Tampere
26 Nov, Thursday
2° C

Proakatemian esseepankki

Olet Mitä Syöt



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

 

Kuukausi takaperin entinen Facebook pomo Chamath Palihapitiya sai aikaiseksi kohua, kun kertoi katuvansa järjestelmää, jota oli luomassa. Itseäni kiinnostaa varsinkin lausahdus “Ette ymmärrä sitä, mutta teitä ohjelmoidaan.” Monet meistä tietää, että Facebook kerää meistä dataa ja osa saattaa tietää, että sitä dataa käyttäen Facebook heijastaa meille myös tietynlaista maailma feedissämme. Eli kun tykkäämme MV-lehden artikkelista tai parista, Facebookin algoritmit alkavat tunnistaa pikku hiljan tämän käytöksen. Pian saammekin muita saman kategorian alle meneviä artikkeleita, kuvia ja postauksia.

 

Facebook perustuu nopeaan hyvää mieltä tuottavaan palautteeseen, kuten peukutus ja jaot. Ei enää julkista keskustelua eikä yhteistyötä, vaan väärä tietoa ja epäluottamusta. Samalla kun Facebookin algoritmit rakentaa feedistämme meille mielekästä maailmaa, vähenee yhteinen ymmärtäminen.

 

Mutta kuinka huono asia se todella on, että näemme maailmaa sellaisena kuin tykkäämme? Mistä kukaan voi loppujen lopuksi tietää mikä on oikea tapa ajatella asioista. Mielipiteitä ainakin riittää.

 

Loppujen lopuksi sillä, mikä on totta, ei kai ole kovinkaan paljoa merkitystä. Monet faktat voivat olla hyvinkin kaksipiippuisia ja lähes kaikille voidaan löytää jotain väiteltävää tietoa. On tutkittu, että jopa kovaa tieteeseen vaikuttaa suuresti tutkijan omat olettamukset ja uskomukset. Olemme uskomuksiemme orjia. On myös osoitettu, että adoptoimme uskomuksemme suuresti siihen mikä miellyttää tunteitamme ja impulssejamme, eikä siihen mitä todellisuudessa on tapahtunut tai mitä todisteet meille oikeasti kertovat.

 

Mielestäni viime vuoden ”maapallo on litteä” juttu on tästä hyvä esimerkki. Ihmiset (vaikkakin osa vitsillä ja trollilla) alkoivat voimakkaasti uskoa ajatukseen, että maapallo olisi litteä. Siitä huolimatta mitä faktat ja tässä tapauksessa todellisuuskin sanoo.

 

Elämme siis hyvin paljon uskomuksiemme ja olettamuksiemme pohjalta. Meillä on tapana tarkastella tapahtumia ja asioita aikaisempien uskomuksiemme pohjalta. Tätä kutsutaan psykologiassa vahvistusharhaksi. Henkilö on tällöin taipuvainen puoltamaan omia ennakkokäsityksiään sekä hypoteesejaan tukevaa informaatiota. Esimerkiksi ihminen, joka pitää kaikkia muslimeja vapaustaistelijoina, näkee ja uskoo vain uutisia/tarinoita, jotka tukevat tätä näkemää. Jos ihminen uskoo, että hän on tyhmä, velloo hän aina virheidensä kanssa eikä huomaa kiitoksia ja kunnioitusta, jota saa osakseen.

 

On vaikeata huomata, kun omat ennakkokäsitykset hallitsevat tilannetta, mutta varsinkin dialogissa se on helppo tunnistaa. On helppo huomata kuinka tekisi mieli syöttää omat ajatukset ja totuudet toisen päähän. Ehkä sen takia olisikin hyvä harjoittaa dialogia useamminkin, myös itsensä kanssa.

 

Kun miettii omaa ensimmäistä vuotta Akatemialla, sain luotua itselleni tietynlaisen voittamisen kulttuurin. Uskoin täysin siihen mitä tein ja opiskelin. Olin tietyllä tavalla tietoisesti, että tiedostomatta valinnut uskoa tekemiseeni. Kun kehittelin ajatuksiani kiertotaloudesta ja jakamistaloudesta, näin kaiken toimivan niiden periaatteilla. En tiedä toimiiko maailma oikeasti niin vai olenko luonut sellaisen uskon vain itselleni. Ja onko sillä oikeastaan mitään merkitystä? Itselleni se loi tämän toistuvan maailman, joka ruokki itseään eteenpäin.

 

Ei siis ole paljoakaan merkitystä onko asia johon uskot totta vai ei. Totuus on useinkin avoin väittelylle. Ainoastaan sillä on merkitystä, onko uskomuksesi hyödyllinen sinulle vai ei? Tämä pistää miettimään mitä haluaa nähdä omassa sosiaalisessa feedissä ja mitä ei. Jos kerta totuudella ei ole enää merkitystä vaan sillä mihin itse uskon, niin millaisen maailman haluisin nähdä?

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close