleensä pörssin ulkopuolisiin eli noteeraamattomiin yhtiöihin. Tarkoituksena ostaa kohdeyhtiön arvopapereissa rajoitettu likviditeetti. Selkeämmin, voimme siis ajatella, että sijoituksen tavoitteena on saada arvopapereille vastineena muun muassa yrityksen idea ja oikeudet. Liiketoiminnan kaupallinen harjoittaminen, kaikkine oikeuksineen pysyy yhtiöllä, jonka omistajuuteen syntyi muutoksia. Taas jos ostetaan pörssistä yritys, ostoa vasten perustetaan uusi noteeraamaton yhtiö. (Lauriala, 2004)

Tämä essee on hyvin pintaraapaisu pääomasijoittamisesta.

Lähteet:

Pääomasijoittaminen, Jari Lauriala. 2004 Edita Prima Oy, Helsinki.

https://www.yritystulkki.fi/fi/alue/oulu/toimiva-yrittaja/rahoitus/sijoittajat/ (Luettu 14.12.2021)