Aloin kuuntelemaan Carmine Gallon kirjoittamaa Talk Like TED- kirjaa, josko saisin siitä rohkeutta Pitchaukseen. Sain toki konkreettisia vinkkejä siihenkin, mutta suurimmat ajatukset heräsivät siitä, minkälaisissa tilanteissa oikeastaan voidaan puhua julkisesta puhumisesta.

Proakatemia on täynnä julkisen puhumisen harjoittelutilanteita, mutta niitä ei mielestäni käytetä tällä hetkellä hyödyksi täydessä potentiaalissaan. Esimerkkinä Projektoreissa lukujen esittely. Julkista puhumista on myös pajojen pito ja oikeastaan kaikki tilanteet, joissa haluat vakuuttaa jonkun ulkopuolisen henkilön. Näin ollen kyseessä voi olla myös kahvipöytäkeskustelu. Tämän oivalluksen tarkoituksena ei ole asettaa suuria paineita kahvikeskusteluille vaan päinvastoin. Suurellekin yleisölle esiintymisessä on täysin samat periaatteet ja mitä enemmän pystyy olemaan oma itsensä ja keskustelemaan kuin uudelle toverille kuuman kupin äärellä, sitä parempi.

Carmine Gallon tekemän tutkimustyön perusteella onnistuneen puheen perustalla on aina tiettyjä elementtejä: ”Passion, Motivation, Body language, Authenticity, Heart, New information, Jaw dropping moment, Humour, Memorable message”. Kuulostaa kauhealta listalta, ja samalla niin itsestäänselvyyksiltä. Tottakai nämä elementit täytyy olla, jotta puhe on mielenkiintoinen. Niiden toteutus omassa esiintymisessä onkin sitten toinen juttu.
Miten voin tuoda esiin intohimoa ja motivaatiota omassa esiintymisessäni? En ainakaan pitämällä esitystä tietotekniikan historiasta. Joku muu ehkä voisi. Ja vaikka puhuisinkin omasta intohimon kohteestani, esimerkiksi ruoasta, minun täytyisi silti tietää miksi se on minulle niin tärkeä asia. Muuten en ehkä osaisi välittää tunnettani yleisölle niin vahvana kuin sen itse koen.

Toisekseen on tärkeää tietää, miksi on motivoitunut ja intohimoinen jotakin asiaa kohtaan, muuten ei osaa selittää asiaa myöskään muille. Mikä on se perimmäinen syy miksi teet mitä teet? (Tietysti muutekin ihan hyvä asia itselleen selventää). Esimerkiksi itse haluaisin luoda tulevaisuudessa lähiruokakonseptin, sovelluksen ja kivijalkamyymälöiden yhdistelmän. Suhtaudun intohimoisesti ruokaan, ihminen syö sitä suhteellisen paljon elämänsä aikana ja onhan se karmeaa, jos siihen suhtautuu kuin pelkkään polttoaineeseen. Lähiruokaa ei tarvitse säilöä eikä kuljettaa; päiviä, viikkoja, kuukausia; jolloin se on laadukkaampaa, ravintorikkaampaa ja maukkaampaa. Toisekseen lähiruoan ostaminen tukee paikallisia tilallisia ja elinkeinotoimintaa. Olen huolestunut kotimaisen ruoantuotannon puolesta, koska keskittäminen suuriin tehtailuihin esimerkiksi Kiinassa ja Amerikassa on ollut suuri trendi.

Tämä herätti ainakin itselleni takaumia pitämistäni pajoista. Olen pitänyt nyt 4 pajaa ja joka kerran jälkeen alisuoriutumisen tunne on ollut pajan jälkeen todella vahva. Nyt jatkossa ensimmäinen asia on valita oikeasti aihe huolella. Toistaiseksi olen valinnut aiheet sen mukaan, mistä itse haluan/tarvitsen lisätietoa. Uusien ahaa-elämysteni jälkeen, tulen tulevaisuudessa todennäköisesti valitsemaan aiheen sen mukaan, mikä kiinnostaa minua eniten. Mahdollisesti aiheen josta voin myös antaa mahdollisimman paljon tiimilleni omaan kokemukseeni perustuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö itse oppisi kyseisestä aiheesta mitään, silloin vain täytyy päästä aiheeseen tarpeeksi syvälle.

Pajat ovat esiintymistilanteita, joissa usein käytetään PowerPointia esiintymisen tukena ja runkona. Varsinkin alussa, kun pajan veto ei ole vielä tuttua ja turvallista, pelkkä dialogirinki saattaa olla jopa harvinaisuus. Kuitenkin itse koen, että nämä dialogirinkipajat voivat olla jopa hedelmällisempiä ja keskusteluun oikeasti päästään syvemmälle, kun kaikki keskittyvät toisiinsa ilman taustaseinällä heijastettua tekstinpätkää. Kun siis esiintyy, pitää pajaa, valmentaa tai puhuu ”pelkälle” yleisölle, on hyvä kysyä itseltään, onko PowerPoint tai vastaava oikeasti tarpeellinen? Mitä lisäarvoa se tuo sinulle tai yleisöllesi tuo?

Talk like Ted- kirjan kantava teema on tarinan kertominen. Tarinan avulla voi saada katettua lähes kaikki edellä mainitsemani elementit. Erityisesti tarinan kertominen auttaa itse esiintyjää näyttämään oman haavoittuvuutensa, innostuksena, motivaation syyt ja aitouden, ja välittämään nämä tunteet yleisölle.

Tarinankerronnan potentiaali herätti erityisesti ajatuksia Projektorista. Projektori itsessään on monesti ollut mahtava spektaakkeli, jossa on myös tarinankerronnallisia elementtejä ja sopivasti huumoria. Kuitenkin itse lukujen esittely ja firmojen business-kuulumiset, jotka kuitenkin pitäisi olla projektorin ytimessä, ovat monesti jääneet tasolle:” No tässä nää nyt on”. Projektori voisi parhaimmillaan olla mahtava pitchauksen treenaus jokaiselle lukujaan esittelevälle firmalle. Voisivatko kaikki jakaa pienen tarinan yrityksen edellisestä kuukaudesta ja projekteista ja muusta etenemisestä? Ehkä sisällyttäen siihen pieniä vinkkejä muille firmoille onnistumisista sekä epäonnistumisista.

Jos jännittää esiintymistä, kuten minä, harjoittelulla pitäisi olla iso rooli. Eräs kuuluisa laulaja kertoi Ted Talkissa harjoitelleen kahdeksan viikkoa ennen esiintymistään, vaikka hän omasikin hurjasti lavakokemusta jo ennestään! Ammattilaiseksi voi tulla kuka tahansa, jos harjoittelee 10 000 tuntia.

Esiintymisen harjoittelussa kannattaisi ehdottomasti hyödyntää ulkopuolisia kuuntelijoita. Nauhoita, videoi, ja muista katsoa myös itse tallenteet. Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää omiin maneereihin, niitä löytyy meiltä kaikilta. Siis sanoihin kuten; niinku, siis, tiätsää, tuoatanoinnii…; sekä tiettyihin eleisiin. Katso myös, että kätesi eivät ole taskussa. Yleisen säännön mukaan yksi käsi saa olla taskussa, jos toinen heiluu luontevasti kehon mukana. Esiintymisen ruumiineleisiin pätee jälleen samat säännöt kuin kahvipöytäkeskusteluun. Rinnalle ristityt kädet luovat torjuvan tunteet, kädet taskussa luo hermostuneisuutta ja niin edelleen.

Olen aina tiennyt, että harjoittelu kannattaisi. Kuitenkin olen kokenut esiintymiskammoni olevan jopa pahempi, kun puhutaan pienestä yleisöstä, tai vaikka vain yhdestä ihmisestä. Pahin skenaario on esiintyminen jollekin tutulle, jolloin tuntuu, että haavoittumisaste palautteelle on suurempi kuin tuntemattoman. Kyse on samankaltaisesta pelosta, kuin jonkin tuttavan pyyntöön vastaamisessa kieltävästi. Ehkä jonkin kaltaisesta odotusten pettämisen pelosta.Tästä pitäisi jotenkin päästä irti, sillä harjoittelu todennetusti on tehokasta ja tuloksellista. Pääsee kiinni ja kehittämään sellaisia asioita, joita ei ikinä huomaisi, kun harjoittelee tekstiä toistamalla sitä omassa päässään uudelleen ja uudelleen. Ensimmäinen askel olisi edes ottaa muutama harjoituskerta videolle, jotta pääsee itse arvioimaan itseään.

Kaiken kaikkiaan esiintyminen on siis taito, joka jokaisen yrittäjän täytyisi hallita. Vain puhumalla voi vakuuttaa tulevan sijoittajan tai yhteistyökumppanin uskomaan toimintaansa. Sen hallitseminen vaatii varsinkin sosiaalista älykkyyttä ja intohimoa tekemääsi asiaan, sekä itsensä tuntemista. Muista ja uskalla harjoitella.