Jo Maslown tarvehierarkian teoriassa (https://www.simplypsychology.org/maslow.html) määritellään ihmisen tarpeiden eri tasoja. Vaikka Maslow käsittelee teoriassaan asioita hieman eri termein, on ajatus kuitenkin sama. Yksilön pääkopan tulee olla kunnossa, jotta hän pystyy toteuttamaan korkeampia kognitiivisia toimintoja kuten opiskelua Proakatemialla. Tämä vaatimus pätee myös urheilussa. Urheiluvalmentajani on painottanut kerran jos toisenkin, että kehittymistä on turha odottaa, mikäli pääkoppa on stressaantuneessa tilassa. Erityisen haitallista on pitkittynyt tai kroonistunut stressi. Kaikki tietävät mitkä asiat voivat aiheuttaa lyhytkestoista stressiä, mutta pitkittyneen stressin aiheuttajat eivät välttämättä ole niin selkeitä. Stressi synnyttää kortisoli-stressihormonia kehoon, joka taas vaikuttaa muun muassa parasympaattiseen hermostoon. ”Lepotilanteessa mitatun parasympaattisen hermoston osan alentuneen toiminnan on havaittu liittyvän stressiin, depressioon, ahdistuneisuushäiriöön ja metaboliseen oireyhtymään” (http://www.ebm-guidelines.com/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ttl00352). Itse olen jo pitkään keskittynyt omaan terveyteen liittyviin seikkoihin kuten ravintoon, liikuntaan sekä uneen ja pyrkinyt parantamaan jokaista osaltaan paremmaksi. Toisissa paremmin onnistuen, toisissa heikommin. Tämän vuoden puolella aloin enemmän ja enemmän keskittymään myös kroonisen stressin aiheuttamiin terveysriskeihin ja niiden nimimoimiseen omassa arjessa.

Kehon saattaa ajaa krooniseen stressitilaan muun muassa se, jos yksilön toiminta ei vastaa tämän arvoja tai omia piirteitä. Mielessä vallitsee dissonanssitila. Tämän ei tarvitse olla tyyliä ”yksilö kannattaa vihreitä arvoja, mutta lentää tuhansia kilometrejä vuodessa”. Tämä voi olla myös toimimista yksilön luontaisten ominaisuuksien vastaisesti tai opittujen uuvuttavien toimintamallien mukaan. Toimintamalleissa on se hyvä puoli, että vaikka ne saattavat olla iskostuneina hyvinkin syvälle, niistä on mahdollista oppia pois. Ne ovat vähän niin kuin opittuja tapoja. Mitä enemmän toimimme niiden mukaan, sitä enemmän ne vahvistuvat. Ja sitä todennäköisemmin ne pompsahtavat vallitseviksi toimintamalleiksi myös seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa. Mutta toisaalta pystymme tiedostaen alkaa toimimaan myös toisin.

Työterveyslaitoksen ”Kyllin hyvä – Ole viisaasti itsekäs” teoksessa käsitellään näistä uuvuttavista toimintamalleista muutamia, ja pohditaan, kuinka niistä voi päästä eroon. Yllättävän usein tilannetta voi auttaa jo se, kun saa tilanteelle saa sanan ja merkityksen. Ei ole pelkkä kliseinen sanonta, että addiktiosta kärsivälle asian myöntäminen on jo puoli voittoa.

Kirjassa on kysymyksiä, joiden avulla pystyy hahmottamaan, löytyykö itsestä muun muassa liian tunnollisen suorittajan, perfektionistin tai uhrautuvan huolehtijan merkkejä. Kaiketi jokin kirjan nimessä ”Ole viisaasti itsekäs” on puhuttanut, jos sen on käteensä poiminut. Itse olin jo pitkään määritellyt itseäni tiettyjen asioiden suhteen ”liian kiltiksi”, jonka vuoksi kirjan nimi houkutteli.

”Huolehditko muista itsesi kustannuksella?”

”Annan muille ihmisille enemmän kuin heiltä saan.”

”Olinpa kuinka kiireinen hyvänsä, minulla on aina aikaa muille.”

”Minun on hyvin vaikeaa pyytää muita huolehtimaan tarpeistani.”

Check, check ja check. Se, että pystyin tunnistamaan itseni kuvauksista, tuntui jo olevan ensimmäinen askel kohti parempaa minää. Kun asialle saa sanan ja merkityksen, sitä pystyy helpommin käsittelemään. Uhrautuvaisuus voi muuten johtaa muun muassa katkeruuteen ja sitä pidetään yhtenä uupumuksen riskitekijänä.

”Kykyä ilmaista omia ajatuksia, toivomuksia ja tunteita muita loukkaamatta kutsutaan assertiivisuudeksi – siinä yhdistyvät jämäkkyys, rehellisyys ja myös toisten tarpeiden huomioonottaminen.” Tässä kohtaa ymmärsin myös, että olisi ihan itsellenikin edullisinta oppia assertiivisemmaksi ihmiseksi. Puhua asioita asioiden nimillä, olemalla avoin ja täysin rehellinen, sekä itselle että toiselle osapuolelle. Kun ensimmäisen kerran toimin assertiivisemman ajatusmallin mukaisesti, tunne oli upea. Minua pyydettiin mukaan juttuun, johon en halunnut mennä. Aluksi aloitin vastaamalla vanhan toimintamallini mukaisesti selittelemällä ”nyt en oikein ehdi”. Havahduin tähän toimintamalliin ja mietin itsekseni ”nyt samperi soikoon nainen ryhdistäydy!”. Keräiltyäni ajatuksiani hetken, otin asian puheeksi uudestaan asianomaisen kanssa ja sanoin, että en tule mukaan, koska mä en halua. Toi suurta tyydytystä, kun seisoin ajatusteni takana sen sijaan, että olisin selitellyt tätä muilla seikoilla.

Toisena juttuna kirjasta kolahti juttu temperamenttien erilaisuuksista ja niiden herkkyydestä. Yhtenä tärkeimpänä pointtina tuotiin esille toimiminen vastoin omaa luontaista temperamenttia ja kuinka suuren kuormituksen se voi tuoda yksilölle. Olen jo aiemminkin tiennyt olevani suhteellisen herkkä, mutta tämän myötä identifioin itseni entistä vahvemmin temperamentiltani herkäksi. En kuitenkaan koe, että tämän tarvitsisi tarkoittaa ns. negatiivista herkkyyttä. Koen, että voin olla samanaikaisesti herkkä ja vahva.  Herkkyyttä pääsi kirjassa hahmottamaan muun muassa seuraavien kysymysten avulla:

– Olen hyvin herkkä ympäristöni vaikutuksille

– Toisten ihmisten mielialat vaikuttavat minuun suuresti

– Minulla on rikas sisäinen henkinen maailmani

– Stressaannun voimakkaasti, jos minun pitää saada paljon suoritettua lyhyessä ajassa

– Hermostun tai tulen ylivirittyneeksi, jos ympärilläni tapahtuu paljon samanaikaisesti

Uskon, että oman herkkyyden voi kääntää voimavaraksi ja sitä voi oppia käsittelemään. Aiheesta löytyy runsaasti lisää tietoa internetistä https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/ . Herkkä ihminen voi olla ekstrovertti tai introvertti. Parhaimmaksi olonsa tuntee, kun toimii synnynnäisen temperamentin mukaisesti eikä sen vastaisesti.

Muiden miellyttäminen ei tarkoita suoraan, että myöntyisi kaikkeen eikä ikinä sanoisi vastaan. Se on mielestäni enemmänkin muiden laittamista etusijalle itsensä sijaan vaikka loppujen lopuksi sinun maailman tärkein ihminen olet sinä itse. Miellyttäminen voi mennä jopa niinkin syvälle, että se sairastuttaa esim. masennukseen kun omat tarpeet ovat tukahdutettuina kaiken alle. Tämän kitkemiseksi on jopa luotu uusi suuntaus ”radikaali rehellisyys”, josta löytyy hyvin suositeltava artikkeli https://yle.fi/uutiset/3-10474529?fbclid=IwAR1WQ1aXaeCMPWLDLVkhclJIROX2qymTZYfinwbonk54TogCfrScojr0hYM .

Olennaisinta on tunnistaa omia vallitsevia toimintamalleja, jotta niihin voi kiinnittää huomiota ja alkaa toimimaan toisin.

”Mikä on hyvä minulle, on tärkein päämääräni, jotta voin hyvin ja tunnen oloni miellyttäväski tässä ja nyt.”