Tampere
30 Nov, Monday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Oman elämäni vaikuttaja (?)



Kirjoittanut: Emilia Koskiniemi - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Olen vielä lyhyehkön aikuisikäni aikana oivaltanut eläneeni hyvin pitkään miellyttääkseni muita. Välittänyt muiden mielipiteistä ja yrittänyt toimia niiden mukaan, suututtamatta tai huolestuttamatta ketään. Se toimi hyvin ja tunsin olevani onnellinen. Kunnes tuli ensimmäinen suuri vastoinkäyminen. Ensimmäinen suuri asia (tai monta pientä asiaa), jonka tein oman itseni takia eikä täysin ollutkaan kaikille läheisilleni ok.

Tämä muiden mielen pahoittaminen ja heidän pettymyksensä tunteminen romahduttivat jollain tasolla itsetuntoni ja jättivät minut pohtimaan uudelleen omaa itseäni ja identiteettiäni. Sitä prosessia käyn edelleen läpi ja huomaan että myös nämä läheiseni käyvät. Kun on ollut myötäileväinen, lähtenyt kaikkeen mukaan ja välttänyt omien mielipiteidensä sanomista, jos ne pahasti eriävät muiden mielipiteistä; kyllä ympäristönkin on vaikeaa sopeutua tilanteeseen, jossa kyseinen ihminen yhtäkkiä muuttuu.

Mark Manson puhuu huonoista ja hyvistä arvoista ja mittareista, joita voi käyttää oman elämänsä ja sen laadun mittaamiseen. Mittarit kuten: haluan kaikkien pitävän minusta, haluan olla menestyneempi kuin joku muu, soittaa paremmin kuin joku muu etc. ovat huonoja arvoja ja mittareita. Nämä asiat eivät ole kenenkään oman päätösvallan alla. Vaikka kuinka yrittäisi miellyttää ihmisiä ja hymyillä kauniisti, aina on joku joka ei pidä sinusta ja tuntee itsensä epäonnistuneeksi. Tai ajautuu sortamaan itseään ja tuntee olonsa epäonnistuneeksi tajuamatta välttämättä syyn lähdettä. Omat arvot ja elämän laadun mittarit pitäisi aina asettaa siten, että voit itse vaikuttaa niihin.

Kirjassa oli esimerkki kitaristista, joka erotettiin bändistä juuri ennen näiden ensimmäisen albumin levyttämistä. Tämä kitaristi päätti pistää pystyyn oman, paremman, menestyneemmän bändin ja näyttää keskisormea hänet erottaneelle kokoonpanolle. Tämä kitaristi, Dave Mustaine, onnistui perustamaan erittäinkin kansainvälisesti menestyneen bändin, myi kultaa ja pääsi kiertämään maailmaa ja jopa vaikuttamaan oleellisesti kulttuuriin. Mustainen erottanut bändi on kuitenkin nimeltään Metallica, joka on vielä menestyneempi ja myynyt yli tuplasti enemmän. Dave Mustaine siis kertoi haastattelussaan vuonna 2003 ( https://www.youtube.com/watch?v=mYQWzdPM6d4 ) tuntevansa itsensä edelleen epäonnistuneeksi. Kuka tahansa voisi sanoa Mustainen olevan erittäin menestyvä ja vaikuttavan uran tehnyt muusikko. Kuitenkin hän on itse määrittänyt mittarin, jonka mukaan hänen pitää olla parempi kuin Metallica, ja siten kokee olevansa täysin epäonnistunut elämässä.

Omien arvojen muuttaminen on yksinkertaista muttei helppoa. Se vaatii julmaa rehellisyyttä itselleen ja jatkuvaa muistuttelua. Tämä pätee myös riitatilanteissa. Kysy itseltäsi kolme asiaa:
1. Entä jos olen väärässä?
2. Mitä tarkoittaa, jos olen väärässä?
3. Tarkoittaisiko väärässä oleminen pahemman ongelman minulle tai läheisilleni?
Otan taas kirjan esimerkin. Miehen sisko on menossa naimisiin seurusteltuaan 5 vuotta. Tämä veli ei kuitenkaan pidä miesehdokkaasta ja tuo sen kyllä ilmi. Hänen mielestään mies on epäilyttävä ja kohtelee siskoa huonosti. Veli aiheuttaa kränää koko perheessä halutessaan estää koko häät. Jos hän olisi pysähtynyt miettimään tuota ensimmäistä kysymystä, tilanne voisi olla eri. Hän olisi voinut myöntää itselleen haluavansa suojella siskoa ja hänen naimisiinmenonsa tuntuu siksi pelottavalta. Tämä tarkoittaisi, että tuo miesehdokas ei ehkä olisikaan paholaisen ruumiillistuma ja veli on turhaan aiheuttanut kränää. Jos veli myöntäisi olleensa väärässä, todennäköisesti sisko voisi mennä hyvillä mielin naimisiin ja velikin pystyisi ennakkoluulottomasti tutustumaan uuteen perheenjäseneensä.

Minun täytyy myöntää itselleni, ettei läheisteni minuun hermostuminen ole täysin heidän vikansa. Tein jotain mitä minun ei odotettu tekevän. Mitään pahaa ei varmastikaan ikinä olisi tapahtunut omien mielipiteidensä sanomisesta, pelkäsin silti reaktioita. Mitä jos kukaan ei olisi samaa mieltä? Olin totuttanut heidät siihen, että minun myötäilyyni voi luottaa. Tavallaan siis myös petin heidän luottamuksensa. Tämän myöntäminen ei todellakaan ole ollut helppoa, olisi ollut paljon helpompaa olla vihainen muille. Olen myöntänyt olleeni väärässä, nyt täytyy väin pysytellä oikealla tiellä. Rehellisyys on tärkeää sekä itselleni, että läheisilleni. Miten muuten he ikinä oppivat tuntemaan oikean minäni?

Kun ymmärtää olevansa itse vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan ja arvoistaan, tulee valta myös vihdoin vaikuttaa omaan elämäänsä. Tässä kohtaa on tärkeää ymmärtää, että on vastuussa myös ulkoisten tapahtumien vaikutuksista omaan elämään.

Jossain joku joutuu tälläkin hetkellä kokemaan jotain kamalaa, se ei ole hänen syytään. Mutta kuitenkin hän on vastuussa sitä seuraavista teoistaan. Jäädäkö kotiin heijaamaan polvia vai hakeako apua? Mieleeni jäi esimerkki tilanteesta, jossa joku on jättänyt vauvan ovesi taakse. Ei ole sinun vastuullasi, että se on jätetty siihen. On kuitenkin sinun vastuullasi päättää, mitä teet asialle. Jätätkö vauvan siihen ja olet kuin et olisi huomannutkaan? Otatko sen ruokkiaksesi ja selvität mitä voit tehdä? Tässä kohtaa tajusin ja heräsin: totta. Kaikki nuo päätökset ovat vain ja ainoastaan minun vallassani.

Pyrin jatkossa asettamaan tavoitteeni onnellisuuteni ja oppimiseni pohjalle. Kun eteen tulee tehtävä asia, peilaan niitä ainakin näihin kahteen arvoon: onnellisuuteen ja oppimiseen. Jos en opi seuraavasta projektista mitään, kannattaako sitä tehdä? Lisäksi tiedän, että työskentelen koko sen ajan tatti otsassa, kannattaako? Onnellisuudella en tarkoita tässä sitä, että haluaisin elää jossain pumpulipallossa. Aion hypätä sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle, sillä tiedän sen tekevän minut onnelliseksi pitkällä aikajänteellä (kuulemma se on myös erittäin tärkeää tuon toisen arvon kannalta). Elämässä tulee myös pakosti vastoinkäymisiä, hey that’s life, ja se on hyväkin asia. Muistamme taas arvostaa niitä hyviä asioita. Onnellisuus ei siis tarkoita, ettenkö myös surisi. Jos en sure ja käsittele asiaa, silloinhan en voi ikinä päästä asiasta yli ja jälleen iloitsemaan elämän pienistä asioista velloessani mustaa möykkyä sisälläni.

Manson muistuttaakin monesti kivun olevan hyvästä. Virheitä ei kannata pelätä, niistä oppii enemmän kuin onnistumisista. ”Ei vauvakaan kävelemään opetellessaan ja kaatuessaan totea: oh fuck it, this is not for me”- Mark Manson. Kun siis seuraavan kerran harkitsen jonkin unelmani toteuttamista, mietin mikä on pahinta mitä voi tapahtua. Vaikuttaisiko se elämääni mullistavan negatiivisesti? Entä jos lähden viemään unelmaani eteenpäin pääsääntöisesti kahden vuoden ajan ja sitten koko homma menee puihin. Olenko muka menettänyt ne kaksi vuotta työskennellessäni unelman parissa? Todennäköisesti en.

Ideoiden toteuttaminen vaikuttaa joskus kuitenkin aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Ehkä pelkää epäonnistumista (lukaise vielä kerran edellinen kappale), ehkä torjumista. Jos olet sisäistänyt elämäsi mittaamiseen hyvät arvot, torjumisen ei pitäisi vaikuttaa negatiivisesti. Torjuminen, jonka itse nimeäisin mieluummin kehittäväksi palauteeksi, antaa mahdollisuuden kehitykselle ja kasvulle. Jos todella rakastat jotain ihmistä, ole rehellinen. Jos jokin ei ole kannattavaa, sano se. Mark Manson puhuu ainoastaan s. kylmän rehellisyyden puolesta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että rehellisyydessäkin on kuitenkin useita eri muotoja. Kehittävän palauteen voi kertoa julmasti, mutta myös palautteensaajaa kunnioittaen. Meillä jokaisella on kuitenkin defenssejä, ja joitakin asioita on vaikea kuulla. Palaute saattaa siis aiheuttaa riidan mutta olla silti kannattavaa pidemmällä tähtäimellä (tunnin/päivän/viikon päästä.).

Ole rehellinen, rohkea, äläkä pelkää epäonnistumista. Inspiroidu, motivoidu, tee. Tee tästä itsellesi mantra ja etenemisen oravanpyörä. Proakatemia perustuu ehkä pitkälti tähän oravanpyörään. Siis: tee, inspiroidu, motivoidu ja niin edelleen. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Usko jotta voit nähdä, luota prosessiin.

Kommentit
  • Henriikka Forsman

    Itse olen kohdannut samankaltaisia asioita elämän aikana ja oli lohdullista lukea, että muutkin painivat samanlaisten asioiden parissa. Pyrin myös itse tekemään asiat tavalla, joka miellyttää ja auttaa läheisiäni. Itselle oli todella iso paikka, kun ensimmäisen kerran tein jotain itseni vuoksi enkä ajatellut läheisiäni. Sen jälkeen onkin ollut paljon helpompi keskittyä omiin juttuihin ja myös muiden on ollut helpompi suhtautua siihen. Toinen iso käännekohta oli juurikin myöntää olevansa väärässä ja muuttaa toimintatapaansa.

    19.11.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close