Tampere
22 Jan, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Ole kuin sinä – se kiinnostaa



Kirjoittanut: Lassi Seppä - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Talk like TED
Carmine Gallo
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Ihmiset rakastavat tarinoita ja he ovatkin kertoneet niitä toisilleen jo ammoisista ajoista saakka. Jo ennen kuin kirjoitustaitoa oli keksitty tai ennen kuin ihminen osasi tehdä kuulemastaan minkäänlaisia merkintöjä kerrottiin tarinoita. Tarinat ovat muovanneet maailmaa aiemmin ja tarinat muovaavat maailmaa nyt. Kuten Yuval Noah Harari totesi kirjassaan Sapiens – ajan lyhyt historia, ihminen on rakentanut näinkin ihmeellisen maailman lähinnä siksi, että riittävän monet ovat uskoneet samoihin myytteihin eli tarinoihin. Luin tätä viimeistä esseetäni varten Carmine Gallon kirjan Talk Like TED, jossa käsitellään TED Talkeja ja sitä, mikä tekee hyvän puhujan.

Aion jatkaa Proakatemialta valmistuttuani yrittäjänä viestinnän ja kirjoittamisen parissa – aion siis omalla tavallani olla kertomassa ihmisille tarinoita. Tarinoiden aiheina saattaa kulloinkin olla joko minä itse, asiakkaani tai kenties joku täysin kuvitteellinen henkilö tai asia. Minua kiinnostaa se, miten tarinoilla ja oikein kohdennetuilla viesteillä saa aikaiseksi kiinnostusta ja yrittäjän näkökulmasta parhaassa tapauksessa myyntiä. Gallon kirjassa käskettiin puhetta tai esittystä valmistelevaa henkilöä kysymään itseltään ”mikä saa sydämesi laulamaan?”, sillä se, mikä saa sydämen laulamaan on asia, jolla on mahdollisuus vangita yleisö kuuntelemaan sinua herkeämättä. Minulle itselleni vastaus tuohon kysymykseen on ”ihmiset”, sillä juuri me olemme se voima, joka saa aikaan kehityksen ja maineteot. Toisaalta olemme myös se voima, joka saa aikaan rappiota ja kamaluuksia. Ihmisten välinen vuorovaikutus vaikuttaa maailmassa kaikkeen – siis aivan kaikkeen.

Ei ole olemassa menestyvää yritystä tai urheilujoukkuetta, jossa siihen liittyvät ihmiset eivät olisi toimivassa vuorovaikutuksessa keskenään. Mikään maailman valtio ei pyöri ja pysy pystyssä ilman hyvää vuorovaikutusta sen johtajien ja kansalaisten välillä – kysykää vaikka Josifilta, Adolfilta tai viimeisimpänä setä Donaldilta. Ihminen on kuitenkin itsekäs olento, joka tavoittelee tilanteissa itselleen parasta mahdollista lopputulosta. Se on hyväksyttävää, mutta suotavaa olisi, että ihminen huomioisi myös muut tavoitellessaan tätä lopputulemaa. Jos se, mikä itselle on paras mahdollinen lopputulos, on sitä myös todella monelle muulle, syntyy hyviä asioita. Miten tällaista suuria massoja liikuttavaa samanmielisyyttä voi sitten saavuttaa? No keskustelemalla, vuorovaikuttamalla, viestimällä. Kirjassa todettiin, että meillä kaikilla on toisillemme aina uutta kerrottavaa, vaikkei siltä aina tunnu. Jokainen kertomamme tarina sisältää aina jotain uutta – ja uusi tarkoittaa ainakin itselleni mahdollisuuksia.

Tuleva yritykseni tarjoaa samankaltaisia palveluja kuin isompi markkinointi- ja viestintätoimistokin, mutta omasta yrityksestäni kiinnostavan tekee se, että kanssani on mahdollista tehdä paljon yksilöllisempää yhteistyötä kuin sellaisen firman kanssa, jolla on kerralla kymmeniä asiakkaita. Isommat firmat joutuvat aina turvautumaan enemmän tai vähemmän pakettiratkaisuihin, joista asiakas voi sitten valita mieleisensä. Sudenkuoppa, johon itse voin tässä astua on, että luulen pystyväni kysymään asiakkaalta mitä hän tarvitsee ja toteutan sen käden käänteessä persoonallisesti ja huomioonottavasti palvellen. Tietysti minunkin on räätälöitävä palvelujani sen verran, etten lupaa asiakkaalleni mitään sellaista, jota en osaa tehdä. Tuttujen asioiden ympärille toisaalta on helpompi kehittää palveluita ja tuotteita, jotka asiakkaan on helppo ostaa, mutta myös minun tarvittaessa muokata uniikeiksi juuri kyseessä olevan asiakkaan tarpeisiin.

Proakatemialla kiertää sanonta ”jos haluat mennä nopeasti, mene yksin ja jos haluat mennä pitkälle, mene yhdessä”. Aion myös toiminimiyrittäjänä tukeutua tuohon sanontaan. Pyöritän yritystäni yksin eikä siihen ainakaan alkuvaiheessa kuulu muita henkilöitä. Näin pidän toimintani ketteränä ja aikataulut pysyvät kurissa, kun vastaan omista jutuistani itselleni. Toisaalta asiakkaiden kanssa työskennellessä hommaan liittyy mukaan aina useampi henkilö – tällöin kiirehtiminen loppuu eikä ole enää tarvetta edetä nopeasti. Silloin on aika kuunnella asiakasta ja hänen prioriteettejaan. Asiakassuhteiden luominen tuleekin olemaan yritykseni tärkeä pilari. Haluan luoda sellaista yhteistyötä, joka kantaa asiakkaan lopulta liiketoiminnassaan pitkälle, mutta tietysti tuo myös minulle kassavirtaa. Tällöin saan hyödyn tuosta Proakatemialla lentävästä lausahduksesta irti.

Kirjan loppupuolella siteerattiin Richard Bransonia, joka totesi ”en ajattele työtä työnä enkä leikkiä leikkinä, se on kaikki elämistä”. Juuri tämäntyyppisen ohjenuoran avulla haluan lähteä kohti yrittäjyyttä. Aion toimia omalla persoonallani 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemän päivää viikossa. En aio astua sellaiseen ansaan, jossa ”työminä” ja ”kotiminä” olisivat eri asioita, sillä ne eivät ole. Kun asiakkaani saa minut, hän saa saman ihmisen kuin ystäväni saavat viikonloppuisin Playstationin tai oluttuopillisen äärellä. Vain ympäristö muuttuu.

Olen Proakatemia-taipaleeni aikana oppinut, että parhaiten tulee toimeen ja menestyy silloin, kun ei yritä olla muuta kuin oma itsensä. Jokaiselle löytyy ne tyypit, jotka pitävät juuri sinun kanssasi vuorovaikuttamisesta. Toisaalta on myös heitä, jotka eivät juttusillesi tule. Minulle riittää elämän kaikissa tilanteissa ne tyypit, jotka haluavat jutella kanssani ja ovat kiinnostuneita siitä, mitä minulle kuuluu ja mitä minä teen. En minäkään ole kiinnostunut jokaisesta ympärilläni hääräävästä ihmisestä, ja se on ihan okei.”

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close