Tampere
21 Sep, Tuesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Oivalsin, millainen johtaja olen



Kirjoittanut: Kaisa Ojaniemi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esimies tuottavuuden kehittäjänä
Juhani Kauhanen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Moikka. Pitkästä aikaa taas esseenkirjoituspuuhissa. Tähän esseeseen inspiraatio on tullut tämän kesän johtamiskokemuksesta. Täytyy sanoa, että kahvilan esimiehenä toimiminen on ollut hyvin erilaista kuin esimerkiksi datapäällikkönä toimiminen. Tämä on enemmän kaaoksen hallintaa kuin johtamista.

En haluaisi tehdä tästä esseestä mitään valitusvirttä, vaan aidosti kertoa ja reflektoida tuntemaani. Suoraan sanottuna minua ahdistaa tämä tilanne. Se että kahvilalla on paljon vastoinkäymisiä, kuten murtovarkauksia ja laiterikkoja,  ei ole niin paha asia kuin se, kuinka paljon minua harmittaa työntekijöiden ”tilanne”. Olen joutunut toistuvasti kuuntelemaan sitä, kuinka rankkaa ja kiireistä työ kahvilalla on. Minulla on siitä kauhean huono omatunto ja tuntuu, että se on minun vikani. En ikinä, enkä missään tilanteessa halua, että muilla on epämiellyttävä olla, varsinkaan minun yrityksessäni.

Mutta asiahan on niin, että kaikkea ei voi ennakoida ja työntekijät ovat taitotasoltaan hyvin erilaisia. Toiset myös valittavat enemmän kuin toiset. Itse en todellakaan ole mikään valittaja, ja jos valitan niin sen teen kyllä hyvästä syystä. Tuntuu, että minulle ihmiset uskaltavat valittaa, koska olen niin empaattisen oloinen kaveri (enkä pelkästään sen oloinen). Tiedän kyllä mitä kahvilatyö on ja sille on syynsä miksi en itse ole tiskin takana tänä kesänä. Tiedän kyllä miten stressaavaa se voi välillä olla. Ehkä pahinta tässä on se, että koska en itse haluaisi tehdä kyseistä työtä enää, en myöskään pysty kuuntelemaan kuinka väsyneitä muut siihen ovat. Toisaalta, ovathan he sentään tulleet töihin vapaaehtoisesti ja rahaa vastaan.

Minua oikeastaan jopa ällöttää sana työntekijä. Koen, että minun utopistisessa yhteiskunnassani ei olisi omistajia ja työntekijöitä erikseen, vaan haluaisin, että kaikki yritykset olisivat osuuskuntia, joiden tulos hyödyttäisi kaikkia sen jäseniä, ei vain harvoja. Tämähän taitaa olla hyvin sama näkemys, mistä sosialismi sai alkunsa ja sen ongelmat tulee siinä, kuinka rahat jaetaan? Kuka tekee eniten töitä? Kuinka arvokasta kenenkin tekemä työ on?

Nyt voisi olla hyvä miettiä himan sitä, millaisia työntekijöitä kannattaa sitten palkata. En todellakaan ole sitä mieltä, että työntekijöiden valittaminen pitäisi vaientaa, mutta on myös hyvä itse muistaa, että kaikkea valitusta ei tarvitse ottaa oman ihonsa alle. Olemme tehneet ehkä sen virheen, että emme palkanneet sellaisia henkilöitä, joilla oikeasti on intohimoa tätä alaa ja yritystä kohtaan. Tässä kirjassa ”Esimies tuottavuuden kehittäjänä” (Juhani Kauhanen, 2018) kerrotaan siitä, millaisia asioita ihmisiä rekrytessä tulee ottaa huomioon.

Vuonna 2017 Nobel-palkittu suomalainen taloustieteen professori Bengt Holmaström totesi vuonna 2014, että me suomalaiset olemme ylikoulutettuja alisuoriutujia. Amerikkalainen professori Gary Hamel totesi vuonna 2007, mitkä ovat kilpailun edellyttämät taidot ja kyvyt, joiden avulla pystytään tuottamaan organisaatiolle lisäarvoa. Luettelo on seuraava:

  • Intohimo (motivaatio) 35%
  • Luovuus 25%
  • Aloitteellisuus 20%
  • Älykkyys 15%
  • Huolellisuus 5%
  • Tottelevaisuus 0%

 

Ovatko nämä niitä ominaisuuksia, joita me painotamme henkilövalinnoissamme? Me painotamme pääsääntöisesti muodollista koulutusta, kokemusta ja niin edelleen, eli arvostamme aivan vääriä ominaisuuksia organisaatioiden menestymistä ajatellen. (Kauhanen 2018, 100)

Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, kun rekrytoidaan ihmisiä, on kertoa, mitä työ oikeasti on tai mitä se voi ”pahimmillaan” olla. En itse ollut tekemässä meidän rekryjä, mutta olisin voinut kysyä haastattelussa, että miten pärjäät jos et pääse käymään kahteen tuntiin vessassa? Miten pärjäät yli +25 asteisessa kontissa 8 tuntia? Pystytkö tekemään fyysistä ja kiireistä työtä?

Minusta tuntuu, että usein kun olen hakenut töihin, monetkaan työnantajat eivät ole kertoneet työn varjopuolista. Ovatko he olettaneet että työntekijät jotenkin tiedostavat ne itse? Ei ole mitään järkeä hehkuttaa sitä kuinka positiivinen ja aurinkoinen asiakaspalvelija on, jos raskas fyysinen työ vie mehut jo parissa tunnissa.

Olen hyvin monta kertaa tänä kesänä miettinyt ”En ikinä hanki itselleni työntekijöitä, en koskaan enkä missään tilanteessa” Onneksi olen tätä esseetä kirjoittaessani saanut ajatukset takaisin ruotuun ja ehkä vain löytämällä oikeanlaisia ihmisiä hommat voisivatkin toimia hyvin. Niin kuin tuolla aiemmassa listauksessakin sanottiin, intohimo on se tärkein juttu. Jos minulla ei ole esimerkiksi intohimoa tätä alaa kohtaan, tuntuu ettei saisi myöskään vaatia mitään muilta. Olen monesti miettinyt, että mitä jos yritykseni olisikin jokin oman alan juttuni ja työntekijät siellä valittaisivat, kuinka kiireistä on. Mitä silloin tekisin? Uskon vahvasti, että jos löydän tyyppejä, joilla on sama intohimo kuin minulla, he eivät valita. En suoraan sanottuna kyllä mitenkään unelmoi sellaisesta yrityksestä, jossa minulla olisi työntekijöitä. Haluaisin ennemmin yhteistyökumppaneita ja kollegoja.

Tähän loppuun voisin hieman pohtia sitä, miksi minulla on jotenkin niin vastenmielinen asenne perinteistä johtaja-alainen suhdetta kohtaan. Koen vahvasti, että kenelläkään toisella henkilöllä ei ole oikeutta kertoa muille mitä heidän pitää tehdä. Haluaisin niin kovin paljon itsekin sitä, että minun ei tarvitsisi olla kertomassa, että tee näin ja näin ja näin niin pärjäät paremmin. Halusin niin kovin paljon, että työntekijät itse tajuaisivat sen, mitä missäkin tilanteessa kannattaa tehdä. Nyt kun tarkemmin mietin, se voi olla jopa positiivinen aisia, että en ole kokoajan kertomassa mitä pitää tehdä vaan anna tilaa työntekijöiden omalle luovuudelle ja ongelmanratkaisukyvyille. Työntekijähän voi keksiä paremman ratkaisun tai toimintatavan kuin mitä olisin itse keksinyt!

Pakko tähän loppuun vielä sanoa, että esseiden kirjoittamisessa parasta on se, että pystyn aina kääntämään heikkoudetkin vahvuuksiksi. En siis ole sellainen johtaja, joka muille mitä pitää tehdä. Olen parhaimmillani johtamassa luovia ihmisiä, koska pystyn antamaan tilaa heidän luovuudelleen ja omille ideoilleen. Tämäkään ei ole mikään itsestäänselvyys.

 

 

Esimies tuottavuuden kehittäjänä Juhani Kauhanen, Printon, Viro 2018

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close