Olen viime aikoina ollut kiinnostunut luovuudesta ja siitä, miten eri tavoilla ihmiset hyödyntävät luovuuttaan ja saavat ihmeellisiä asioita aikaiseksi. Itse koen olevani luova ihminen, mutta minulla on välillä hankaluuksia valjastaa luovuuttani ja saada se hyödynnettyä täydessä potentiaalissa. Luin kirjan Luova tauko ja se antoi paljon samaistumispintaa luovien alojen tekijöiden mielenmaisemiin ja kirja kertoi, miten erilaisia polkuja jokainen kirjaan haastateltu tekijä on kulkenut.

Jokaisella on omat luomisprosessinsa, mutta kirjan haastatelluista luovista tekijöistä kirjan kirjoittajat pystyivät nimeämään seitsemän erilaista roolia, joiden kautta luominen on syntynyt luovilla tekijöillä. Mielestäni ne olivat oikein osuvia ja varmasti sellaisia, joihin moni luovaa työtä tekevä pystyy samaistumaan. Käyn tässä nopeasti läpi nämä seitsemän roolia ja mitkä näille rooleille ovat olennaisia piirteitä.

1. Kulkija

Jokainen haastateltu luova tekijä oli kulkenut ja etsinyt omaa polkuaan jollain poikkeavalla tavalla. Moni luova kokee erilaisuutta ja määrittää itseään sen kautta. Ei löydä omaa paikkaansa ja joutuu etsimään sitä tai luomaan sen itse. Osa löytää polkunsa helposti suhteellisen varhain, mutta osa joutuu etsimään sitä pidempään tai kulkee koko elämänsä omaa polkuaan etsien. Moni löytää oman tiensä jonkin kriisin kautta tai kokee halua tehdä asiat jotenkin todella eri lailla kuin on totuttu. Tärkeintä tekijöille on kuitenkin löytää se omanlainen tapa tehdä ja kulkea omaa polkuaan.

2. Kysyjä

Monien luova prosessi lähtee käyntiin totutun kyseenalaistamisesta ja uusien kysymysten kysymisestä. Miksi taloissa on neliskanttiset ikkunat, voisiko se olla kolmio? Miltä tuntuu olla perheensä hylkäämä? Mitkä värit näyttävät hyvältä keskenään? Miten syrjäytymistä saataisiin ehkäistyä? Kysymykset ovat hyviä kipinöitä ideoille ja jonkun uuden luomiselle. Ne herättävät hyvin ajatustyön ja moni luova ihminen kysyy ja kyseenalaistaa jatkuvasti ympäröivää maailmaa miettien, miten asioista saisi parempia. Kyseenalaistaminen mahdollistaa uudenlaisten tapojen löytämisen.

3. Kuuntelija

On tärkeä kuunnella sekä omaa sisäistä ääntään, kuin myös kuunnella muita ympärillä olevia ihmisiä. Tyypillisesti taitelijat kuuntelevat todella paljon itseään ja tekevät työtään sen mukaan, mitä sydän sanoo. Itsetuntemus on luovuuden kannalta tärkeää – silloin kun tekee asioita täydestä sydämestään, on jälki sen mukaista. On kuitenkin hyvä tietää, mitä ihmiset haluavat ja tarvitsevat juuri nyt, niin oma työ ei mene hukkaan. Sillä hienoimmallakaan teoksella ei tee mitään, jos kukaan sitä ei halua hyödyntää.

4. Kuvittelija

Jonkin sellaisen kuvitteleminen, mitä ei vielä ole olemassa, on luovuuden ydinprosessi. Moni luova tekijä pyrkii uutta luodessaan siirtymään mielikuvituksessaan täysin omaan maailmaansa, jossa ei ole rajoitteita ja kaikki ideat ovat mahdollisia. Mielikuvitusmaailmaan luodussa utopiassa voi tehdä todeksi sen, mitä ei ole vielä koskaan ennen ollut. Kuvitelmissa ideaa pystyy testaamaan sen parhaiden puolien kautta, siellä ei vielä takerruta teknisiin haasteisiin tai rajoituksiin. Ne tulevat esille vasta oikeassa maailmassa. Mielikuvitusmaailman vapaus tarjoaa täydellisen pelikentän uusien ideoiden syntymiselle, kun mikään haaste ei torpedoi ideaa sen alkuaskeliin. Siellä kaikki on mahdollista.

5. Kokeilija

Luonnostelu, prototyypin rakentaminen, vaihtoehtojen sulkeminen, mallintaminen ja kaikenlainen kokeilu kuuluu myös monien luovaan prosessiin. On hyvä kokeilla ja testata ideoitaan ja etsiä erilaisia vaihtoehtoja parhaan lopputuloksen synnyttämiseksi. Yrityksen ja erehdyksen kautta on varmasti aika lailla kaikki keksinnöt ja kokeilut tähän maailmaan tuotu. Kaikki kokeileminen saa työn alla olevan projektin hiottua parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

6. Kriitikko

Moni luova tekijä on todella kriittinen omaa työtään ja suoritustaan kohtaan. Moni tuntee riittämättömyyden tunnetta ja kokee, että heille ei riitä, jos työ on vain ihan hyvä. Sen on oltava paras mahdollinen ja moni jää hiomaan työtään loputtomiin, jotta siitä tulisi täydellinen. Kriittisyys on hyvä tapa saada itsestään paras irti, mutta sen ei pidä antaa haitata luomistyötä. Jatkuva kehitys, edellisestä parantaminen ja vanhasta huonoksi koetuista tavoista poisoppiminen on hyvää kriittisyyttä omaa toimintaa kohtaan ja sitä onkin hyvä osata analysoida kehitysmielessä. Tässä mielessä kriittisyys on merkki elinikäisestä oppimisesta, joka jatkuu koko ajan.

7. Käsityöläinen

Jokaista luovaa tekijää kuvaa oman osaamisensa ja taidon hallinta ja halu kehittyä siinä. Tekemistä ohjaa ajatus laadusta yli määrän ja työhön suhtautuminen pieteetillä. Käsityöläisyys voi tarkoittaa myös yleistä käsityöläisyyttä tekemisessä. Artesaanityöskentelyä, jossa uskotaan itse tekemiseen alusta loppuun tarkkuudella, eikä hyödynnetä mekaanisia ratkaisuja, jotka nopeuttaisivat prosessia ja tekisivät siitä sarjatuotantomaisen. Kaiken keskiössä on ongelman ratkaisu ja tekeminen jollain ainutkertaisella tavalla, joka on mahdollista vain yksittäisen luovan tekijän kädenjäljellä.

Oma roolini

Itse koen näistä rooleista eniten samaistumista kulkijaan, kuuntelijaan, kuvittelijaan ja kriitikkoon. Tekemistäni ohjaa paljon se, että haluan löytää oman polkuni ja haluan tehdä asiat jollain tasolla eri lailla, kuin mitä ennen on tehty. Haluan oman jutun, mitä muilla ei vielä ole. En tiedä, olenko vielä sitä löytänyt, ainakaan sillä tavalla kuin haluaisin. Tässä astuu mukaan sisäinen kriitikkoni, joka arvostelee jatkuvasti tekemistäni. Olen harvoin täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni ja keksin aina kohtia, missä olisin voinut tehdä paremmin. Kriittisyys on suurimmaksi osaksi hyväksi, sillä se saa minut tavoittelemaan parempaa, mutta välillä kriittisyyteni lamauttaa minut ja en saakaan mitään aikaiseksi.

Onneksi olen myös ikuinen haaveilija, kuvittelija, joka viihdyttää itseään pilvilinnoissa keksimällä toisenlaisia maailmoja, joissa asiat menevät aivan eri tavalla. Näissä utopioissa on ihana haahuilla ja värittää maailmaa haluamillani väreillä. Kuvitelmat ovat usein vain omaksi ilokseni maalailtuja maailmoja, mutta aina välillä niistä saa jonkun idean, että kyllähän tällaista ajatusta voisi oikeastikin hyödyntää jossain! Olen myös aika tarkka kuuntelija, sekä oman itseni, että muiden. Tykkään olla tarkkailija ja havainnoida, mitä muut ajattelevat ja miten he näkevät maailman. Kuuntelemisen kautta toisiin samaistuminen on hyvä keino oppia muista ja saada ideoita paremmasta maailmasta.

Mielestäni kuitenkin itsensä kuuntelu on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa. Ja kuuntelun lisäksi myös se, että oikeasti ymmärtää ja näkee sen, mitä itse haluaa. Suoraan sydämestä tehdyt teot ja työ on varmasti kaikkein mielekkäintä ja innostavinta. Sitä kautta jokainen voi löytää oman luovan polkunsa ja muutenkin oman tiensä maailmassa.