Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Oletko sinä hiomaton timantti?



Kirjoittanut: Iida Oikarinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

”Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeni. Kaikki on siis muuttunut” Anthony De Mello

 

Nykyään tiedot ja taidot vanhenevat nopeasti, sillä uutta tietoa ja osaamista tulee jatkuvasti. Asenne on se, mikä ratkaisee. Osaamista ja asennetta ei voi siis laittaa vastakkain, ne kulkevat käsi kädessä. Marjo Huhtalan kirja Aikaansaajan asenne, laittaa yhden todella vahvasti suorittajapersoonan hieman miettimään.

 

Mikäli ihmisellä ei ole osaamista, eikä sen lisäksi asenne ole kunnossa, on hänen kanssaan vaikea työskennellä. Mikäli osaamista on tietyltä alalta paljon, mutta asenne ei ole kunnossa, hän osaa kyllä tehtävänsä, mutta yhteistyö voi olla hankalaa. Asenne siis ratkaisee, oli osaamista tai ei. Ihminen, kenellä on hyvä asenne, muttei niin paljon vielä osaamista, on Huhtalan mukaan kuin hiomaton timantti. Hyvän asenteen omaava on valmis oppimaan ja hänellä on halu kehittyä. Tällaista kutsutaan oppivaksi asenteeksi, eli kasvun asenteeksi. Oppivan asenteen omaksunut ihminen kokee, että osaaminen, sekä älykkyys ovat jatkuvasti kehitettävissä olevia asioita. Tarvitaan vain työtä ja kokemusta. Tällaisella ihmisellä on halu päästä kokeilemaan ja oppimaan. Mikäli ensin ei onnistu, voi ajatella, että silti oppi paljon. Ensi kerralla onnistuu, tai että harjoitus tekee mestarin. Kaikki on asenteesta kiinni, miten työhön tai tehtävään suhtautuu.

 

”Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.” Parker Robinson

 

Kun puhumme aikaansaamisesta, ensimmäisenä mieleen voi tulla aikataulutus, konkreettisesti asioiden eteenpäin vieminen, läsnäolo Akatemialla, tai budjettisuunnitelmien teko. Aikaansaaminen ei kuitenkaan tarkoita pää kolmantena jalkana sinne ja tänne säntäilyä. Itsensä puhki polttamista, tai minuuttiaikataululla paahtamista. Se on jotain paljon syvempää. Aikaansaaja ymmärtää myös hyvinvoinnin tärkeyden ja osaa ottaa myös itselleen tärkeisiin asioihin aikaa. Myös luovuuden vaaliminen muuten hektisessä elämäntilanteessa on aikaansaamista. Itselleni tämä on äärimmäisen tärkeä asia, sillä erityisesti luovuuteni on se, mikä rupsahtaa, mikäli stressaan ja sinkoilen vain. Tällöin myös huomaan, etten edes saa niin paljon aikaa, kun kaikki pitäisi rykäistä pois alta. Itselläni on paljon opittavaa puhtaassa suorittamisessa, sillä koen, että haluaisin suorittaa asioita mahdollisimman nopeasti pois, jotta minulla jäisi aikaa luovuudelle. En ollut ennen ajatellutkaan tätä aikaansaamisen kautta. Koin, että olen aikaansaava, kun hoidan ja hoidan vaan. Aikaa täytyisi siis jäädä ilman tätä painetta itselle tärkeisiin asioihin muutenkin.

 

Kykyäsi saada aikaan voidaan arvioida esimerkiksi seuraavasti:

  1. Liikkeelle sysäävä voima. Saatko asioita tapahtumaan?
  2. Klousaamisen taito. Vietkö asiat loppuun, vai jäävätkö ne ensimmäiseen vaiheeseen?
  3. Yritteliäisyys. Toimitko, kokeiletko, kehitätkö aktiivisesti tapojasi toimia?

 

Monesti ajattelemme, että toiminnassamme ei ole mitään kehitettävää. Asiat saadaan tehtyä, mutta luulen, että monet meistä voisivat tutkia asiaa ja miettiä. Onko jotain, miten olisin voinut säästää itseäni turhalta stressiltä? Olisinko voinut hoitaa asian tehokkaammin? Vaikka asiat tulee tehtyä, se ei aina tarkoita ainoastaan sitä, että se on tehty. Vastauksia toimimiseen löytyy syvempää, kuinka sen voisi tehdä vielä paremmin. Tämän harjoittaminen aktiivisesti onneksi tapahtuu Akatemialla tiimissä hyvin. Pohdimme jatkuvasti tekemistämme ja pyrimme kehittämään sitä. Olosuhteiden syyttäminen on helppoa. Jos olisin syönyt, en olisi ollut kiukkuinen. Jos toi olis tehnyt ton nopeammin, olisin voinut tehdä tän jo eilen. Ennen kuin syytät olosuhteita, muista haastaa oma ajattelu- ja toimintatapasi.

 

”Kaikessa toiminnassamme voimme lähteä liikkeelle ainoastaan nykytilasta, siitä missä olemme nyt.” Marjo Huhtala

 

Tiimissä jokainen meistä on erilainen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle meistä on myös täysin oma tapamme toimia, se, minkä olemme kokeneet itsellemme parhaaksi mahdolliseksi. Se on mahtava juttu! Olen kuitenkin varma, että jokainen yksilö voisi hiljaa hetken mielessään ajoittain miettiä, miten voisi toimia vieläkin paremmin. Jokaisella on sama tavoite, toimia tuottavasti, sekä hyvinvointia edistäväksi. Toimintatapoja on vain yhtä monta, kun tiimiläisiäkin löytyy. Nämä ovat persoonakohtaisia eroja, miten kukin itsestä parhaansa mukaisesti toimii.

 

Yleisin ongelma aikaansaamisessa on aikaansaamattomuus. Oliko yllätys? Jokainen varmasti on joskus kokenut itsensä aikaansaamattomaksi, tai ettei yksinkertaisesti saa tarpeeksi aikaan. Monesti itse ajattelen, että se lähtee täysin itsestä. Joskus omasta fiiliksestä, muttei yleisesti omasta asenteesta työtä, tai tehtävää kohtaan. Joskus vaan yksinkertaisesti laiskottaa. Tässä poimintoja kirjasta, jossa konkreettisia asioita.

 

  1. Ympäristö. Negatiivinen palaute, sekä työympäristöön tyytymättömyys.
  2. Terveellisen kateuden tunteet toisen suoritusta, tai tehtävää kohtaan.
  3. Ihminen on itse tyytymätön toimintaansa.
  4. Liikaa aikaa epäolennaisille asioille, tai negatiivisille ajatuksille.
  5. Ihminen rutinoituu/ratautuu

 

Joillekin viimetinkaan jättäminen on tapa toimia. Itse en kuulu tähän porukkaan ollenkaan. Viime tinkaan jättäjät kuitenkin monesti kokevat hurjan buustin viime metreillä, turhat asiat jätetään suoraan pois ja lopputulos on menestyksekäs. Tässä toimintatavassa on puolensa, asiat tulee hoidettua hyvin ja nopeasti, mutta on samalla myös todella kuormittava stressin ja paineen alla.

Nyt kun tarkemmin mietin, kuulun ehkä tietyllä tavalla tähän porukkaan, sillä minulla on tarve suorittaa nopeasti. En jätä viime tinkaan, pyrin hoitamaan asiat samalla sekunnilla pois. En siedä asioita, jotka roikkuvat, vaan minun täytyy rykäistä ne reilusti ennen deadlinea pois. Ääripää viimetinkaan jättäjään on tyypit, jotka tekevät asioita vähitellen, mutta hyvissä ajoin asioita alta pois. He tekevät asioita tasaisella tahdilla, eivätkä kuormitu niin paljon, elleivät joudu paineen alle tekemään nopeasti asioita pois. Mielenkiintoista, ehkä todella omissa toimintatavoissa on hieman kehitettävää. Kukapa ei haluaisi olla hieman vähemmän kuormittunut? Itse nautin siitä, etten jätä asioita viimetinkaan, mutta toisaalta nyt kun mietin, kuormitan itseäni omilla todella ennen aikaisilla deadlineilla. Ei sekään kovin hyvä? Ennen kirjan lukemista mietin, että onko sillä väliä, miten aikaan saa, kunhan saa. On sillä pidemmällä tähtäimellä paljonkin.

 

Aikaansaaminen lähtee puhtaasti kiinnostuksesta ja sitoutumisesta tehdä, sekä viedä asioita eteenpäin. Jokainen meistä varmasti tunnistaa nämä kaksi toisistaan. Itse voin myöntää, että aina kaikkia asioita ei välttämättä kiinnostaisi tehdä, mutta kun niihin on sitoutunut, ne täytyy hoitaa pois. Esimerkiksi aina ei ihan hirveästi kiinnosta siivota, mutta siisti koti on yksi mukavimmista asioista, mitä tiedän. Toiset asiat saa puhtaasti aikaan kiinnostuksen pohjalta. Molemmat motiivit vievät asioita eteenpäin. On myös asioita, joissa nämä kaksi kohtaavat ja kun ne kohtaavat useamman ihmisen kanssa, saa melkein kuin taikaa aikaan. Aikaansaaminen on kykyä organisoida omaa elämää, juuri niin, että aikaa jää myös hyvinvoinnille. Tämän voi jokainen pohtia, mitä se juuri itselle on. Kirjoittaja kaipaa omaa aikaa enemmän, kuin mitään muuta.

 

Huhtalan mukaan aikaansaaminen on myönteisyyden kehä, jossa tapahtuu seuraavat asiat:

  1. Itseluottamus vahvistuu
  2. Palautteen saamisen ja lisäopin mahdollisuus
  3. Kehittyminen ja mahdollisuus kehittämiseen
  4. Mahdollisuus uusin, entistä suurempiin haasteisiin

 

Aikaansaamisen myönteisyyden kehässä mahdollisuudet, sekä itseluottamus kasvavat. Kun kokee, että osaa hommansa parhaalla mahdollisella tavalla, juuri siinä tilanteessa. On avoin uusiin haasteisiin ja luottaa rohkeasti itseensä. Koen, että helpommin sanottu kuin tehty, mutta täytyy laittaa testiin ja haastaa omaan toimintaansa, sekä asennetta. Huhtalan mukaan on myös monenlaisia eri tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten paljon yksilö saa aikaan. Näitä asioita ovat alttius tarttua mahdollisuuksiin, taso energisyydessä, sosiaaliset taidot, kykyä saada muut yhteiseen toimintaan mukaan, yksilön sisäinen halu, motivaatio, kunnianhimo, taitojen taso, arvot ja joustavuus.

 

Nämäkin asiat ovat täysin yksilöstä kiinni. Toista ei haittaa työilmapiiri, kunhan asiat tulevat hoidetuksi. Toinen taas ei kykene hoitamaan asioita huonossa ilmapiirissä. Tässä vaiheessa peliin astuu ihmisen käyttäytymisen psykologia. Erilaisiin ihmisiin tehoaa erilaiset tavat. Pelisilmä ja tunneäly tässäkin valttikortti.

 

Mistä tietää, että saa sopivasti aikaan?  

 

Ennen kirjan kappaletta jatkettuani mietin, että niinpä, mistä sen tietää? Ehkä jokainen kokee itse, milloin on ollut hyvä päivä ja milloin ei? Itse koen, ettei minua haittaa, jos teen useampana päivänä viikossa reilusti enemmän töitä, jotta jonain toisena voin ottaa rennommin. Osa taas haluaa jakaa viikkonsa pieniin osiin, joka päivä tehden jotain. Katsotaan Huhtalan lista, sieltä se ehkä selviää.

 

  1. Yksi ainoa asia ei ole koko elämän sisältö. Aikaa pitäisi jäädä projektin, tai työn suorittamisen lisäksi myös johonkin muuhun.
  2. Työn ilo, sekä merkitys on pysyvää.
  3. Työn muutoksen kestäminen, jaksat hoitaa siihen liittyvät extra-hommat
  4. Osaat delegoida ja ottaa muita mukaan työntekoon.
  5. Ote pysyy kokonaisuudesta
  6. Ymmärrät vastuusi
  7. Tiimissä pysyy silti me-henki

 

 

Todella hyviä pointtejani mielestäni. Itse huomaan, että liian väsyneenä pienimmätkin muutokset ja lisähommat yksinkertaisesti ärsyttää, tai turhauttaa. Työssä tai toiminnassa täytyy jatkuvasti nähdä tärkeys, sekä työn kuuluu olla mielekästä. Tiimissä myös varmasti haasteena ottaa mukaan ihmisiä työhön. Monesti ajatellaan, että kun itse osaa jo asian, voi hoitaa sen nopeasti pois alta. Jonkun toisen neuvominen tai mukaan ottaminen saatetaan nähdä vaivana.

 

Voiko aikaansaaminen mennä liioittelun puolelle?

 

Akatemialla meistä jokainen on varmasti jossain vaiheessa kokenut paineita omaa tehtävää tai roolia kohtaan. Itse olen kova suorittaja, joskus projekti vain ottaa elämästä vallan ja täyttää jokaisen tunnin päivästä. Toinen esimerkki voi olla kirjapisteet, mitä tykitetään viimeisenä iltana ennen kirjapiste deadlinea. Joskus vain käy niin, että liian monta juttua on yhtä aikaa tulessa ja sitä miettii, pitäisikö ne sammuttaa, vai antaa riehua rajuna. Mistä tietää, että aikaansaaminen on mennyt liioittelun puolelle?

 

  1. Merkityksellisyyden ja mielekkyyden tunteen katoaminen
  2. Alentunut itsetunto
  3. Uupumus
  4. Äärimmilleen venynyt armottomuus itseä kohtaan
  5. Itsensä pitäminen ylivertaisena
  6. Alemmuus tai ylemmyys tunteena, suojautumiskeino
  7. Työ vie kaiken ajan
  8. Välttely, syyttely, kyynisyys

Kaikki lähtee asenteesta, mutta koen, että hyvin paljon myös itsetietoisuudesta ja itseluottamuksesta. Kun tuntee itsensä hyvin, eikä valehtele itselleen, voi toimintatapoja, sekä asennetta päästä muuttamaan. Tällöin voi omaksu helpommin oppivan asenteen merkityksen ja olla hiomaton timantti, joka hioutuu omaan muotoonsa. Kaikki lähtee itsestä, se on kuitenkin varma.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close