Tampere
15 Jan, Friday
-17° C

Proakatemian esseepankki

Olemme oppineet ajattelemaan yksin



Kirjoittanut: Tea Kivinen - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
William Isaacs
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Kun puhumme, tuomme esille tunnetta ja asiaa. Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi. Meidän täytyy löytää kyky puhua yhdessä. Tämä vaatii sitä, että osaamme jokainen kuunnella, kunnioittaa, puhua suoraan ja odottaa. Jotta onnistumme tässä, on meidän lykättävä mielipiteiden muodostamista. Ryhmässä jokaisella on rooli, mutta jotta saisimme aikaan toimivan dialogin, on näiden roolien kierrettävä osallistujalta toiselle ja vaihduttava, jotta keskusteluun saadaan jatkuvasti uudenlaista energiaa. Näkyvimmät roolit ovat aloitteentekijä, vastustaja ja sivustakatsoja. Tämän takia me tarvitsemme vuorovaikutustaitoja ja toimivaa ryhmädynamiikkaa. On löydettävä yhdessä puhumisen taito. Dialogi kokoaa ihmisiä yhteen, jotta voimme puhua ja ajatella yhdessä.

 

Jotta voimme yhdistää viisautemme, ajatuksemme, älymme ja kaikki mahdollisuutemme, on meidän löydettävä kyky ajatella ja puhua yhdessä. Onneksemme kaikkea on mahdollista oppia.  Dialogi ei tarkoita pelkkää keskustelua ja vuoropuhelua. Se on ennen kaikkea yhdessä ajattelemisen prosessi ja jotta voimme selviytyä matkamme varrella ilmenevistä ongelmista ja haasteista, on meidän opittava ajattelemaan yhdessä. Tämä essee käsittelee minun omaa näkemystäni ja oppimaani siitä, miten ajattelemme yksin ja miten voimme muuttua löytääksemme yhdessä puhumisen- ja ajattelun taidon ja siitä, miten me kaikki yksilöt voimme vaikuttaa dialogin onnistumiseen.

 

Tärkeämpää on oppia ymmärtämään itseään ja omaa ymmärrystään kuin pyrkiä saada muut ymmärtämään meitä. Yritetään jokainen yksilö lisätä ymmärrystämme ja tekojemme vaikuttavuutta sisimpäämme, jolloin ajattelemme, tunnemme ja luomme merkityksiä sekä yksin, että yhdessä, sillä siitä dialogissa on kyse. Olemme oppineet ajattelemaan yksin ja tässä törmätään heti erilaisiin ajattelun ongelmiin. Voimme toimia ajattelematta sen enempää itse toimintaa. Jokainen ihminen ajattelee ja meidän jokaisen ajattelu on hiljaista tietoa. Kuitenkaan kaikkea ei voi muuttaa selväsanaiseksi tiedoksi. Yksinajattelu estää dialogia, koska meillä on selvästi taipumusta salata tietoa, mitä ajattelemme, vaikka meillä olisi käsissämme ratkaisu ongelmaan. Onneksi on kuitenkin mahdollista kehittää ja muuttaa tätä yksin ajattelua.

 

Ajattelumme ongelman ydin on se, että jaottelemme asioita, jotka kuuluvat yhteen. Ajattelemme asioita liian monimutkaisesti ja jaamme läheisesti ja monivaiheisesti kiinni toisissaan olevia asioita erilleen, jonka takia ajattelumme pirstoo kokonaisuuden. Se vaikuttaa syvästi ihmisen kaikkeen ajatteluun ja puheeseen. Emme näe kokonaisuutta ja sen takia tieto, jota janoamme ei mene luihin ja ytimiin vaan jää muistiin ja ajatuksemme muodostuu enemmän mielipiteeseen kuin teoriaan. pitää siis oppia hahmottamaan koko kuva ja se onnistuu laajentamalla ajatusmaailmaamme, menemällä asiaan syvälle sisään. Sekoitamme usein muistikuvan ja todellisen ajattelun.

 

Kun minä luen mitä tahansa, kuvittelen ymmärtäneeni lukemani. Koen, että olen oppinut jotain uutta, jota voin jatkossa hyödyntää. Otetaan esimerkiksi, vaikka dialogirinkiä ennen lukemani ennakkomateriaali. Luen sen ja luulen ymmärtäneeni asian. Saavun paikalle ja huomaan, että ajatukseni on pelkästään pintaraapaisu todellisuudesta, sillä en ole mennyt asiaan syvälle sisään, vaan uskonut sen mitä ensimmäisenä olen lukenut. Se voi myös laukaista päässäni prosessin todelliseen ajatteluun. Saatan sanoa jotain, mitä en ole sanonut koskaan ennen ja mitä ei ole muistissani. Ajattelen tulevaisuutta, jossa näen ja havaitsen mahdollisuuksia.

 

 

 

 

Kaikki tiedämme, että ihminen sanoo yleensä ennen kuin ajattelee. Se on automaattinen reaktio, joka vain tapahtuu. Ajatuksemme on kuin nauhuri, joka on täynnä muistikuvia, muistoja, tunteita ja mielikuvia, käyttäytymistapoja sekä pelkkiä ajatuksia ja voimme toistaa ne, milloin tahansa. Todellinen ajattelu on huomattavasti pidempi prosessi, joka tarvitsee tietoisuutta ja tilaa. Se on lopputulos meidän ajattelustamme. Ajattelemme vahvasti muistinvaraisesti, minkä seurauksena toimimme ja reagoimme sen mukaisesti. Ne saavat meidät uskomaan näkevämme selvästi, vaikka toiminta pohjautuu kaikkeen aikaisemmin koettuun. Omaa reaktioita seuraamalla tajuaa, että saatat keksiä asioita vain omien ajatustesi pohjalta. Meidän pitäisi päästä pois tällaisesta muistinvaraisesta ajattelusta.

 

Pysähdymmekö koskaan miettimään, kuinka suuri osa ajattelustamme pohjautuu omaan mielipiteeseen ja muistiimme varastoimiin asioihin tai olettamuksiin siitä, kun kuvittelemme tietävämme jotain, mitä emme todellisuudessa tiedäkään? Miten paljon tunteet ohjaavat ajatteluamme? Edelleen sanon samaa kuin aikaisemminkin, onneksi moni asia on opittavissa. Minä usein mietin sitä, miksi sitä tuleekin ajateltua kaikkea niin kapea katseisesti. Miksi se on niin vaikeaa laajentaa omaa näkökantaa ja ajatella asioita täysin uudesta kuvakulmasta. Kai sitä on vaan niin tottunut pysymään vanhoissa rutiineissa ja tulee pysyttyä kiinni omassa ajattelumaailmassa. Moni asia on varmasti vain sitä, että kuvittelen tietäväni paljon ja luulen sanovani viisaita sanoja, kunnes hetkeä myöhemmin huomaan muuttaneeni omaa aikaisempaa mielipidettäni keskustelun edetessä, kun kuulen mitä muillakin on asiasta sanottavana.

 

Miksi sitten on niin tärkeää oppia puhumaan todenmukaisesti tunteistanne ja taidoistamme? Koska meidän pitää oppia havaitsemaan mahdollisuudet, haluta – uskaltaa – saada ajatukset ja tunteet ilmenemään. Oman äänen löytäminen edesauttaa mahdollisuuksien ilmenemistä meidän kauttamme. Itsensä pitää oppia tuntemaan niin, että pystymme selkeästi erottelemaan oikean minämme siitä minästä, jota vain luulemme olevamme tai mitä joku muu luulee meidän olevan. Silloin todellinen minämme tulee esiin.

 

Jokainen meistä on taipuvainen tyrkyttämään omaa mielipidettään muille, koska asiathan ovat juuri niin kuin itse ne näemme ja kuvittelemme. Aina kuvitellaan, että ollaan itse kaikessa oikeassa. Kiellämme muiden ajatusmaailmaa ja muiden mielipidettä asioihin ja samalla meiltä häviää johdonmukaisuus ja järkevyys, koska pysymme kiinni omassa mielipiteessä. Tämä on yksi ajattelumme vaikeimpia ongelmia. Jälleen kerran, tämäkin asia on opittavissa ja korjattavissa. Pitää edelleen keskittyä kokonaisen kuvan hahmottamiseen, antaa ajatuksille aikaa, jotta ne pääsevät kehittymään. Ensin kokonaisuus pitää hahmottaa ja ymmärtää, jonka jälkeen pitää löytää asian johdonmukaisuus. Sitten asiat löytävät paikkansa ja opimme hahmottamaan koko kokonaisuuden. Tajuamme, että asiat voivat sopia yhteen aivan eri tavalla, kun mitä olimme itse ajatelleet.

 

Onko ihmisellä kyvyttömyys pohtia? Dialogin neljä kulmakiveä ovat äärimmäisen tärkeitä, koska niiden avulla asiat, joita ajattelemme ja sanomme ovat varmasti harkitumpia. Jos odotan ja kuuntelen, mitä muilla on asiasta sanottavaa, pystyn laajentamaan omaa näkökantaani. Yhteen näkökantaan takertuminen estää sekä yksilöitä, että koko tiimiä. Pitää muistaa avarakatseisuus ja antaa tilaa muillekin näkökannoille. Ihmisen pitää oppia ymmärtämään toinen toista ja ymmärtää ettemme ole yksin tässä maailmassa. Maailma on kokonaisuus ja jokainen meistä on osa sitä kokonaisuutta. Kohtaamme vaikeuksia ja niiltä ei kukaan meistä voi välttyä, niihin pitää vain löytää ratkaisu. Neljä dialogiperiaatetta – Osallistuminen, ilmeneminen, tietoisuus ja johdonmukaisuus – auttavat meitä voittamaan ne vaikeudet ja antavat perustan, jolle voimme rakentaa paremman työskentelytavan.

 

Meidän tiimissämme dialogin taito kehittyy koko ajan. Alku on ollut erittäin takkuinen, mutta jokainen opimme jatkuvasti kehittämään taitojamme onnistuneeseen yhdessä puhumisen- ja ajattelun taitoon. Olemme oppineet ymmärtämään sen tosi asian, että meistä jokainen on yksilö ja on ollut hienoa huomata, että pikkuhiljaa alamme ymmärtää yksilön erilaisuutta. Tätä aihetta lukiessa itse tajusin paljonkin omasta ajattelusta ja siitä, miten paljon se vaikuttaa lähes kaikkeen. On siis opeteltava ajattelemaan myös oman henkilökohtaisen boksin ulkopuolelta. Oppiminen on jatkuvaa kehitystä ja ajan kuluessa meistä voi tulla viisaampia ja johdonmukaisempia. Kaikelle on annettava aikaa, sillä osa meistä syttyy hitaammin eikä ole tottunut puhumaan ehkä koskaan. Osa taas on liikaakin äänessä, eikä anna toisille tilaa. Pitää alkaa panostamaan kokonaisuuden hahmottamiseen ja hyväksymään myös toisten näkemyksiä asiaan, sillä emme me aina ole itse kaikessa oikeassa. Me olemme kaikki erilaisia ja ajattelemme juuri omalla tavallamme. Vielä tähän loppuunkin haluan sanoa sen, että onneksi tämä on asia, missä jokainen meistä voi kehittyä, kunhan annamme sille kehitykselle aikaa tapahtua. Minä itse aion panostaa tästä eteenpäin ulos antini laatuun enemmän ja oppia asioista lukemalla, enkä vain tuomalla omaa mielipidettäni ja pinttynyttä näkemystäni esiin. Aion myös olla tästä lähtien avarakatseisempi muita kohtaan ja antaa niille sivustaseuraajillekin mahdollisuuden tulla kuulluksi. Dialogi on meille akatemialla yksi tärkeimmistä oppimismenetelmistä, tehdään siis meidän dialogeistamme sellaisia, että ne myös kannattavat ja kantavat meitä eteenpäin viisaampina ja tiedon janoisina.

 

Isaacs, W & Senge, P. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Alkuperäinen painos DIALOGUE AND THE ART OF THINKING TOGETHER, 1999. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. ISBN 952-14-0425-6

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close