On selvää, että kannustava, motivoiva ja inspiroiva työilmapiiri vaikuttaa positiivisesti työnlaatuun. Nykyään puhutaan näiden asioiden tärkeydestä ihan eri tavalla kuin ennen. Nämä asiat koetaan osaksi työhyvinvointia. On kaikkien edunmukaista, että homma pyörii sujuvasti töissä.

On työnantajan tehtävä kannustaa työntekijää työtehtävissään ja luoda työpaikka, joka on avoin työntekijän kehitykselle. Kannustuksen pitäisi olla samalla tavalla molemmin puolista niin kuin palautteen annonkin. Etenkin suomalaisessa työyhteiskunnassa, jossa ei ole niin hierakkisia työpaikkoja kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa, tämän pitäisi sujua, jos siihen on vain valmis panostamaan. Jostain syystä mielestäni työantajaan kohdistettu kannustus sekä palautteen anto jäävät vähemmälle. Siitä toki puhutaankin vähemmän kuin työntekijään kohdistuvasta.

Naapurin Martista puhutaan:” Joo se on kova tekemään töitä!” Ennen tämä tarkoitti fyysistä työsuoritusta. Nykyään se voi tarkoittaa myös aivoilla tehtyä työskentelyä. Tämän päivän työnantajien haasteita on esimerkiksi löytää hyvä työntekijä, ymmärtää hänen potentiaali sekä hyödyntää se oikein ja lisäksi, kuinka pitää hyvä työntekijä kauan omassa yrityksessä töissä? Voiko sellainen työpaikka olla hyvä, jossa työntekijät vaihtuvat nopeammin kuin vaatekaupoissa sesongit? Poikkeuksia näistä varmasti löytyy mutta täytyy siihen jokin syy olla, miksi työntekijä ei viihdy kauempaa samassa työpaikassa.

Olisi tärkeää, että työnantaja pystyisi näkemään jo alusta alkaen työntekijän kehitystä ja työtapoja, koska silloin työnantaja pystyy hyödyntämään työntekijän tarjoamat työtaidot parhaiten. Harva meistä on kaikessa hyvä. Työntekijän sijoittaminen ja ohjaaminen hänelle sopiviin työtehtäviin säästää resursseja ja toivon mukaan lisää kannattavuutta yrityksessä.

Kokemuksen perusteella voi helposti huomata työntekijöiden kehitysmahdollisuudet. Voi myös kysyä, mitkä asiat työntekijää kiinnostavat tai missä he haluaisivat kehittyä ja päästä eteenpäin. Tällaisiin tilaisuuksiin kannattaa tarttua. Lisäksi usein se missä olemme jo valmiiksi hyviä myös kiinnostaa meitä. Kiinnostus ja motivaatio kulkevat käsikädessä. Motivoituneesta työntekijästä ei voi seurata mitään muuta kuin hyvää.

Pinnalla jo vuosien ajan on ollut yritysvastuu. Minkälaisessa yrityksessä sinä haluat olla töissä? Minkälaista yritystä sinä haluat johtaa? Itse pohdin, että ainakin sellaista, josta voi olla ylpeä. Miksi yrityksissä tehdään huonoja valintoja esimerkiksi ympäristöä ajatellen? Onko kyseessä ainoastaan raha? Vai voiko vaihtoehtona olla myös se, ettei yksinkertaisesti tiedetä tarpeeksi asioista ja muista vaihtoehdoista? Luonnollisesti yritykset yrittävät alentaa kustannuksia jatkuvasti. Mutta voisiko nykyään pienellä lisäpanostuksella saada myös paljon enemmän takaisin? Uskon, että kyllä. Nykyään ihmiset ovat hyvin tietoisia valinnoistaan. Halutaan tukea yhteiskuntaa, yrittäjyyttä, luontoa jne. Ehkä se on jopa trendikästä. Mihin panostetaan? Määrään vai laatuun? Mutta mitäs jos laatu on reitti määrän lisääntymiseen?

Omalla kohdalla ikä on varmasti vaikuttanut siihen, miten näen vastuulliseen toimintaan liittyviä faktoja. Lisäksi äitiys on tuonut aivan uutta näkökulmaa elämään. Automaattisesti olen alkanut miettiä omaa toimintaani laajemmin. Haluan elää hyvässä ja toimivassa maailmassa ja yhteiskunnassa sekä etenkin haluan poikani saavan elää sellaisessa.

Lisäksi olen huomannut jotenkin paremmin asioiden merkityksen. Nuorempana oli pakko mennä kouluun eikä sitä sen enempää pohdittu miksi sinne mennään. Vastaus oli vain, koska meidän on pakko oppia. Nykyään löydän ja haluan löytää tarkoitusta tekemisiini ja saan niistä jonkinlaista uudenlaista voimaa. Työn merkityksestä puhutaan tällä hetkellä paljon. Ihmiset haluavat kokea, että heidän vaivannäöllä on jokin merkitys. Sen merkityksen pitäisi olla jokin muu kuin: ”Tämä yritys tarvitsee rahaa”.

Jotenkin on viime aikoina särähtänyt korvaan sellaiset ajatukset, kun ihmetellään pienien yrityksien toiminnan laajenemista. Itsekin tykkään pienistä ja vähän erityisistä pikku putiikeista esimerkiksi ulkomailla, mutta kai se on ymmärrettävää, että jos haluaa saada yrityksen kannattavaksi, täytyy taloudellista kasvua olla. Kyllä minulla olisi ainakin omassa unelma yrityksessäni tavoitteena jatkuva kasvu sekä kehitys.

Mielestäni Suomessa pitäisi enemmän kannustaa yrityksen kehittämiseen ja toiminnan laajenemiseen esimerkiksi ulkomaille. Välillä saa lukea artikkeleita, joissa jokin suomalainen keksintö tai muu myytävä tuote tai palvelu on viety ulkomaille ulkomaalaisen henkilön toimesta, esimerkiksi luin ranskalaisesta naisesta, kuka vei Ranskaan suomalaisen äitiyspakkauksen.

Pelko epäonnistumisesta vaivaa yrityksissä. Mutta mitä se haittaa, jos epäonnistuu? Eikö siitäkin opi jotakin ja ensi kerralla tiedetään taas vähän paremmin. Jos miettii, niin koko elämä on täynnä erilaisia kehityspolkuja. Pelon kanssa ei ole kannattavaa elää ja, jos pelkää niin voi mennä hienoja juttuja aivan ohitse. Liekeissä-kirjassa oli hyvä huomio, siitä että mistä se kertoo, jos koko ajan onnistuu? Pohdin, kertooko se siitä, että olet yksinkertaisesti onnekas, sinulla on super draivi päällä vai siitä, että tavoitteesi ovat liian helppoja saavuttaa?

Mitä tekee menestynyt yritys, jossa kaikki asiat tuntuvat rullaavan ja kannattavuus lentelee pilvissä? Juna ei saa jäädä paikoilleen vaan kehityksen tulee olla jatkuvaa. Jos pysähtyy, muut ottavat jossain vaiheessa kiinni. Tavoitteet ovat päämäärien saavuttamista varten. Niitä on hyvä jokaisen tehdä niin kotona, koulussa kuin työpaikallakin. Tavoitteet yleisesti tehostavat toimintaa ja vievät asioita sutjakkaammin eteenpäin. Tavoitteet voivat olla lyhyt- tai pitkäaikaisia ja vaikka unelmia. Joka tapauksessa yhden etapin saavutus tuo onnistumisen tunnetta ja antaa voimaa uusille päämäärille.

Petteri Kilpinen: ”Tekemällä kuin muut ei voi menestyä”.