Kuluneen kesän aikana tulin taas pohtineeksi yrittäjyyttä hieman syvemmin. Olen aikaisemmin kirjoittanut esimerkiksi henkilökohtaisista peloista, joita koen yrittäjyyteen liittyen, mutta tänä kesänä aloin katsoa asioita myös laajemmin. Miten maailman eri tilanteet ja kriisit vaikuttavat, miten kansantalous ja rahan liikkuminen yhteiskunnassa toimii, ja kuinka pienetkin asiat kuten sääolosuhteet, kesälomat, tapahtumat ym. vaikuttavat kaikkeen yritystoimintaan. Mikä on oikeasti kannattavaa liiketoimintaa ja mitä kannattaa yrittää?

Vietin ison osan kesästä rantakahvila Tönöllä, kummitiimimme Revenan työntekijänä. Yksi isoimmista pohdinnoista liittyikin sesonkityöhön, siihen liittyviin riskeihin sekä kannattavuuteen. Kesän aikana havahduin siihen kuinka paljon sääolosuhteet vaikuttavat hyvin suureen osaan kaikesta liiketoiminnasta, siis asia, johon kukaan ei voi vaikuttaa. Sateisina ja kylminä päivinä kesäkahvilat, terassit, huvipuistot ym. ovat todella hiljaisia, kun taas kauppakeskukset ja sisäaktiviteetit vetävät hyvin porukkaa, ja toisinpäin. Tänä kesänä myös kaikenlaisia tapahtumia järjestettiin ennätysmäärä, ja myös niiden vaikutukset näkyvät monissa paikoissa joko positiivisesti tai negatiivisesti.  Kesän aikana huomasi myös sen, kuinka uutisointi maailmalla tapahtuvista kriiseistä, ruoan hinnan nousu ja Suomea uhkaava taantuma vaikuttivat ihmisten ostokäyttäytymiseen. Kuluttajat pohtivat nyt entistä tarkemmin mihin rahaa käytetään, missä voidaan säästää jne. Vaikkakin monet viettävät kesälomaansa hieman löysemmin rantein ja kuluttavat rahaa enemmän, sesonkibisneksessä on osattava varautua edes jollain tavalla mahdollisiin riskeihin. Jos koko kesän sataa, miten siihen voi varautua? Tässä kohtaa tarvitaan varmasti pitkää pinnaa, luovuutta ja kekseliäisyyttä. Kokonaista liiketoimintaa on hieman hankala laskea pelkän sään varaan, joten varasuunnitelmia olisi hyvä olla. Tiukassa tilanteessa markkinoinnin merkitys korostuu, sekä reagointi kehittää nopeallakin aikataululla uusia toimintatapoja liiketoiminnan ylläpitämiseen. Esimerkiksi koronapandemian aikana oli kiva huomata kuinka monet yritykset keksivät luovia tapoja jatkaa yritystoimintaa poikkeusoloista huolimatta. Ravintolat tekivät kotiinkuljetuksia, leffateatterit pitivät yksityisnäytöksiä jne. Jos mitään vaihtoehtoja ei ole, ja yritystoiminta on vain sään varassa, onko se silloin kannattavaa liiketoimintaa? Uskon että sään varassa tapahtuvasta esimerkiksi ravintolatoiminnasta on mahdollista saada kannattavaa, mutta se tarkoittaa sitä, että aurinkoisina päivinä myynnin tulee olla niin korkea, että se kattaa myös sateisten päivien kulut kuten vuokran, palkat ym. Sesonkialalla toiminen, on siis hyvin riskialtista mutta onnistuessaan varmasti erittäin palkitsevaa.

Ei vain pelkästään sesonkityötä, vaan miltei kaikkia aloja voi milloin tahansa kohdata jokin ennalta arvaamaton kriisi tai tilanne, johon ei itse yrittäjänä kykene vaikuttamaan. Vaikka kaikkeen on mahdotonta pystyä täydellisesti varautumaan, on riskien hallintaan syytä kiinnittää huomiota. Yrittäjyysopiskelijan silmin tämän hetken tilanne maailmalla ja Suomessa vaikuttaa huolestuttavalta. Kaikki kallistuu, joka tarkoittaa sitä, että myös kulut kasvavat, jolloin yrityksen kannattavuutta tulee tarkastella. Onko yrityksen tarjoamien tuotteiden tai palveluiden hinnat kohdillaan, ja pysyykö työmäärä kohtuullisena? Esimerkiksi palveluja tarjoava yrittäjä saattaa hintojen noustessa ajatella, että ottaa vain muutaman asiakkaan viikossa lisää kattaakseen kulut, mutta se ei taas ole hyvinvoinnin ja kuormittumisen kannalta pidemmän päälle kestävä ratkaisu. Ja jos taas tuotteen tai palvelun hinta nousee asiakkaalle liian korkeaksi, on hyvä pohtia mistä asioista kuluttajat tänä päivänä ensimmäisenä karsivat, ja mille on kysyntää hinnasta huolimatta.

Yksi kesän aikana esille noussut asia oli myös YEL-keskustelu, joka sai monet pienyrittäjät haukkomaan henkeä. Hallituksen eduskunnalle antama lakialoite YEL-uudistuksesta, koskee yrittäjän eläketurva maksua ja uudistuksen yhtenä tavoitteena on parantaa yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvaa. Alivakuuttaminen eli ns. minimiyelin maksaminen on ongelma sekä yrittäjälle itselle että julkiselle taloudelle. Jos yrittäjä ei maksa eläkevakuutus maksua todellisten tulojen mukaan, jää eläke ja sosiaaliturva hyvin pieneksi, ja tällöin myös valtion osuus kasvaa, joka näkyy verotuksessa. YEL-maksun tulee näkyä tuotteen tai palvelun hinnassa, ja on myös kilpailun kannalta reilua, että kaikki yrittäjät maksavat eläkevakuutusmaksua samassa suhteessa tehtyä työtä kohden. Uudistuksen myötä maksun suuruuteen vaikuttavat yrittäjän ammattitaito, kokemus, sekä yritystoiminnan laajuus ja laatu. Arvioinnissa otetaan huomioon myös tiedot yritystoiminnan kausiluonteisuudesta tai ympärivuotisuudesta, koko-tai osapäiväisyydestä, työntekijöiden määrästä, liikevaihdosta, tai muista seikoista, joilla voi olla merkitystä työpanoksen taloudellisen arvon määrityksessä, kuten viikkotyötuntien määrä, sekä yritystoiminnan harjoittaminen sivutoimisena kokoaikaisen palkkatyön ohella. YEL-työtulo voidaan siis määrittää toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkkaa matalammaksi tai korkeammaksi. (Hanna Sarkkinen, sosiaali- ja terveysministeri, valtioneuvosto.fi, 2022.)

YEL-uudistuksesta noussut keskustelu sai pohtimaan jälleen kerran kannattavuutta. Mikäli yrittäjällä ei ole varaa maksaa tarvittavaa sosiaaliturvaa, onko liiketoiminta kannattavaa? Mielestäni ei ole, sekä yrittäjän oman että julkisen talouden kannalta. Sarkkisen teksti oli hyvin avaava ainakin itselleni, mistä oikeasti on kysymys, ja mihin uudistuksella pyritään. Suosittelen lukemaan myös yrittäjät.fi artikkelin Laukaalaisesta yksinyrittäjä Annika Pulkkisesta, joka mielestäni selkein esimerkein avartaa YEL maksun tärkeyttä. (yrittäjät.fi, 2022.)

Nämä pohdinnat saivat aikaan sen, että aloin taas miettiä entistä enemmän mihin alalle haluaisin yrittäjänä suunnata. Mitä on oikeasti kannattava liiketoiminta ja mikä on merkityksellistä työtä sekä itselleni että yhteiskunnalle. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että oma juttuni tulee löytymään vahvasti hyvinvoinnin parista. Tavoitteeni on, että pystyisin tulevaisuudessa toimimaan yrittäjänä niin, että työtulo olisi varmaa ja kannattavalla pohjalla. Sillä mikään ei ole niin stressaavaa, kun se että joutuu laskemaan euroja, että saa kaikki kulut katettua ja että jotain jäisi säästöönkin. Oman hyvinvoinnin kannalta olisi yhtä tärkeää, että työ on sekä sellaista, josta nauttii, että myös taloudellisesti kannattavaa.

Olemme myös alkusyksyn aikana Samoassa puhuneet siitä, että haluamme yhä enemmän alkaa kiinnittää huomiota projektiemme kannattavuuteen. On tärkeää oppia ajattelemaan kannattavuutta ns. arkisesti, jotta osaa hahmottaa kokonaisuutena projektin työmäärän, palkan sekä kaikki muut kulut. Osuuskunnallamme on havaittavissa pientä kassakriisiä, sillä osa projekteista on ollut tauolla kesän ajan, mutta kaikki kulut juoksevat silti normaalisti. Tästä johtuen haluaisimme nyt keskittyä luomaan uusia projekteja, jotka ovat oikeasti tuottavia, sekä kehittämään nykyisistä projekteista entistä kannattavampia.

Lähteet:

Kolumni: Valtioneuvosto.fi. Hanna Sarkkinen. 2022. YEL-uudistuksen tavoitteena on yrittäjien sosiaaliturvan parantaminen. https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/yel-uudistuksen-tarkoituksena-on-yrittajien-sosiaaliturvan-parantaminen

Uutinen: Yrittajat.fi. 2022. Kun Annika avautui YEL-keskustelusta Facebookissa, seurauksena oli tykkäysmyrksy – ”Moni näyttää uskovan kaiken, mitä lukee” https://www.yrittajat.fi/uutiset/kun-annika-avautui-yel-uudistuksesta-facebookissa-seurauksena-oli-tykkaysmyrsky-moni-nayttaa-uskovan-kaiken-mita-lukee/

Kansikuva tehty Canva Pro ohjelmalla