Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Olen seikkaileva huithapeli, joka ei osaa tehdä päätöksiä – ja rakastan sitä



Kirjoittanut: Johanna Rita - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Yhdeksänkulmainen peili
Leila Valtonen
Olli Valtonen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Myönnän, että rakastan puhua itsestäni. Minun on myös luontevaa laittaa omia ajatuksiani paperille, minkä takia esseiden kirjoittaminen on suhteellisen helppoa minulle. Viime syksystä lähtien olen saanut kokea myös jotain aivan uutta; olen päässyt lukemaan itsestäni ja se vasta mielenkiintoista on ollutkin.

Opiskellessamme vielä Kuntokadulla teimme enneagrammi-persoonallisuustestit. Tämä oli ollut jonkun pajan ennakkotehtävä, jonka olin luonnollisesti unohtanut, joten tein testin kiireessä 10 minuuttia ennen pajan alkamista. Vaikka minulla ei ollut liiemmin aikaa pohtia vastauksiani, testin tulos oli täysosuma.

Enneagrammin mukaan ihmiset jaetaan yhdeksään eri persoonallisuustyyppiin. Nämä tyypit ovat

  1. Perfektionisti, uudistaja, omantunnontarkka
  2. Auttaja, antaja, uhrautuja
  3. Menestyjä, suorittaja, uranrakentaja
  4. Romantikko, individualisti, kaipaaja
  5. Tarkkailija, pohdiskelija, omavarainen
  6. Kyseenalaistaja, epäilijä, luotettava
  7. Seikkailija, nautiskelija, optimisti
  8. Johtaja, vaikuttaja, itsevarma
  9. Rauhanrakentaja, mukautuja, viipyilijä

(Valtonen L & O, 2003)

Minäminäminä!

Olen itse numero seitsemän. Seiska on optimistinen, sosiaalinen ja loputtoman energinen ilopilleri, joka osaa luoda innostusta ympärilleen. Valitettavasti hän on myös kokemuksennälkäinen hulivili, joka ei osaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Huomaan tämän jo pelkästään arjessani; olen pakkaamassa reissua varten, mutta yhtäkkiä päätän, että alan tiskaamaan kesken kaiken. Tai olen menossa suihkuun ja kylpyhuoneen ovella saankin päähäni alkaa imuroida kämppää – alasti. Kun arkeni on tällaista, niin reissun päällä sitä sitten tapahtuukin. En varsinaisesti vietä mitään lepolomia; liftaan, sohvasurffaan, nukun teltoissa, hankkiudun töihin ruokapalkalla, kiipeän vuorille päivä toisensa jälkeen, vaikka jalat huutavat jo armoa. Seiskan vauhti voikin olla joskus hämmentävää hänen läheisilleen, ja kuulen itsekin tästä vähän väliä. Minun taas on joskus vaikea ymmärtää, miten muilla ei riitä niin paljon energiaa kaikkeen hauskaan, kuin minulla.

Työelämässä seiska ei jaksa erikoistua vain yhteen asiaan, vaan päätyy innostuksissaan opettelemaan vähän kaikkea (Valtonen L & O, 2003). En osaa itsekään sanoa, missä asiassa olisin oikeasti todella hyvä. Olen keskiverto kitaransoittaja, ratsastaja ja kirjoittaja. Olen useasti sanonut ääneen, että Proakatemialla haluan kokeilla ”kaikkea mahdollista” ja kadehdin hieman niitä, joilla on jo nuoresta lähtien selkeä visio siitä, mitä he haluavat tulevaisuudessa tehdä. Miten ihmeessä siihen voi pystyä?! Maailmassa on niin paljon vaihtoehtoja, että en millään voi tietää, mistä kiinnostun eniten. Sitoutuminen yhteen tiettyyn asiaan on ahdistavaa ja yllättäen yksi tärkeimmistä arvoistani onkin vapaus. Turha varmaan sanoakaan, että parisuhde – tai sen yrittäminen seiskan kanssa on melkoista vuoristorataa. Tai perunapellon kyntöä, kuten eräs ystäväni asian ilmaisi.

Minun olisi siis opittava edes hieman rauhoittumaan ja voi pojat, kuinka kamalalta se kuulostaa.

Enneagrammin hyödyntäminen tiimissä

Mielestäni eri persoonallisuustyyppien tulkitseminen on uskomattoman mielenkiintoista ja toivottavasti tulevaisuudessa hyödynnämme niitä Revenassa aiempaa enemmän. Vaikka niihin ei pidäkään takertua liikaa, olen huomannut niiden auttavan joissain tilanteissa.

Yksi näistä tilanteista oli viime keväänä, kun keksin projekti-idean, jota halusin lähteä viemään eteenpäin. Vaikka seiska on kova aloittamaan projekteja, hän ei välttämättä jaksa viedä niitä loppuun, ennen kuin kiinnostus on lopahtanut. Olin aivan hullaantunut ideastani, mutta minua jännitti, ajattelisivatko muut samoin tai kantaisiko innostukseni loppuun asti. Kun mietin, kenelle tiimiläiselle kertoisin ajatuksistani ensimmäisenä, muistin, että tiimissämme on eräs numero 6, kyseenalaistaja. Hän osaisi katsoa asiaa kriittisemmin ja nähdä sen heikkoudet paremmin kuin minä. Jos hän innostuisi lähtemään mukaan projektiin, tiesin, että voisin luottaa siihen, että hänen innostuksensa ei lopahtaisi yhtä nopeasti, kuin minun. Hän ei antaisi meidän luovuttaa.

Olin käsittämättömän iloinen kuullessani, että hän piti ideastani. Projekti on vasta aivan alkutekijöissä, mutta huomaan jo, että oma innostukseni ei ole täysin samanlaista, kuin aiemmin. Jos olisin yksin, en luultavasti saisi vietyä asiaa eteenpäin, mutta luotettavan kutosen kanssa uskon, että pääsemme pitkälle.

Pääsin myös koettelemaan kunnolla seiskan kykyä jakaa innostusta ympärilleen, kun toukokuun myyntipäivillä minut heitettiin myyntijohtajaksi väsyneelle tiimille, jonka motivaatio oli nollassa. Homma oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta jälkikäteen ajatellen seiskalle juuri sopiva. Innostukseni nimittäin tarttui; ei jokaiseen, mutta yllättävän moneen.

Se, että tiimissä on kaikkia persoonallisuustyyppejä, on samaan aikaan todella rasittavaa ja antoisaa; jokaisessa persoonassa kun on hyvien puolien lisäksi myös ne huonot puolet. Näitä on kuitenkin mahdollista kehittää. Tiedostan olevani itsekeskeinen enkä aina malta pysähtyä oikeasti kuuntelemaan muita. Omien heikkouksien myöntäminen on kuitenkin jo yksi askel parempaan suuntaan. Olen myös valitettavasti joutunut kohtaamaan elämässäni todella itsekeskeisiä ihmisiä ja peilaankin heidän tekojaan usein omiini, sillä en halua ikinä muuttua heidän kaltaisekseen.

Tiimissä pitäisikin siis rohkeasti puhua vahvuuksien lisäksi myös heikkouksista, sillä kaikilla ne eivät näy ulospäin, ennen kuin on liian myöhäistä, jos silloinkaan. Loppujen lopuksi tiimi on vahva vain silloin, kun se paljastaa heikkoutensa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close