Tampere
28 Mar, Thursday
11° C

Proakatemian esseepankki

Oletko gadgetti?



Kirjoittanut: Samuel Kautto - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

TED-Talkit ovat loistavia esseeaiheiden synnyttäjiä. Olen jo kauan sitten mielessäni moralisoinut monia digimarkkinoinnin lieveilmiöitä, muun muassa raivostuttavat uutiskirjeet joita ei voi peruuttaa ovat raastaneet hermojani mittaamattomissa määrin. Etsiskelin tänään ideoita kirjoitteluun TED.com:ista ja nostetuiden TED-Talkien joukossa olikin pätkä joka kiinnitti huomioni. Koomikko James Veitch oli 2016 TEDSummitissa esiintymässä aiheenaan prikulleen sama ongelma: The Agony of trying to Unsubscribe (Tilauksen peruuttamisen tuska).

James Veitch kertoo hauskan tarinan kun hän oli saanut sähköpostia uudesta avattavasta kaupasta. “Vain kolme viikkoa, kunnes King’s Crossin SafeMart avataan!!!” uutiskirje julisti. Paitsi että viesti ei koskettanut Veitchiä millään lailla, ei hän edes muistanut antaneensa lupaa tai rekisteröityneensä postituslistalle.

Lienee tuttu juttu sinullekin, rullata viestin pohjalle ja painaa ”Unsubscribe”-painiketta. Fiuh, ei tarvitse lukea tätä postia enää. Samaistun puheen ilmaisuun ”se loppui nyt siihen”. Kuitenkin viikon päästä tulee toinen viesti, jossa lukee: “Vain kaksi viikkoa, kunnes King’s Crossin SafeMart avataan!!!”, viikon päästä ”Vain viikko..!” ja niin edelleen. Uutiskirjeessä oli tilauksen peruutus -nappula vain ulkonäön vuoksi.

Onko tuttu ongelma – oletko törmännyt vastaavaan? Veitch jatkaa esiintymisessään osuvasti: ” tässä ongelma: internet antoi meille käyttöoikeuden kaikkeen; mutta se antoi kaikelle myös käyttöoikeuden meihin.” Veikkaanpa, että olen käynyt sataprosenttisesti saman ajatusketjun – joka päättyy tähän pohdintaan – Veitchin kanssa.

Sivusin tavallaan huoltani jo aiemmin esseessäni Meresmaan Motivaatiospiikki: ”Internetin myötä kuka vaan voi hetkessä sanoa itseään esimerkiksi maailmanlaajuiseksi alan x kauppiaaksi.” Kaikkien saatavilla on työkalut, ilmaisiakin, joilla voi perustaa verkkokaupan, blogin, some-sivun ja vaikka kokonaisen mediatalon. Enää ei vaadita älyä, auktoriteettiä eikä juuri fyysisiä resurssejakaan – jo pienellä rahalla voi ostaa suorastaan arsenaalin koneistoja, joilla myllyttää verkkokanavat täyteen omaa propagandaansa. Olipa kyse sitten mainonnasta, poliittisista ilmaisuista tai mistä vaan, vaikuttaminen digikanavissa on oikeastaan pelottavan helppoa – onhan tästä näyttönä muun muassa viimeisimmät suurvalta-pressanvaalit ja niiden jälkipuinnit.

Kuten edellä mainittu, netti on pullollaan ilmaista tietoa. Eikö kuulostakin mahtavalta jutulta kuluttajan näkökulmasta – ”Jes! Niin paljon ilmaista kamaa!” – mutta samalla se hämää ja vaikeuttaa ihmisiä kyseenalaistamaan lähteet, näkökulmat, tarkoitusperät ja kaikki muutkin vaikuttamiseen liittyvät seikat. Kaikkeen ilmaiseen liittyy verkossa aina jokin taka-ajatus, pienempi tai suurempi, minkä jätämme usein tietoisesti ja tarkoituksella huomioimatta. (You are not a gadget. Jaron Larnier, 2010)

“I say that information doesn‟t deserve to be free.” Jaron Larnier

Digiharmia voi aiheuttaa monella tavalla – uutiskirjeet joista ei pääse eroon on tavallaan aika pientä, mutta merkittävää. Yksityisyys, identiteetti, kommunikointi ja auktoriteettien kuoleminen ovat Jaron Lanierin ”You are not a Gadget” –manifestin mukaan digiajan kiperiä kysymyksiä eettisestä sekä yhteiskunnan ja evoluution näkökulmasta.

Lanier käsittelee teknologian filosofisia ja psykologisia vaikutuksia todella syvällisesti. Olennaisin huoli tuntuu olevan identiteetin ja yksilöllisyyden katoaminen. Epämääräinen ryhmä-ideologia, joka tietenkin kumpuaa ihmisen psykologisista perustarpeista (olla osa jotakin suurempaa, KS MASLOW) vaikuttaa tulleen niin tärkeäksi että individuaalina esiintyminen verkossa tai edes oikeassa elämässä ei ole enää yhtä merkityksellistä. Tässä on perustavanlaatuinen ristiriita sen ajan kanssa joka vallitsi ennen digityökaluja.

Yksilöllisen mentaliteetin painotuksen väheneminen internetissä voi olla luonnollista siitäkin kulmasta, sillä netti on täynnä infoa, ärsykkeitä ja dataa. Tämän myötä propagandakoneisto on erittäin helppo kasvattaa voimakkaaksi internetissä. Netti on pullollaan dataa ja henkilö-yksilöinti jokaista käyttäjää kohti voisi myös olla liikaa. Kaiken levällään repsottavan ja satunnaisen tiedon keskellä huomion saa se joka rakentaa isoimman ”verkkokulissin” johon on helppo samaistua ja yhtyä, ja jota on helppo alkaa seuraamaan.

”Please follow me.”

Tämän netille ominaisen käytöksen myötä ihmisistä jotka tarttuvat “isompaan kuin itseensä” tulee yhteenkuuluvuuden tunteen myötä ”itsensä valtuuttamia nettitrolleja” ja heidän muodostaessa internet-yhteisöjä ja liikkeitä syntyy ”yleisesti töykeä ja haitallinen online-maailma”. Tämä on merkittävää sillä yli 4 miljardia ihmistä (yli puolet koko maailmasta) käyttää internetiä aktiivisesti. Lienee jo saarnaamattakin selvää se, kuinka oleellinen osa elämäämme älylaitteet ja internet on tänä päivänä.

”In coffee shops and living rooms, personal digital devices are handled with a solcitude and frequency that might once have been reserved for a partner or a favourite pet. For a generation of so-called digital natives, a mobile phone is often the first thing you touch when you wake up in the morning and the last thing you touch when you go to bed at night.” – Tom Chatfield, 2012, How to Thrive in the Digital Age, sivu 12, pan macmillan

Mutta jos tässä digiaikaisessa maailmassa vähiten julmaa on se, ettei ”viattomasta” nettikaupan uutiskirjeestä voi hankkiutua eroon, on sekin toisaalta todella hälyttävää. Saatan kuulostaa siltä että nyt on kukka- ja foliohatut päällekkäin syvällä päässä, mutta pysähdypä miettimään periaatteita ilmiön taustalla ja mahdollisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Mentaliteetti tuntuu olevan että mitä vaan voi tehdä, sillä vastuuta internetissä on niin helppo vältellä. Oikeastaan niin helppo, että vastuuta ei enää edes ole. Jos vaikka imago mureneekin, ei se mitään, sitäkään ei oikeastaan enää tarvita. Ryhmämentaliteetti ja anonyymiys on korvannut sen.

The Most Important Thing About a Technology Is How It Changes People

Tämän kirjan löysin pitkän ketjun päätteeksi, alunperin hauskan TED-talkin innoittamana. TED-talk johti kirjaan, kirja toiseen, toinen kolmanteen. Lopulta käsissäni oli Jaron Lanierin ”You are not a Gadget”, joka soittaa juuri nuotilleen sen olotilan sävelmiä joka lukiessa syntyi. Toki mm. virtuaalitodellisuus-alan veteraani ja digimaailman sisäpiiriläinen Jaron Larnier on kirjoittanut manifestinsä varmasti tiedostaen kärjistäväksi ja kriittiseksi, on kaverin huolenaiheissa paljon aihetta. Jos ei muuta niin ainakin se etten saa muutamia raivostuttavia uutiskirjettä peruttua!

Lähteet:

James Veitch, ”The agony of trying to unsubscribe”, TEDSummit 2016
https://www.ted.com/talks/james_veitch_the_agony_of_trying_to_unsubscribe

Tom Chatfield, How to Thrive in the Digital Age, 2012

Jaron Lanier, You are not a gadget: A Manifesto, 2010

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close